”Tietysti pelkäsin”, sanoo syyrialainen pastori, joka pommien pudotessa pysyi kotikaupungissaan auttaakseen muita selviämään.
Syyrian yhdeksän vuotta kestäneen sodan aikana pastoreilla ja heidän seurakunnillaan on ollut merkittävä rooli. He ovat tukeneet ihmisiä pommitusten ja ammuskelun keskellä. He ovat olleet paikalla myös silloin, kun perheet ovat kärsineet taloudellista hätää. He ovat tulleet apuun, kun kristittyjä on vainottu uskonsa tähden.
Yksi näistä pastoreista on Kamishlin kaupungissa asuva George Moushi. Hän on ollut Open Doors –järjestön yhteistyökumppani vuodesta 2012. Hänen kirkkonsa, Alliance Church, on paikka josta löytyy toivoa. Seurakunta joutui entistä suuremman haasteen eteen, kun Turkki hyökkäsi Koillis-Syyriaan syksyllä 2019.
Turkin armeija käynnisti operaation, jonka tarkoituksena oli luoda noin 30 kilometriä syvä ”turvavyöhyke” Syyrian rajalle. Alueen oli määrä tarjota asuinpaikka miljoonille syyrialaisille pakolaisille, jotka olivat siirtyneet turvaan Turkkiin. Kun suurin osa pakolaisista on arabeja, operaation pelättiin muuttavan väestöpohjaa pääosin kurdien asuttamalla alueella.
Rukoilimme viisautta Jumalalta
Lähteä vai jäädä?
Kamishlin kaupunki Koillis-Syyriassa on niin lähellä Turkkia, että sen pohjoisosa sijaitsee vain sadan metrin päässä rajasta. ”Kun Turkin joukot hyökkäsivät, kaupunkia pommitettiin rajusti. Ihmisiä kuoli ja loukkaantui, koteja ja liikkeitä tuhoutui”, pastori Moushi kuvaa syksyn 2019 tapahtumia.
“Kaupunkimme olisi voitu helposti liittää ns. turvavyöhykkeeseen. Ihmiset pelkäsivät Turkin armeijan tuloa”, George Moushi sanoo. Kaikki Kamishlin kirkot alkoivat rukoilla taistelujen päättymistä. Pommien pudotessa George Moushi ja hänen seurakuntansa kamppailivat myös sen kanssa, pitäisikö heidän paeta vai pysyä kotikaupungissaan. ”Rukoilimme viisautta Jumalalta. Noin 60 prosenttia seurakuntalaisista halusi jäädä. En itse halunnut lähteä niin kauan kuin kaupungissa oli yksikin seurakunnan jäsen jäljellä. En voinut jättää heitä niin kuin en voisi hyljätä isänä omaa perhettäni.”
”Tietysti pelkäsin. Tiesimme, että voisimme odottaa mitä tahansa niiltä ryhmiltä, jotka taistelivat Turkin armeijan kanssa. Mutta minun oli luotettava Jeesukseen”, pastori Moushi kuvaa. Pommitusten alettua hän alkoi käydä tarkistamassa, miten ihmisille oli käynyt. Hän rohkaisi monia ja rukoili heidän kanssaan. Hän osti ruokaa ja lääkkeitä ja auttoi asunnottomia.
Paras toivo, jota voimme tarjota, on Kristuksen antama
Ruokaa ja evankeliumia
Kun Kamishli säästyi, kaupunkiin alkoi tulla ihmisiä vallatuilta alueilta. ”Emme ole tutkineet ovatko he kristittyjä vai muslimeja, vaan olemme auttaneet kaikkia. Kävimme kärsivien perheiden luona ja rohkaisimme heitä. Toisille annoimme rahallista apua ja ruokakuponkeja. Joillakin perheillä oli vain ne vaatteet, jotka heillä oli päällään paetessaan, ja leireillä pakomatkan aikana oli ollut hyvin kylmä. Annoimme heille lämpimiä vaatteita: takkeja, sukkia ja jalkineita. Kuinka olisimme voineet osoittaa heille Jumalan rakkautta ellemme olisi vastanneet heidän perustarpeisiinsa?”
Kun ei-kristityt ovat kysyneet seurakuntalaisilta, miksi he auttavat, he ovat selittäneet evankeliumin sanomaa. Monet ovat kiinnostuneet kristinuskosta ja ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. ”Paras toivo, jota voimme tarjota, on Kristuksen antama”, pastori Moushi sanoo.
Seuraukset näkyvät selvästi seurakunnan kokoontumisissa, joissa noin 30 prosenttia jäsenistä on muslimitaustasta kristityiksi kääntyneitä. ”Kaikki apu on annettu ihmisille ehdoitta, mutta me olemme tarjonneet myös aina sanomaa Jeesuksesta, riippuen siitä kuinka valmiita ihmiset ovat kuulemaan. Emme ole halunneet olla täyttämässä vain ihmisten vatsoja.”
Monenlaisia uhkauksia
George Moushi tietää hyvin, että ne jotka kääntyvät muslimitaustasta kristityiksi ovat suuressa vaarassa muslimivaltaisessa yhteiskunnassa. ”On tavallista, että heitä vainotaan muita enemmän. Heidän uskontonsa kieltää kääntymisen ja määrää että jokainen, joka luopuu islaminuskosta, pitää surmata. Jotkut naiset pakotettiin palaamaan islamiin. Joidenkin ihmisten perheet uhkasivat tappaa heidät ja heidän oli muutettava turvallisempaan paikkaan. Eräs perhe sai uhkauksia muslimijohtajilta ja heidänkin oli paettava. Mutta kaikesta vainosta huolimatta he eivät luovu uskostaan.”
George Moushi on kiitollinen niille, jotka ovat tehneet lahjoituksia Open Doors –järjestön kautta ja toivoo avun jatkuvan. Sodan seurauksena köyhyys on lisääntynyt ja tilanne on vaikea. Kamishlin kaupunki on ollut turvapaikka monelle sotaa paenneelle perheelle viime aikoina. Jos perhe ei saa tukea, sen täytyy lähteä maasta. Apu auttaa perheitä jäämään Syyriaan.
”Rukoilkaa Syyrian puolesta. Sota ei ole vielä ohi. Rukoilkaa, että taloudellinen tilanne paranisi ja ihmisillä olisi mahdollisuus saada työtä. Rukoilkaa, että kristityt voisivat jäädä maahan, että he saavat tarvitsemansa perusasiat eivätkä joudu kiusaukseen tehdä mitään väärää elättääkseen perheensä. Rukoilkaa, että heidän uskonsa säilyisi lujana.”
Apu auttaa perheitä jäämään Syyriaan
