Oli tullut aika laittaa suunnitelma täytäntöön. Philemon* nousi sängystä ja lähti ostamaan myrkkyä, jonka hän lisäisi illalla perheensä riisiateriaan. Jos kaikki menisi suunnitelman mukaan, koko perhe, Philemon, hänen vaimonsa sekä heidän kaksi lastaan, olisivat illalla kuolleet.
Tähän oli tultu. Kuolema näytti ainoalta vaihtoehdolta. Keski-Vietnamissa maata viljelevä šamaani oli velkaantunut korviaan myöten, ulosotto uhkasi ja paha alkoholi- ja tupakkariippuvuus pitivät otteessaan. Edes vaimo ei nähnyt muuta ratkaisua.
Mutta siinä, minkä piti olla heidän tarinansa lopun alku, kääntyikin vielä uusi lehti ja uusi alku.
Ensimmäistä kertaa vuosiin Philemon tunsi toivoa ja palattuaan kotiin hän viskasi myrkyn pois.
Philemonin sisko, hänen aviomiehensä ja Philemonin kaksi veljeä olivat kääntyneet kristityiksi joitakin vuosia aiemmin. Hyvästellessään siskoaan, veli sai kuulla evankeliumin Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan.
Šamaani muisti, kuinka risaista elämää siskon mies oli elänyt ennen kääntymystään ja kuinka hänen elämänsä oli sitten muuttunut. Ensimmäistä kertaa vuosiin Philemon tunsi toivoa ja palattuaan kotiin hän viskasi myrkyn pois.
Avuton šamaani
Ennen tuota päivää Philemon oli omistautunut opiskelemaan yhteydenpitoa henkimaailmaan. Hän tunsi talismaanit, amuletit ja mantrat sekä miten ja milloin käytetään ja mitä hengille lausutaan.
“Olin mahtava mies yhteisössäni”, Philemon kertoo. Hän ajoi ihmisistä ulos pahoja henkiä ja nämä, jotka uskoivat vapautuneensa henkivalloista, toivat hänen alttarilleen uhreja. Hänestä tuli paikallinen kuuluisuus tietojensa ja taitojensa ansiosta.
Philemon koki rukoustensa kaikuivan kuuroille korville.
Hän auttoi muita, mutta itseään ja omaa perhettään hän ei kyennyt auttamaan.
Kunnioitetun šamaanin oma elämä oli onnetonta. Hän ei päässyt eroon veloistaan (noin 200 milj. VND, joka vastaa noin 7 500 €) eikä päihderiippuvuuksistaan. Hänen vanhempi poikansa oli vammainen ja nuorempi mursi kätensä kaatuessaan.
Jumalat, joita hän kutsui muiden avuksi, eivät tuoneet apua hänen omaan elämäänsä. Philemon koki rukoustensa kaikuivan kuuroille korville.
Kahleet kirpoavat
Pian sen jälkeen kun sisko oli kertonut Philemonille Jeesuksesta, veljet kutsuivat hänet hengelliseen tapahtumaan. Philemon ei lähtenyt sinne vakavissaan, päihtyneenä kylläkin. Mutta kuullessaan Johanneksen evankeliumin 3:16, sanat kävivät kohti. Philemon muistelee, kuinka jokin siinä jakeessa vaikutti häneen voimakkaasti.
Veljet kutsuivat hänet lavalle ja pastori kysyi, olisiko hän valmis ottamaan Jeesuksen vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan.
“Rukoilin ja annoin Jeesukselle elämäni”, kertoo Philemon. Hän tunsi vapautuvansa, kahleitten kirpoavan. Ongelmat jäivät, mutta miehen sisällä oli nyt rauha.
He lupasivat Jumalalle, että jos he selviävät, he haluavat antaa koko elämänsä Jumalan käyttöön.
Philemonin matka Jeesuksen kanssa alkoi tuona päivä vuonna 1992. Pian myös vaimosta tuli kristitty. Vähitellen Philemon alkoi nähdä muutoksen, joka oli alkanut sinä päivänä, jolloin hän oli aikonut tappaa perheensä. Jumalan ääretön armo kohtasi Philemonin perhettä ja pelasti heidät kuolemasta.
Philemon ja hänen vaimonsa alkoivat rukoilla. Joskus rukouksessa kului päiväkausia, jopa viikko. He lupasivat Jumalalle, että jos he selviävät vaikeasta tilanteestaan, he haluavat antaa koko elämänsä Jumalan käyttöön.
Päivien kuluessa pariskunta sai kokea Jumalan apua Philemonin vapautuessa riippuvuuksistaan. “Hämmästyimme, kuinka Jumala kuuli rukouksemme”, Philemon tunnustaa.
Hän oli menettämässä kaiken, mutta Jumalan avulla saikin pitää talonsa ja lapsetkin pääsivät kouluun. Velkoja antoi anteeksi velkaa kerran niin merkittävästi, että he pystyivät maksamaan sen parissa vuodessa.
Vainottuna, ei hylättynä
Kristityt kaikkialla maailmassa tietävät omasta kokemuksestaan, että evankeliumi voi sytyttää konflikteja. Niin kävi myös Philemonin perheelle, kun he alkoivat kertoa, mitä Jeesus oli tehnyt heidän elämässään.
Heidän kuuliaisuutensa lupaukselle palvella Jeesusta toi pian mukanaan myös vainon. Sen aloittivat sukulaiset, siihen liittyivät ystävät ja lopulta mukaan yhtyivät paikalliset viranomaisetkin.
Sukulaiset taivuttelivat heitä luopumaan palvelutyöstä ja sen sijaan keskittymään liiketoimintaan, sillä perhe oli köyhä. Philemonin parhaat ystävät olivat yhteisössä vaikutusvaltaisia poliiseja, jotka pilkkasivat ja yrittivät estää häntä kertomasta Jeesuksesta.
Evankeliointimatkoilla oli usein hankaluuksia paikallisten viranomaisten kanssa, etenkin kommunistisissa hallituksen valvomissa kylissä. Kylissä ei sallita mitään, mikä voisi haastaa ihmisten kuuliaisuutta hallitukselle.
“Viranomaiset pelkäsivät, että ihmiset kuulisivat ennemmin minua kuin heitä”, Philemon selittää.
Viimeisiä varoituksia ja ihmeitä
Jumala on toiminut ihmeellisesti Philemonin kautta. Hän muistaa, kuinka viranomaiset kuulustelivat häntä heti hänen saavuttuaan erääseen kommunistikylään.
Philemon oli vastannut päättäväisesti: ”Minulla on täällä veljiä ja siskoja ja tulin käymään heidän luonaan. Vaikka yrittäisitte tappaa minut, tulen silti.”
Hän teki hengenvaarallisia vierailuja salaisten uskovien luo tämän jälkeenkin, usein pimeän turvin. Nyt siellä on hallituksen rekisteröimä seurakunta.
Koskaan en tuntenut, että Jumala olisi meidät hylännyt.
Philemon
Paikallisena lähetystyöntekijänä toimiessaan Philemon sai ajoittain varoituksia, että hänen pitää poistua alueelta vuorokauden kuluessa. Toisilla alueilla hänet pakotettiin lähtemään ja kiellettiin palaamasta.
Philemon tunnustaa, kuinka hänen sydämensä särkyi perheen puolesta. “Mutta muistutin aina vaimoani Jeesuksen kärsimyksistä, jotka olivat omiamme suuremmat”, hän toteaa ja jatkaa: ”Koskaan en tuntenut, että Jumala olisi meidät hylännyt.”
Vastaus lukutaidottomuuteen
Syrjäisillä alueilla asuvien heimojen parissa matkustellessaan Philemonia kohtasi suuri ongelma: lukutaidottomuus. Kymmenen vuotta sitten heimojen kristityt jäsenet kertoivat hänelle lukutaitoprojektista, jota tukemassa oli Open Doorsin vietnamilaisia yhteistyökumppaneita.
Projektiin kuuluu paikallisissa kirkoissa pidettäviä kursseja. Philemon kävi läpi lukutaitokoulutuksen ja auttoi kurssiohjelman kehittämisessä. Työn vaikutus tuli esiin lähes välittömästi.
Philemonin tietämättä yksi hänen opiskelijoistaan hyödynsi oppimaansa ja opetti iäkkään isänsä lukemaan ja kirjoittamaan. Isä oli aiemmin tarvinnut avustajan mukaansa auttamaan pankkiasioinnissa. Pankkivirkailijan yllätykseksi hän tuli eräänä päivänä pankkiin ilman avustajaa ja toimitti asiansa sujuvasti itse.
Osallistujat ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa maksaa opiskelusta ja heille tarjotaan myös ruoka.
Koulutukseen osallistuvien työnsaantimahdollisuudet paranevat lukutaidon myötä. Ennen heidän työhakemuksensa hylättiin, koska he eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Koulutuksen jälkeen he saivat heti töitä, sillä luku- ja kirjoitustaidon myötä heidän arvostuksensa työmarkkinoilla kasvoi.
Opiskelijat suorittavat 12 oppituntia, jotka sisältävät perustason ja edistyneen tason luku- ja kirjoitustaito-opetusta, liiketalouden lukutaitoa ja raamattutunteja. Oppimisen helpottamiseksi materiaaleissa ja opetuksessa käytetään osallistujien omaa heimokieltä.
Omistautuneena kulkemaan
Philemon on kymmenen viime vuoden ajan omistanut elämänsä lukutaitoprojektille. Se on tarkoittanut matkustamista Etelä-Vietnamista pohjoiseen, Keskiselle ylänköalueelle, jonka vuoristokyliin on usein vaikea kulkea.
Yli 300 kilometrin päässä oleviin kyliin hän matkustaa ensin lentokoneella, sen jälkeen vähintään kymmenen tuntia linja-autolla, minkä jälkeen kurssilaisten moottoripyörän kyydissä vielä muutaman tunnin matka perille kylään.
Lukutaitoprojektiin osallistuu myös ei-uskovia, ja kursseilla hekin voivat tutustua Jeesukseen.
Koska Philemon ei ole paikallisia, hänellä on vastassa epäluuloisena tarkkailevat viranomaiset kuulusteluineen, jotka liittyvät hänen toimintaansa ja oleskeluunsa alueella. Philemon näkee työnsä vaikutuksen ja mahdollisuuden evankeliumin julistamiseen tämän riskin ja vaivan arvoisina.
“Ensinnäkin rakastan heitä”, sanoo Philemon ja jatkaa: ”Toiseksi, kun he kuulevat projektista, he kertovat siitä sukulaisilleen ja tieto leviää muihinkin yhteisöihin. Minulle lähetetään sitten kutsu tulla opettamaan ja olen aina valmis tulemaan.”
Lukutaitoprojektiin osallistuu myös ei-uskovia, ja kursseilla hekin voivat tutustua Jeesukseen. Tämä projekti on suunnattu koko kylälle ja kirkolle.
Palvelutyön salaisuus
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana lukutaitoprojektin tiimiläiset ovat vuosittain opettaneet vähintään 1 500:tta ihmistä kymmenestä heimosta. Lisäksi he ovat kouluttaneet yli 600 opettajaa, jotka nyt opettavat omissa yhteisöissään. Noin 30 opiskelijaa on osallistunut opetuslapseuskoulutukseen, jossa heitä valmennetaan seurakuntien opetustehtäviin.
Philemon on kiitollinen kaikille, jotka ovat tukeneet tätä projektia. Osallistujat ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa maksaa opiskelusta ja heille tarjotaan myös ruoka. He osallistuvat opetukseen uskollisesti, koska he saavat siellä osakseen rakkautta.
Philemon ymmärtää myös rukousten merkityksen palvelutyössä. ”Omassa voimassamme emme voi tehdä mitään”, hän toteaa.
Kun rukoilemme ja pysymme Jumalan yhteydessä, hän johdattaa meitä ja opettaa meille kärsivällisyyttä. Siksi rukous on tärkeää.
Philemon
Philemon muistuttaa: “Kun rukoilemme ja pysymme Jumalan yhteydessä, hän johdattaa meitä ja opettaa meille kärsivällisyyttä. Siksi rukous on tärkeää. Kerran minulta kysyttiin, mikä on palvelutyöni menestyksen salaisuus. Kerroin kolme asiaa: rukoillaan, rukoillaan lisää ja rukoillaan polvillaan Jumalaa.”
Entinen vietnamilainen šamaani on onnellinen mies. Jumala kutsui työhön ja teki kaiken hänen puolestaan.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
