David* kuului ennen oman mystisen uskontonsa omaaviin Lähi-idän druuseihin. Syyrialaismiehen käännyttyä Kristuksen puoleen hänen elämänsä muuttui täysin. Hän palasi sodan repimään Syyriaan todistaakseen druuseille Jeesuksesta. Davidin tarina tuli esille Open Doorsin retriitissä.
Vain harvat voivat Lähi-idässä vaihtaa nimensä. David sai kuitenkin oikeuden vaihtaa musliminimensä Ali käännyttyään kristityksi. Tavanomaista on, että muslimit antavat lapsilleen musliminimiä ja kristityt kristittyjä nimiä. Nimi ilmaisee usein ihmisen uskonnon.
Neljä vuotta sitten Jumala johdatti Davidin takaisin syntymämaahansa Syyriaan. Nyt hän on 48-vuotias ja toimii siellä pastorina. Suurin osa hänen kirkkonsa jäsenistä on äskettäin kristityiksi kääntyneitä druuseja. David ei ole miehen oikea nimi, mutta kutsumme häntä sillä nimellä. Lähi-idässä on nimittäin vaarallista tehdä työtä uskontoa vaihtaneiden ihmisten parissa.
Vaikka David toimii pastorina, hän ei ole koskaan opiskellut teologiaa. Hän asuu seudulla, jossa on lähinnä druuseja. Druusien uskonto on siten salainen, että vain harvat saavat lukea heidän pyhää kirjaansa. On kuuluttava valittujen ryhmään, jonka kaikki jäsenet ovat yli 40-vuotiaita. Druusit seuraavat “Viisauden kirjan” opetuksia. Kirja kertoo myös Jeesuksesta, mutta ei hänen ristiinnaulitsemisestaan. Druusit sanovat Jeesuksen olevan heidän Messiaansa, ei kristittyjen. Profeetta Muhammedista kirjassa puhutaan hyvin kielteisesti.
David kertoo elämänsä muuttumisesta 21 vuotta sitten. Hän oli työssä parkkipaikalla Libanonissa. Hän tapasi töiden jälkeen erilaisista taustoista tulevia ystäviään. David yritti todistaa toisille uskontonsa olevan oikeassa. Kiihkeästä puolustuksestaan huolimatta mies ymmärsi puhuvansa jotakin, mikä tuntui järkevältä, mutta ei tullut sydämestä. Hän alkoi kysellä itseltään, saattoiko olla uskonnossaan väärässä. Hän mietti, miksi ihmiset luotiin ja minne hän itse joutuisi kuolemansa jälkeen. Druusina hänen olisi kuulunut olla varma uudelleensyntymisestä.
David ei lopulta löytänyt omasta uskonnostaan vastauksia kysymyksiinsä. Niin hän alkoi esittää kysymyksiä islamin ja kristinuskon edustajille. Jossakin vaiheessa hän olisi halunnut uskoa, ettei Jumalaa ole. Se kuitenkin tuntui hänen sydämessään väärältä. Hänhän näki luomakunnan kukkineen, pähkinöineen, tähtineen ja ihmisineen. David ei voinut uskoa, että kaikki olisi sattumaa.
Eräs kristityistä haastoi hänet lukemaan Uuden Testamentin. David kertoo: “Matteuksen ensimmäiset luvut eivät koskettaneet sydäntäni. Päästyäni Vuorisaarnaan, Jumala alkoi puhua sydämelleni. Yllätyin täysin. Tämä tuntui tosi Jumalalta, siltä jota etsin.”
Jeesuksen esittämät moraaliset ihanteet olivat paljon korkeampia kuin ne, joita hänelle oli kotona opetettu. Kertomus aviorikoksen tehneestä naisesta, jolle Jeesus antoi synnit anteeksi, sai Davidin itkemään vuolaasti. Jumala voi antaa anteeksi minkä tahansa ja vaikka kuinka suuren synnin. Sellaista hänen oma uskontonsa ei opettanut. Lukiessaan kertomusta tuhlaajapojasta David ymmärsi olevansa tuhlaajapoika. Jumala halusi olla hänen rakastava isänsä.
Etsittyään ja rukoiltuaan kuukausia hän päätyi kristilliseen kirkkoon. Sinne hänet kutsui Muhammed-niminen mies, joka johti kokouksia. Samassa kirkossa kävi monia muitakin taustaltaan islaminuskoisia kristittyjä. Muhammed otti druusimiehenkin avoimesti vastaan. David sai saarnan jälkeen esittää kysymyksensä ja kuulla niihin vastaukset Raamatusta.
Noin vuosi kääntymyksensä jälkeen David kastettiin samassa kirkossa. Hänen elämänsä tavoitteet muuttuivat suuresti; nyt hän haluaa seurata ja palvella Jeesusta. Hän tahtoo perheensä ja ystäviensä pelastuvan. Hän valitsi itselleen myös uuden nimen.
David ei ole kokenut perheensä taholta erityistä vastustusta kääntymyksensä takia. Hänen isänsä oli kääntymisen aikaan jo kuollut, ja lisäksi hän oli perheen vanhin poika. Perhe kyllä yllättyi, mutta ei vainonnut häntä. Myöhemmin muutkin perheen jäsenet lähtivät Davidin mukana kirkkoon. Nyt he kaikki seuraavat Jeesusta.
Monet muut druusit ovat kuullut Davidilta Jeesuksesta ja näin päässeet Jumalan lapsiksi. David palveli kirkkoa ensin Libanonissa. Siellä hän koki työnsä kantavan vain vähän hedelmää. Sitten Jumala kutsui hänet takaisin Syyriaan. David kertoo: ”Totta kai Jumala tekee työtä kaikkialla ja kaikkien kansojen keskuudessa, mutta minä näen herätyksen alkavan Syyrian druusien ja kurdien keskuudessa. Satoja tuli uskoon sodan aikana. Ennen sotaa oli vain joitakin, jotka uskoivat salassa.”
