Selaa World Watch -listan maita

20. sijalla World Watch -listalla

Vietnam

WWL 2019: Sijalla 20, pisteitä 70/100

WWL 2018: Sija 18
WWL 2017: Sija 17

 

Asukasluku: 95,4 milj. (8,4 milj. kristittyä)
Pääuskonto: Buddhalaisuus
Vainoamisen syy: Kommunistinen ja etninen sorto

Vainoavat tahot

Vietnamissa sekä keskus- että paikallishallinto vainoavat kristittyä vähemmistöä säätämällä ja toimeenpanemalla erilaisia lakeja. Pyrkiessään säilyttämään heimonsa kulttuurin eri kansallisryhmien johtajat syrjivät kristityiksi kääntyneitä ja pitävät näitä oman kulttuurinsa ja identiteettinsä pettäjinä. Myös kyläläiset vainoavat kristittyjä. Heitä hakataan, ajetaan ulos kylistä ja heidän kokoontumisiaan häiritään. Kristityt saattavat kärsiä vainoa jopa oman perheen ja suvun keskellä: kristityt voidaan jättää perinnöttä ja joissain tapauksissa heitä painostetaan avioeroon ja heiltä evätään lasten huoltajuus.

Vainojen ilmeneminen

Vietnamin suurimmalla kristityllä yhteisöllä, roomalais-katolisella kirkolla, on maassa historiallisesti vahva asema, joten katolisilla kristityillä on myös enemmän liikkumatilaa kuin muilla kristityillä. Katolisia kuitenkin vainotaan myös, jos nämä aktivoituvat poliittisesti ja alkavat julkisesti ilmaista mielipiteitään, vaikkapa bloggaamalla  esimerkiksi ympäristön saastumista vastaan. Tällöin he saattavat joutua pidätetyiksi ja tuomituiksi vankilaan. Viranomaiset myös anastavat maata katolisilta seurakunnilta ja vaientavat tehokkaasti näihin toimiin kohdistuvan vastustuksen.

Voimakkaimmin vainojen kohteeksi joutuvat kuitenkin uusien protestanttisten kirkkojen jäsenet ja ne, jotka kääntyvät kristityiksi kansanuskonnon piiristä. Vaino on pahinta Keski- ja Pohjois-Vietnamissa. Monet kristityt kuuluvat etnisiin vähemmistöihin kuten hmong-kansanryhmään, ja he saavat kärsiä monenlaista vainoa : sosiaalista syrjintää ja ahdistelua, väkivaltaa, kotien tuhoamista ja kylistä pois karkottamista.  Monissa tapauksissa kristityt ovat paenneet maasta ja hakeneet turvapaikkaa muualta.

 

Tutustumismatka

Lähde matkalle Vietnamiin lokakuussa 2019. Lue lisää: Opendoors.fi/matkat

 

closer
Vietnamin syvempi oppimäärä

Maan lähihistoriaa

Vietnamista tuli yhtenäinen valtio Vietnamin sodan päätyttyä, vuonna 1975. Se on yksi maailman harvoista jäljellä olevista kommunistimaista. Kaikki valta on Kommunistisella puolueella. Vasta vuonna 2010 politbyroon jäsenet aloittivat vuoropuhelun kansanedustajien kanssa, jotka on valittu vaaleilla, joskaan ei demokraattisesti.

Koska Vietnamin väkiluku on suuri, maan talous kasvaa nopeasti. Poliittinen kehitys on siihen verrattuna hidasta. Kommunistinen puolue päättää asioista jatkossakin pikemminkin kuin kansanedustuslaitos. Vietnam valitsi uudet johtajat tammikuun 2016 puoluekokouksessa. Puolueen pääsihteerin keskeiseen asemaan ei tullut muutosta, mikä oli selkeä merkki asioiden jatkumisesta ennallaan.  Kommunistisen puolueen harjoittama tiukka poliittinen kontrolli todennäköisesti rajoittaa hallituksen melko liberaalia talouspolitiikkaa. Ihmisoikeudet ja uskonnonvapaus pysyvät saavuttamattomina, erityisesti koska maassa noudatetaan uutta uskontolakia.

Toukokuussa 2017 eräs kommunistisen puolueen nouseva tähti siirrettiin syrjään korruptiosyytteiden takia, mikä osoittaa, että puolue eliminoi heti kaikki riskit. Muitakin kommunistisen puolueen jäseniä on tuomittu pitkiksi ajoiksi vankeuteen korruptiosta. Ei ole selvää, onko todella kyseessä korruption vastainen taistelu vai puolueen sisäinen valtataistelu. Kun Vietnamin edellinen presidentti kuoli 61-vuotiaana syyskuussa 2018, presidenttiys siirtyi kommunistisen puolueen pääsihteeri Nguyen Phu Trongille. Tämä osoittaa kommunistisen ideologian keskeisen aseman maassa.

Uskontotilanteesta

Ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä uskontoja vietnamilaiset edustavat. Tärkeän kristillisen tietokannan World Christian Databasen mukaan puolet heistä on buddhalaisia ja vain 10% edustaa kansanuskontoja.  Vietnamin virallisen väestölaskennan mukaan vuodelta 2009 kansanuskontoja edustaa yli 44% väestöstä ja buddhalaisuutta yli 38%. Yhdistyneiden kuningaskuntien sisäministeriö puolestaan väitti vuonna 2014, että vain noin 12% vietnamilaisista pitivät itseään buddhalaisina ja että yli 73% heistä edustivat kansanuskontoja tai pitivät itseään uskonnottomina. Olivatpa todelliset luvut mitkä tahansa, buddhalaisuus ja kansanuskonnot elävät limittäin ja jälkimmäiset vaikuttavat ihmisten elämään enemmän kuin numerot kertovat.

Kristittyjä siedetään, kunhan he eivät haasta vallitsevaa asiain tilaa. Monet protestantit kuuluvat vähemmistökansoihin, jotka taistelivat amerikkalaisten puolella Vietnamin sodassa. Heitä pidetään usein rauhanrikkojina. Tämä koskee osittain myös katolisia kristittyjä, koska heidänkin uskontonsa on siirtomaavallan perua. Heidät nähdään vieraan vallan, Vatikaanin, edustajina. Näin ollen sekä paikallisviranomaiset että kansallisen tason viranomaiset valvovat kristittyjä tarkasti. Noin 82.6% kristityistä on katolisia.

Poliittisesta maisemasta

Eräs havainnoitsija tiivisti Vietnamin poliitikot kolmeen ryhmään: hallitseviin konservatiiveihin, uudistusmielisiin ja niihin, jotka etsivät vain omaa etuaan. Kaikkien näiden edustajia on kommunistisessa puolueessa, maan hallintoelimissä sekä yleisemmin yhteiskunnassa ja sen taloudellisessa järjestelmässä.

Puoluejohtajat myöntävät säännöllisesti, että Vietnamin kehitystä hidastavat korruptio ja valtoimenaan riehuva vallan väärinkäyttö. Kansalaiset valittavat yleisesti viranomaisten lahjottavuudesta, hallituksen tehottomuudesta ja vaikeaselkoisista byrokraattisista toimenpiteistä. Vietnamin medialla on ollut tärkeä osuus korruptioskandaalien paljastamisessa. Maassa ei ole kansalaisryhmiä, jotka valvoisivat ihmisten etua. Pieni joukko lehdistön edustajia on vastannut korruption ja vallan vääränkäytön esille tuomisesta.

Valtaa pitävät reagoivat julmasti, mikäli kommunistisen puolueen linjasta poiketaan. Sen seurauksena ihmisoikeuksien puolesta puhujat ja ympäristöaktiivit, joista monet ovat kristittyjä, joutuvat usein pahoinpidellyiksi, hakatuiksi, vangituiksi ja tuomituiksi. Kesäkuussa 2017 eräs katolinen aktivisti karkotettiin maasta. Hän joutui muuttamaan Ranskaan, vaikka on Vietnamin kansalainen.

Haasteen muodostavat myös kasvavat jännitteet Vietnamin ja sen  naapurin Kiinan välillä. Suurimmat kompastuskivet ovat Kiinan toimet Etelä-Kiinan merellä. Vietnam  on päättänyt perustaa erityisiä talousalueita sinne, missä Kiina on aktiivinen. Kiina pitää koko Etelä-Kiinan merta omanaan. Se ei välitä muiden valtioiden oikeutetuista vaatimuksista, joista osa perustuu kansainvälisiin lakeihin. Se on  hyökännyt vietnamilaisten alusten kimppuun ominaan pitäminään vesillä ja alkanut linnoittaa koralliriuttoja ja rantakallioita vahvistaakseen asemaansa. Tämä on johtanut Vietnamissa rajuihin kiinalaisten yhtiöiden vastaisiin toimenpiteisiin. Kun kansainvälinen yhteisö hylkäsi Kiinan näkemyksen aluerajoista, Vietnam alkoi sijoittaa nykyaikaisia lyhyen tähtäimen ohjuksia Etelä-Kiinan meren saarille uhatakseen Kiinan saaristoa. Kaikista näistä jännitteistä huolimatta Vietnam korostaa kommunistisen ideologian tärkeyttä.

Taloudellisesta ja yhteiskuntatilanteesta

Vietnam on yksi Aasian puoleisen Tyynenmeren etnisesti kirjavimmista valtioista, sillä etniset vähemmistöt muodostavat sen väestöstä 13-16.5 prosenttia, lähteestä riippuen. Kommunistinen ideologia on kyllä onnistunut tukahduttamaan etnistä, uskonnollista ja yhteiskunnallista monimuotoisuutta, mutta pinnan alla kytee. Paikalliset mielenosoitukset ovat tavallisia. Kansalaistottelemattomuus jää usein paikalliselle tasolle ollessaan tavallisesti spontaania. Se kohdistuu etnistä ja yleisemmin sosiaalis-ekonomista syrjintää vastaan. Se ei ole toistaiseksi pystynyt haastamaan poliittista eliittiä. Mielenosoitusten tyypillisiä syitä ovat maiden anastamiset ja luonnonkatastrofit sekä tapa, jolla viranomaiset hoitavat kriisitilanteet. Maan hallitus kokee itsensä todennäköisesti jossakin määrin uhatuksi, koska jotkin heimoista tavoittelevat alueilleen autonomista asemaa.

Arviolta kaksi kolmasosaa protestanteista kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Niitä asuu maan luoteisella ylängöllä (muun muassa h’mong-, dzao- ja thai-heimot) ja sen vuoristoisissa keskiosissa (esimerkiksi ede-, jarai-, sedang- ja m’nong-heimot). Maan varapääministeri Nguyen Xuan Phuc tiivisti hallituksen uskontopolitiikan tavoitteet puheessaan helmikuussa 2012. Hän kehotti viranomaisia valvomaan tarkemmin maanomistukseen ja varallisuuden hallintaan liittyviä asioita ja huolehtimaan siitä, ettei protestantismi kasva liikaa. Yleisemmällä tasolla hän painotti sitä, ettei maahan saa muodostua uskonnollisia levottomuuspesäkkeitä. Kansakuntaa uhkaavat vihollisen voimat pitää torjua. Tällaiset toimenpiteet voivat olla väkivaltaisia. Ne voi toteuttaa poliisi, tai kyse voi olla uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvan väkivallan ja vandalismin hyväksymisestä. Tuolloin poliisi voi käyttää tarkoitukseen palkattuja roistoja ja jengejä.

Vaikka tammikuun 1. päivänä 2018 voimaan astunut uusi uskontolaki näytti paperilla parantavan eri uskontojen asemaa jossakin määrin, käytännössä näin ei tapahtunut. Kommunismia edustavien viranomaisten tavoite on pitää kaikki muut järjestöt ja ryhmät aisoissa säilyttääkseen oman valtansa,siksi  mitään suuria muutoksia ei ole odotettavissa. Kristillisten kirkkojen on ainakin yhtä vaikea järjestäytyä ja rekisteröityä kuin tähänkin asti. Uskosta todistaminen on vaarallista. Erityisen vaarallista se on vähemmistöryhmien edustajille, joita viranomaiset valvovat tarkkaan.

Lopuksi

Kommunistit pitävät kristillistä kirkkoa vaarallisena ryhmittymänä, joka voi helposti mobilisoida suuren joukon ihmisiä. Uudistusmieliset näkisivät silti mielellään, että “doi moi” –periaate, jonka mukaan osa taloudesta voidaan yksityistää suurempien voittojen saavuttamiseksi, toteutuisi monilla yhteiskunnan ja politiikan alueilla. Eräs havainnoitsija jopa kutsui Marx-Lenin-Ho Chi Minh –ideologiaa uskonnolliseksi opinkappaleeksi. Kukaan ei kuitenkaan julkisesti uskalla epäillä kommunistisen puolueen valta-asemaa siitä huolimatta, että osa haluaisi nähdä maan avautuvan ulkomaailmalle. Kommunistisen puolueen pääsihteeri, josta tuli myös maan presidentti, asettui vastustamaan tuota toivetta. Konservatiivien ja uudistusmielisten rinnalla elävä, kolmas ryhmä yksinkertaisesti hyväksyy status quon ja yrittää innokkaasti hyötyä mahdollisimman paljon maan talouskasvusta. Mikäli kristityt tai vähemmistöryhmät asettuvat vastustamaan näitä pyrkimyksiä, he joutuvat kohtaamaan vaikeuksia ja jopa suoranaista vainoa.

Kommunistisen puolueen valta-aseman vahvistamiseksi on säädetty jälleen myös uusia lakeja. Nämä kaksi lakia ovat: 1) Uudistettu rikoslaki, joka julkistettiin 20. kesäkuuta 2017. Sen mukaan kaikkien lakimiesten on nyt ilmoitettava viranomaisille, mikäli heidän asiakkaidensa toimet uhkaavat kansallista turvallisuutta. 2) Uudet Internetin käytön säätelyä koskevat lait. Kaikkien ihmisten ja kaiken netissä julkaistavan on palveltava kommunistista puoluetta ja sen ideologiaa. Siksi viranomaiset pitävät edelleen kristittyjä epäilyttävinä ja toimivat heitä vastaan, mikäli näkevät sen tarpeelliseksi.

Selaa World Watch -listan maita

Uutisia maasta ja sen lähialueilta:

Liity postituslistalle!

Sähköposteissa rukousaiheita, uutisia ja tiedotteita.

Kiitos, olet liittynyt rukoussähköpostin saajaksi.