”Vainot eivät ole meille uutta”, sanoo Rajesh. Totta on myös se, että maailmanlaajuisen kirkon tuki on jo kauan tuonut siunausta Intian kristityille veljille ja sisarille. Kun kristityt rukoilevat uskollisesti ja antavat lahjoja, vainotut intialaiset saavat voimaa, rohkaisua ja käytännön apua, jota he tarvitsevat päästäkseen eteenpäin.
Nyt kun Rajesh ja muut kumppanimme kohtaavat uusia vaaroja, rukouksin annettu tuki on vielä entistäkin tärkeämpää. Vainoaminen ei ole uutta, mutta se on voimistumassa. Koronaviruksen tuomat rajoitukset ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa osa eristyneimmistä ja suojattomimmista kristityistä kärsii nälkää, koska heidät on jätetty perheittensä ja yhteisönsä turvaverkon ulkopuolelle.
Samanaikaisesti hindunationalismi on Intiassa kasvanut. Kylänvanhimmat syrjivät kristittyjä ja sijoittavat heidät avunsaannissa viimeisiksi tai estävät heitä saamasta työtä, koulutusta tai muita tarpeellisia palveluita.
”Intian kristittyjä vainotaan usein tavoilla, jotka ovat sekä fyysisiä että henkisiä”, Rajesh sanoo. ”Joskus heitä jopa pahoinpidellään. Joissakin tapauksissa hyökkäykset ovat johtaneet kuolemaan.” Viime vuosina Rajesh on myös huomannut vainoamisen saaneen uuden muodon: nuoret tytöt ja naiset joutuvat hyökkäysten kohteeksi, jotta heidän isänsä tai pastorinsa oppisivat läksynsä. Edes lapset eivät ole turvassa.
Jumala kutsui
Rajesh on omistanut elämänsä uskonsa takia kärsivien veljien ja sisarten auttamiseen. Hän kuuli Jumalan kutsun ensi kertaa teini-ikäisenä, kun hän kysyi Jumalalta: ”Millä tavalla haluaisit elämäni olevan siunaukseksi muille?” Seuraavan kymmenen vuoden aikana hän tunsi Jumalan kutsuvan häntä palvelemaan vainottuja kristittyjä.
Ei kestänyt kauan, ennen kuin Rajesh koki itse vaarallista vainoa. Hän oli käymässä uskonsa takia pahoinpidellyn pastorin luona. ”Hänet oli piesty, mutta hän ei tuntenut kipua. Se oli hienoa nähdä”, Rajesh kertoo. Mutta kun hän lähti pastorin talosta, ihmiset tuijottivat ulkopuolella. Rajeshin auto oli töhritty punaisella purutupakalla. Pastori kehotti häntä lähtemään nopeasti. Moottoripyörät saartoivat auton koettaen pysäyttää sen. ”He yrittivät saada minut ulos autosta hakattavaksi. He ajoivat minua takaa pitkän matkan”, Rajesh sanoo. Jumalan armosta hän pääsi kuitenkin pakoon. Tästä huolimatta hän tiesi, että hänet oli kutsuttu vaaralliseen elämään.
Vaino ei yllätä
Työssään Rajesh on tavannut perheitä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan, ja pastoreita, jotka on pahoinpidelty tai joiden kirkot on poltettu maan tasalle. Hän on tavannut ihmisiä, jotka on karkotettu kylistään, jotka ovat kärsineet tekaistuista syytteistä tai jotka ovat olleet vankilassa. Kaikki sen vuoksi, että he uskovat Jeesukseen.
Vaino ei ole Rajeshista kuitenkaan yllättävää. Hän tietää, että Jumala tekee työtään jopa synkimmissä olosuhteissa. Häntä rohkaisee vainottujen kristittyjen tapaaminen. Näiden sinnikkyys, usko, into seurata Jeesusta ja rakkaus ja uskollisuus Herraa kohtaan inspiroivat häntä yhä uudestaan.
”Kristittynä eläminen on vaarallista”, Rajesh sanoo. ”Vainojen kautta Jumala kasvattaa kirkkoaan.”
Rajesh ei koe tehtäväänsä työnä. Hän tekee sitä rakkaudesta Jeesukseen. ”Vainotun kirkon palveleminen tuo iloa”, hän sanoo. Kun palvelet vainottua kirkkoa, palvelet Jumalaa.”
Rukoile
”Jos rukoilet Intian puolesta, muista kotiseurakuntien jäseniä. Näillä seurakunnilla on harvoin koulutettua pastoria. Ne eivät useinkaan tiedä, miten toimia vainon suhteen, mutta Jumalan armossa on tarpeeksi myös niille.”
