”Ellet lakkaa palvomasta Jumalaasi, joudut vankilaan tai saat lähteä kylästä!” Uhkavaatimus ei säikäyttänyt pohjoislaosilaista Sopia*, joka oli Jeesuksen seuraajana julistettu maanpetturiksi. Sop toteaa: ”Jos kuolen, se on minulle voitto, ja jos elän, elän Kristuksen kunniaksi.”
Sop, 43, asuu perheineen Pohjois-Laosissa aivan Kiinan rajan tuntumassa. Hänen pienen kotikylänsä toista laitaa reunustavat rosoiset vuoret ja toisella avautuvat riisiviljelmät. Suurin osa alueen väestöstä saa elantonsa maanviljelystä ja karjataloudesta.
Kommunismi on juurtunut syvälle tähän syrjäiseen, uteliailta katseilta kätkössä olevaan maan kolkkaan. Hallitus valvoo ideologiansa toteutumista kylän päällikön kautta, jonka sanat ovat yhteisön laki. Kristinusko nähdään vieraana, Amerikasta lähteneenä uskontona ja sen kannattajat mielletään vakoojiksi. Se merkitsee uhkaa turvallisuudelle ja järjestykselle, kun taas buddhalaisuus ja animismi nauttivat viranomaisten tukea ”rauhanomaisina” ja vähemmän dynaamisina uskontoina.
Elävän Jumalan yhteyteen
Varttuessaan Sop oppi tuntemaan vain buddhalaisuuden eikä tiennyt mitään Jumalasta aina vuoteen 2010 asti. Silloin hän kuuli erään vanhan miehen seuraavan radiosta thainkielistä kristillistä kanavaa.
Sopille tuli tavaksi aina päivällisen jälkeen istua miehen viereen ja virittyä kuuntelemaan samaa taajuutta. Tiedon lisääntyessä kasvoi myös kaipuu elävän Jumalan yhteyteen. ”Halusin kääntyä kristityksi,” Sop toteaa, ”Sitten tapasin miehen, joka kutsui minut kotiinsa ja antoi Raamatun. Luin ja ymmärsin mitä siihen oli kirjoitettu. Niin otin Jeesuksen vastaan elämääni.”
Sop ja hänen vaimonsa Dara olivat vuosia lapseton pari. Dara tosin synnytti kolme kertaa, mutta yksikään pienokaisista ei elänyt muutamaa päivää pitempään. Sopin lähdettyä seuraamaan Jeesusta Dara tuli jälleen raskaaksi. Nyt Sop tiesi kenen puoleen kääntyä ja rukoili Jumalaa, että lapsi voisi säilyä hengissä. Jumala vastasi pyyntöön: pieni poika syntyi ja varttui terveenä. Tämä ihme johti niin Sopin epäilevän vaimon kuin sukulaiset ja naapuritkin Jumalan luo.
Kerran Sopin kaikki yhdeksän sikaa myrkytettiin, toisen kerran hänen maatilansa poltettiin ja traktorinsa hajotettiin kappaleiksi.
Sop alkoi vetää pientä, aluksi vain kolmen hengen ryhmää, joka kokoontui palvomaan Jumalaa Sopille Raamatun antaneen miehen kotona. Kylän päällikkö, joka oli myös Sopin serkku, ei ilahtunut kuullessaan asiasta. Hän ryntäsi raivosta kiehuen luopiosukulaisensa luokse ja vaati tätä jättämään uskonsa. Sanojen jäädessä tehottomiksi puhuivat nyrkit, ja sitten Sop sai kolme vaihtoehtoa: luopua uskostaan, mennä vankilaan tai lähteä kylästään.
Sop päätti lähteä – mutta vasta kun kyläläiset olivat hakanneet hänet ja sytyttäneet hänen talonsa palamaan.
”Ulkomaalaisten uskontoa” ei suvaita!
Uuden asuinkylän päällikkö kehotti Sopia ja hänen perhettään pitämään uskonsa omana tietonaan. Sop kuitenkin löysi tavan esitellä Jeesus naapureilleen: hän alkoi rukoilla sairaiden puolesta. Useat perheet tulivat uskoon tämän palvelustehtävän kautta, mutta samalla viranomaisten ja monien kyläläisten vastustus heräsi.
Kylän päällikkö ilmoitti Sopista poliisille, ja hänet kutsuttiin kuultavaksi. Kokoontumisessa Sopia kiellettiin käännyttämästä ihmisiä ”ulkomaalaisten uskontoon,” jota ei sillä seudulla suvaittaisi! Hurjistunut kylän päällikkö tökki Sopia päähän solvaustensa säestykseksi. Hän vaahtosi: ”Yhteisömme ei edisty sinun itsepäisyytesi ja typeryytesi takia. Kaltaistesi kristittyjen tähden mikään järjestö ei tule auttamaan meitä!”
Pian Sopin pitämiä hengellisiä tilaisuuksia alettiin sabotoida. Kylän päällikkö saattoi tulla keskeyttämään ne yksin tai velvoittaa yhteisön jäseniä mukaansa. Kuukausien ja vuosien kuluessa vaino sai myös vakavampia muotoja. Kerran Sopin kaikki yhdeksän sikaa myrkytettiin, toisen kerran hänen maatilansa poltettiin ja traktorinsa hajotettiin kappaleiksi. Koulussa opettajat syrjivät perheen lapsia. Daran ja hänen poikansa kimppuun käytiin myös fyysisesti.
”Koulutus on tapamme opettaa Jumalan sanaa mahdollisimman vähän huomiota herättäen.”
Nämä tapahtumat koettelivat Sopin hermoja, ja joskus tunteet saivat ylivallan. Koettelemuksissa hänen uskonsa Jeesukseen kuitenkin vahvistui. Hän muistutti mieleensä Raamatun sanoja, ettei tule pelätä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin mutteivät sielua. ”Jos he tahtovat tappaa minut, se ei ole ongelma, koska tiedän mihin menen kuolemani jälkeen,” Sop toteaa.
”Jumala lähettää ihmisiä”
Sop tietää vaikeuksien kohtaavan väistämättä Jeesuksen opetuslapsia. Hänelle on tärkeä Raamatun lupaus, että Jeesuksessa pysyvä on turvassa:
”Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.” (Joh. 15: 6-8)
Vaikka Sopin usko ankkuroituu Jeesukseen, hän kokee ajoittain syvää yksinäisyyttä ja surua kärsimystensä keskellä; tuntuu kuin pitäisi seistä yksin koko maailmaa vastaan. Sop kertoo, että vainojen alettua uskon alkutaipaleen ystävät putosivat pois toinen toisensa jälkeen. Mutta Herra on ollut uskollinen .”Jumala lähettää ihmisiä. Hän käytti siihen teidän palvelutyötänne,” Sop todistaa.
Vuonna 2019 Sop pääsi osallistumaan kotikirkkojen johtajien kokoontumiseen, jonka Open Doors järjesti teidän taloudellisen tukenne ja rukoustenne varassa. Siellä Sop kohtasi toisia vainoa kokeneita Pohjois-Laosin kristittyjä. Yhteen kokoontuneet johtajat sitoutuivat pysymään muutoksen välikappaleina, suolana ja valona yhteisöissään. Sop kertoo, että ryhmän konkreettisina tavoitteina on auttaa kristittyjä kasvamaan uskossaan ja valmistaa heitä vainoihin, varustaa kirkon johtajia ja vahvistaa Pohjois-Laosin vainottua kirkkoa niin, että se voi olla siunauksena myös ympäröivälle yhteisölle.
Hengellisessä työssä Sop pitää tärkeänä foorumia, jossa uskovat ja ei-uskovat voivat elää ja opiskella yhdessä, sovinnossa. Yhtenä sellaisena foorumina toimiikin jo Sopin ja Daran aloittama luku- ja kirjoitustaitoryhmä.
Dara on opettanut yhden vuoden aikana 20 nuorta ja aikuista lukemaan ja kirjoittamaan. Häntä auttavat työssään Open Doorsin kurssilla opitut menetelmät ja järjestön lahjoittama materiaali. Sop kertoo, että koulutus alkoi kylän uskovien parissa, ja sitten myös kiinnostuneita naapureita tuli mukaan. Jotkut tulivat häpeillen, sillä he olivat aiemmin vainonneet Sopia. ”Koska meidän ei sallita kokoontua jumalanpalveluksiin, tämä ”Koulutus on tapamme opettaa Jumalan sanaa mahdollisimman vähän huomiota herättäen,” Sop kiteyttää.
Sopin palvelutehtäviin kuuluu myös tarjota suojaa leskille ja uskonsa tähden kotoaan ajetuille nuorille. Taloudellisesti Sop on vasta pääsemässä jaloilleen jouduttuaan korona-rajoitusten aikana lopettamaan maatilansa työt kuukausiksi. Silti Herra on koko pandemian ajan pitänyt huolta hänen perheestään ja talonväestään.
On tärkeää, että pysyt edelleen Sopin ja muiden Laosin uskovien rinnalla. Tukesi ja rukoustesi ansiosta Sop tietää, ettei ole yksin kohdatessaan vainoa. Hän myös pystyy luku- ja kirjoitustaitokoulutuksen kautta tavoittamaan yhteisönsä jäseniä – jopa vainoojiaan. Jumalan valo ja suola saavat levitä Laosissa uudistaen ja parantaen.
Rukousaiheita:
- Sadon riittäminen Sopin perheen ja koko talonväen tarpeisiin. Rukoillaan heille Herran jatkuvaa huolenpitoa.
- Luku- ja kirjoitustaitokoulutuksen alkaminen uudelleen Covid-19-tauon jälkeen. Pyydetään osallistujille terveyttä ja myös suojaa urkkivilta katseilta. Rukoillaan, että Jumala siunaisi koulutuksen ja käyttäisi sitä valtakuntansa etenemiseksi; että osallistujat oppisivat lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös tutkimaan Raamattua.
- Sopin ja hänen perheensä palvelutehtävä. Rukoillaan, että he voisivat jatkuvasti olla valona ja suolana yhteisössään, erityisesti vastustajiensa keskellä.
