Sota armeijan yksiköiden ja PDF:n (People’s Defense Forces, suom. Kansan puolustusjoukot) välillä on tehnyt Myanmarin siviilien elämän äärimmäisen hankalaksi. Maan kristityt kärsivät muita enemmän maassa vallitsevien kristinuskon vastaisten mielipiteiden ja jo olemassa olevan syrjinnän vuoksi.
Sota-alueeksi muuttuneissa kylissä asuvat kristityt perheet ovat yrittäneet siirtyä rauhallisemmille alueille. He ovat päätyneet palaamaan kyliinsä elämään turvattomassa ympäristössä, sillä haasteet uusilla paikkakunnilla ovat olleet moninaisia.
Uudella paikkakunnalla pakolaisena
Open Doorsin kumppanit tapasivat 30-vuotiaan Estherin, 5-vuotiaan lapsen äidin, ja auttoivat häntä eteenpäin.
“Meillä oli kylässämme oma talo, mutta pelkäsimme toistuvia pommituksia. Pakenimme aviomieheni ja lapsemme kanssa kylään, jota pidimme turvallisempana. Vanhempamme olivat siirtyneet sinne jo aikaisemmin, joten ajattelimme asettua heidän lähelleen”, Esther kertoo.
Niinä päivinä, jolloin mies löysi työtä, hän toi kotiin korkeintaan hieman yli euron verran.
Huokaisten Esther jatkaa: “Uudessa kylässä elämästämme tuli kuitenkin suunnattoman kovaa. Meillä ei ollut työtä eikä mitään keinoa ansaita edes ruokaa perheellemme. Mieheni meni etsimään työtä joka päivä, ja joskus hän löysi sitä, toisinaan ei.”
Niinä päivinä, jolloin mies löysi työtä, hän toi kotiin korkeintaan hieman yli euron verran, mikä ei riittänyt edes yhden päivän kunnolliseen ateriaan. Sodan vuoksi kaikki maksoi tavallista enemmän.
“Yritimme asettua sinne joksikin aikaa, mutta meillä oli lapsi elätettävänämme, ja tienestimme eivät koskaan riittäneet perheen tarpeiden täyttämiseen. Niin ollen päätimme palata kotiin.”
Elämä kotiinpaluun jälkeen
Esther vaikenee ja miettii hetken. “Palasimme takaisin ja jatkoimme elämää yhdessä monien muiden perheiden kanssa, jotka meidän laillamme eivät pystyneet asettumaan minnekään muualle. Rakensimme pommisuojia turvaksemme ja pyrimme välttämään kotoa poistumista.”
“Tälläkin hetkellä pommi-iskun uhka on jatkuvasti läsnä, mutta ainakin ansaitsemme tarpeeksi elättääksemme lapsemme ja itsemme. Miehelläni on enemmän mahdollisuuksia tienesteihin, ja hänelle maksetaan kolminkertaisesti samanlaisesta työstä, jota hän teki paikassa, jonne pakenimme. Minäkin osallistun kodin juokseviin menoihin pitämällä oppitunteja nuoremmille lapsille.”
”Nyt, kun olemme palanneet sota-alueelle, tiedämme, että saatamme jäädä henkiin tai kuolla pommituksissa.”
Esther
“Monet perheet eivät pysty maksamaan oppitunneista, mutta tiedän paikallisten talousvaikeudet ja opetan lapsia joka tapauksessa.”
“Nyt, kun olemme palanneet sota-alueelle, tiedämme, että saatamme jäädä henkiin tai kuolla pommituksissa. Mutta emme lakkaa rukoilemasta Jumalalta varjelusta. Tiedän, että olemme paljon paremmassa turvassa, kun tunnemme Jumalan. Voimme rukoilla häneltä suojelusta milloin tahansa, ja hän on ollut armollinen suojellessaan meitä tähän asti.”
Tilanne on kuitenkin haastava. “Aina, kun poikani kuulee pommien ja tuliaseiden ääntä, hän juoksee luokseni, jotta suojelisin häntä. Joskus tunnen itseni kovin avuttomaksi!”
“Jokin aika sitten lähellä kotiamme räjähti pommi kovaan ääneen. Se ei vaurioittanut meidän taloamme, mutta kun näin sikeästi vuoteessa nukkuvan poikamme ja ajattelin, mitä olisi voinut tapahtua, jos pommi olisi pudonnut oman kotini päälle, minun oli pakko itkeä hiljaa.”
“Halusin myös toisen lapsen, mutta nykyisessä tilanteessa meidän on oltava koko ajan varuillamme ja valmiita juoksemaan turvaan milloin tahansa. Siksi en aio hankkia toista lasta vähään aikaan.”
Jumalalla on suunnitelmia
“En ole koskaan puhunut tästä, mutta joskus kyseenalaistan Jumalan ajatukset tämän tilanteen vuoksi. Tiedän kuitenkin, että Jumalalla on suunnitelmia. Uskon, että hän on näiden olosuhteiden kautta tehnyt meistä nöyrempiä ja riippuvaisempia hänestä.”
Esther kertoo kohtaamisestaan OD:n kumppanin kanssa: “Olen hyvin kiitollinen Jumalalle ja Open Doorsin kumppaneille! Viime vuonna meillä ei ollut ruokaa, ja he antoivat meille paketin. He auttoivat meitä myös toimeentulossa antamalla meille kymmenen porsasta, jotta voisin kasvattaa ne, myydä ne ja saada tuloja.”
”Nyt yritän kovasti pitää kolmea jäljellä olevaa porsasta hengissä. Se on hyvin vaikeaa, koska aika ajoin meillä ei ole niille tarpeeksi ruokaa.”
Esther
”Kun seitsemän noista porsaista kuoli pommituksen aiheuttamiiin savukaasuihin, kaikki toiveeni murskaantuivat. Olin todella masentunut. Äitini tuli käymään rohkaistakseen minua ja toi minulle sokeripakkauksia ja maitotölkkejä. Itkin hänen sylissään kuin lapsi.”
”Nyt yritän kovasti pitää kolmea jäljellä olevaa porsasta hengissä. Se on hyvin vaikeaa, koska aika ajoin meillä ei ole niille tarpeeksi ruokaa”, hän sanoo.
Esther pyytää: “Rukoilkaa puolestamme, kun yritämme elää kaikenlaisten vaikeuksien keskellä. Kun PDF hyökkää armeijan joukkojen kimppuun, armeija kostaa. Kaikki tulitukset ja pommitukset vaikuttavat suuresti meihin siviileihin. Hiljattain eräs lähellämme asuva henkilö menetti pommituksessa kätensä.”
OD:n kumppanit tapaavat, rohkaisevat ja tukevat Myanmarin vainottuja kristittyjä tarjoamalla heille käytännön apua ja traumaterapiaa. He saavat kokea elämää muuttavia todistuksia palvellessaan vainottuja veljiä ja sisaria.
