Vainotut lapset -tutkimus

Lue koko tutkimus

Merkittävimmät tutkimustulokset:

Maailmanlaajuisesti uskonnollinen vaino ja syrjintä kohdistuu lapsiin ja nuoriin siten, että heidän lyhyen ja pitkän tähtäimen valinnanvapauteensa puututaan. Tämä vaikuttaa heidän identiteettiinsä ja mahdollisuuksiinsa aikuisina. Nuoria estetään osallistumasta uskonnolliseen koulutukseen erottamalla heidät kristityistä vanhemmista sekä epäämällä kristillinen opetus ja oppimateriaali. Määrätynlaisen koulutuksen kautta nuorten väyliä tulevaisuuteen – työhön, perhe-elämään ja kristilliseen uskoon – rajataan, ja valtiovalta ohjaa täysin heidän suuntautumistaan.

Seuraavassa esitetään seitsemän tutkimustulosta WWL:n vuoden 2021  (CSRP-YSRP) tutkimuksesta,  toisin sanoen lasten ja nuorten kokeman uskonnollisen vainon erityispiirteitä koskevasta raportista:

1. Vainoa kohdistetaan lapsiin ja nuoriin, jotta seuraava sukupolvi ei pystyisi rakentamaan seurakuntaa. Kristillisten yhteisöjen riskinä on siis menettää nykyinen nuori sukupolvi ja samalla tulevaisuuden perheiden perustajat sekä seurakunnan johtajat. Lapset ja nuoret siis valitaan vainon kohteiksi, koska he ovat mahdollisia kirkon elvyttäjiä ja ylläpitäjiä.

2. Ainakin 28 maassa vainoajat ottavat maalitaulukseen kirkon johtajien ja kristinuskoon kääntyneiden lapset, koska he ovat kirkon haavoittuvimpia sekä heikoimpia jäseniä. Tämä on siis yksi tapa rangaista heidän vanhempiaan.

3. CSRP-YSRP:n mukaan vainon tavoitteena on muokata nuorten emotionaalista, psyykkistä ja uskonnollista identiteettiä. Iässä, jossa lasten ja nuorten identiteetti on muotoutumassa ja muokattavissa, CSRP-YSRP:n mukaan vaino rajoittaa ja vääristää heidän valinnan mahdollisuuksiaan. Nuoret mielet ja sydämet koulutetaan rajoittamaan itse omia päämääriään, mahdollisuuksiaan ja oikeuksiaan sekä sisäistämään vallassa oleva uskonnollinen ja/tai ideologinen maailmankatsomus.

4. Listan kärjessä on kolme painostuskeinoa, jotka toimivat yhteistyössä: Koulutuksen kautta tapahtuva syrjintä tai häirintä; kristillisen materiaalin ja opetuksen epääminen sekä rituaaleihin osallistumisen estäminen; kristityistä vanhemmista erottaminen. Nämä keinot yhdessä estävät nousevaa, kehittyvässä vaiheessa olevaa sukupolvea oppimasta kristinuskoa. Näiden painostuskeinojen käytön mahdollistavat valtion instituutioihin ja yhteisöön syvästi juurtuneet rakenteet.

5. Lapsia ja nuoria kohdellaan hyödykkeinä. Kristittyjä nuoria käsitellään raaka-aineena, joka voidaan sulauttaa toiseen uskonnolliseen yhteisöön tai pakottaa palvelemaan sitä. Heitä ei pidetä yksilöinä, jotka ovat yhteisönsä olennainen osa, ja joilla on synnynnäinen itseisarvo ja ihmisoikeudet.

6. Yleisesti ottaen sekä laittomia toimia että lainsäädäntöä hyödynnetään eriasteisesti ja eri yhteyksissä uskonnollisen syrjinnän ja/tai vainon välineenä. Kristityt lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvia konfliktialueilla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa laiton väkivalta on tavallinen sorron väline. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa taas käytetään usein valtion lainsäädäntöä estämään kristittyjä saamasta laillista identiteettiä ja osallistumasta kristilliseen koulutukseen.

7. CSRP-YSRP liittyy erottamattomasti sukupuolen mukaan määrittyvän uskonnollisen vainon dynamiikkaan. Kehittyessään aikuisuutta kohti pojat ja tytöt kohtaavat väkivaltaa aina enemmän ja enemmän sukupuolensa mukaisin tavoin. Joissakin Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa poikia uhkaa usein pakkovärvääminen sotilaiksi. Tytöt taas kokevat maailmanlaajuisesti paljon seksuaalista väkivaltaa ja joutumista pakko- tai lapsiavioliittoihin.

Tutustu muihin Open Doorsin tutkimuksiin