Open Doors antaa Pohjois-Koreasta loikanneille naisille raamatunopetusta, hengellistä tukea ja apua arkielämään. Hiljattain ryhmä tällaisia naisia meni kasteelle, vaikka Kristuksen tunnustaminen on laitonta heidän kotimaassaan.
He tulivat yksitellen, kukin omine kipuineen ja taustoineen. He ottivat sykähdyttävän ja riskialttiin askeleen kasteelle – tietoisina, että Kristuksen tunnustaminen on laitonta heidän kotimaassaan. Ei ihme, että tunteet nousivat pintaan heidän laulaessaan, rukoillessaan ja hiljaa itkiessään.
Lähtiessään pakomatkalle Pohjois-Koreasta he eivät osanneet ennakoida, millaista kärsimystä oli edessä: petoksia, ihmiskauppaa, pakkonaittamista kiinalaisille miehille. Mutta he eivät myöskään ennakoineet tapahtumia, jotka johtaisivat heidät Jeesuksen luokse ja tähän käänteentekevään hetkeen.
”He olivat hermostuneita mutta päättäväisiä.”
Open Doorsin kenttätyöntekijä Rachel
Kasteseremonia oli osa projektia, jonka kautta Pohjois-Koreasta paenneet naiset saavat raamatunopetusta, hengellistä tukea ja apua arkielämään. Pienessä turvakodissa he saivat viimeisen oppitunnin ennen seremoniaa.
”He olivat hermostuneita mutta päättäväisiä”, sanoo Rachel, Open Doorsin kenttätyöntekijä, joka oli mukana järjestämässä kastetilaisuutta. ”Valmistelimme ehtoollisainekset keittiössä samalla, kun he opiskelivat kasteen merkitystä. Kun kokoonnuimme kaikki yhteen ylistämään, kyyneleet alkoivat valua.”
Jumalanpalveluksen jälkeen he nauttivat yhdessä aterian. Kukin nainen sai lahjaksi ristin ja hanbokin, perinteisen värikkään korealaisen mekon. ”Eräs naisista kertoi, ettei ollut pitänyt yllään hanbokia Pohjois-Koreasta lähtönsä jälkeen”, Rachel kertoo. ”Hän itki pukiessaan sitä ylleen.”
Ei enää yksin
Tällaisen kokoontumisen merkitys on valtava. Nämä naiset kasvoivat Pohjois-Koreassa kuunnellen kauhutarinoita lähetystyöntekijöistä. He ovat saattaneet nähdä tai kuulla kristittyjen teloituksista. Ja tässä he nyt seisoivat ristin juurella julistaen uskoaan Jeesukseen. Tässä näkyy Jumalan työ heidän elämässään.
Jo se, että tällainen kokoontuminen voitiin järjestää, on ihme sinänsä. Itse asiassa ei paljon puuttunut, että tämä kokoontuminen olisi peruuntunut. Turvallisuustoimenpiteitä oli tiukennettu alueella, ja tarkastuspisteiden ja siviilipukuisten poliisien määrää oli lisätty.
”Kun matkustin paikalle, näin teillä poliiseja enemmän kuin olin kuvitellut”, raportoi Open Doorsin paikallinen kenttätyöntekijä. ”Osa oli siviiliasuisia. Piti liikkua varoen ja puhua vain vähän. Mutta rukoilimme ja kuljimme eteenpäin uskossa.”
Arvioituaan tilanteen tiimi teki vaikean päätöksen jatkaa kokoontumisen valmistelua turvallisemmalla alueella. Seuraavana päivänä he siirtyivät toiselle alueelle saamaan johtajuuskoulutusta ja osallistuakseen kasteseremoniaan.
”He ostivat meille sieniä ja kuivattuja vihanneksia”, kertoo Rachel. ”Se oli hyvin liikuttavaa. Näillä naisilla on vain vähän, mutta kokosydämisesti he jakoivat vähästään.”
Sinä päivänä yksi kastetuista naisista kertoi tarinansa. ”Sen jälkeen, kun aloin uskoa Isään, kaikki alkoi muuttua”, nainen kertoi. ”En ole enää yksin.”
Ikuinen perintö
Seremonian jälkeen naiset palasivat isäntäperheittensä luokse. Joitain heistä kohdellaan perheissä hyvin, toisia huonosti. Kaikki eivät osanneet odottaa elämänsä muuttuvan tavalla, jolla se on muuttunut. Silti monet ovat sitä mieltä, että elämä on parempaa nyt kuin kotimaassa.
”Varsinkin nyt, devalvaation jälkeen, elämä on entistä vaikeampaa kotona”, sanoi yksi naisista kokoontumisessa.
Vuosien väärinkäytökset, kansainväliset pakotteet ja koronapandemian vuoksi suljetut rajat ovat aiheuttaneet sen, että Pohjois-Korean rahayksikön wonin arvo on laskenut merkittävästi. Vaihtosuhde oli ennen 8 000 wonia yhtä dollaria kohti. Nyt se on 23 000 wonia per dollari. Kuvaavaa on se, että keskiverto työntekijä Pohjois-Koreassa ansaitsee vain muutaman tuhat wonia kuussa. Puoli kiloa riisiä maksaa 4 500 wonia, melkein kaksi kertaa enemmän kuin kaksi vuotta sitten.
Maasta paenneet naiset yrittävät usein säästää rahaa ja lähettää sitä sukulaisilleen Pohjois-Koreaan auttaakseen heitä selviytymään vaikeissa olosuhteissa.
”Kasteelle meneminen on todella vaarallista, myös Pohjois-Korean ulkopuolella.”
Open Doorsin Pohjois-Korean koordinaattori Simon Lee
”Joskus perheen tukeminen on näiden naisten ainoa syy elää”, sanoo Open Doorsin Pohjois-Korean koordinaattori Simon Lee. ”Projektimme tässä toisessa maassa on merkki heille, että he eivät ole yksin. Työskentely heidän kanssaan ei ole helppoa, mutta näemme monia hyviä muutoksia.”
Lee huomauttaa, että joistain naisista on tullut johtajia, ja he ovat alkaneet vetää raamattupiirejä pohjoiskorealaisille naisille. ”Näissä raamattupiireissä he oppivat myös kasteesta. Kasteelle meneminen on todella vaarallista, myös Pohjois-Korean ulkopuolella”, Lee kertoo. ”Siksi olemme hyvin kiitollisia tästä seremoniasta.”
Tällaiset hienot hetket ovat mahdollisia tukijoidemme ansiosta. Ystäviemme lahjoitusten ja rukousten avulla Open Doors voi voimaannuttaa ja varustaa kenttätyöntekijänsä tarjoamaan valmennusta ja turvakoteja pohjoiskorealaisille ihmiskaupan uhreille. Tällä tavoin he saavat parantua ja löytää toivon elämäänsä.
Myös suomalaiset kristityt auttavat näitä pohjoiskorealaisia siskoja ottamaan uskon askeleita. Se tapahtuu salaa mutta synnyttää suurta iloa. Olemme kiitollisia tukijoillemme, jotka seisovat näiden naisten rinnalla. Jätämme yhdessä ikuisen perinnön.
