Vanhemmat eristävät oman lapsensa hänen käännyttyään kristinuskoon. Mikä saa 15-vuotiaan intialaistytön uskon kestämään?
Tara* on vasta 15-vuotias teinityttö. Silti kirjaimellisesti ainoa asia, mitä hän perheeltään enää saa, on pieni huone, jossa asua. Muut perheenjäsenet eivät saa puhua hänen kanssaan. Edes kodin keittiötä hän ei saa käyttää. Hänen ’epäpuhdas’ uskonsa Jeesukseen saattaisi myrkyttää ruoan ja veden.
Taran vanhemmat ovat sanoneet Taralle: ”Häpeämme sinua. Yhteisö halveksii meitä, koska käyt kylällä kirkossa. Sinun on jätettävä Jeesus tai saat unohtaa meidän seuramme.” Hyvin toimeentuleva perhe onkin jättänyt Taran täysin oman onnensa nojaan. Tämän on ansaittava ja hankittava oma ruokansa ja koulutuksensa ja jopa rakennettava oma tulisijansa ruoan valmistusta varten.
Usko Jeesukseen on äärimmäisen ei-toivottu ilmiö koko kylässä. Kristinuskoon kääntynyt perhe saattaa perheenä kokea vastaavan eristyksen kylässään kuin Tara perheessään.
”Häpeämme sinua. Sinun on jätettävä Jeesus tai saat unohtaa meidän seuramme.”
Tara on voimiensa äärirajoilla
Open Doorsin kumppani Sarah* kävi juttelemassa Taran kanssa ja kuvaa tytön tilannetta.
Tara on ikäisekseen pieni, hento ja vaikuttaa hyvin vakavalta. Hän ikävöi perheensä seuraa kovasti ja elämä tuntuu kohtuuttoman kovalta. Hän joutuu etsimään toimeentuloa ja hankkimaan ruokaa henkensä pitimiksi.
Jotenkin pitää vielä säästää rahaa koulumaksuihin. Koulun loma-aikoina Tara saa jotain säästöön. Kun rahat lukukauden aikana loppuvat, on edelleen etsittävä jotain pientä toimeentuloa, vaikka töitä on noin nuoren ihmisen vaikea saada. Perhe ei auta lainkaan.
”Rukoilettehan perheeni puolesta”, Tara pyytää.
Mistä noin vahva usko?
Sarah kysyy Taralta, miten tämä on löytänyt Jeesuksen. ”Olin hyvin sairas ja eräs ystävä kertoi minulle Jeesuksesta. Menin kirkkoon ja rukoilin seurakunnan muiden jäsenten kanssa. Sairauteni parani ja aloin uskoa Jeesukseen. Löysin rauhan, jota en koskaan ennen ollut kokenut. Elämäni palaset alkoivat löytää paikkansa ja merkityksensä.”
”Tämän vainon takia yritin kuitenkin hylätä Jeesuksen. Mutta sisälläni oli vain tyhjyyttä, enkä voi jättää Häntä.”
”Rukoilettehan perheeni puolesta”, Tara pyytää, ”että he pian löytäisivät Herran ja hyväksyisivät minut.”
”Tämän vainon takia yritin hylätä Jeesuksen. Mutta sisälläni oli vain tyhjyyttä, enkä voinut jättää Häntä.”
Taralla on vielä toivoa
Sarah kertoo, että vaikka Tara vaikuttaa niin epätoivoiselta, usko tekee hänestä vahvan.
Tapaamisessa Sarah ei voinut tehdä paljoa tytön hyväksi. Hän saattoi vain halata ja muistuttaa, että ”kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Yhteisen rukouksen jälkeen he lukivat käsi kädessä yhdessä psalmia 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”
Myöhemmin Sarah keskusteli paikallisten Open Doorsin kumppanien kanssa Taran tulevaisuudesta. Taralla on onneksi toivoa paremmasta: hänelle yritetään järjestää parempi koulu, jonka yhteydessä olisi myös majoitus. Samalla hän saisi apua perustarpeiden kanssa.
*Nimet on muutettu turvallisuussyistä
