Pohjois-Afrikassa islamistä kääntyneet naiset kärsivät vailla turvaa
”Jos olet syntynyt naiseksi muslimiperheeseen ja alat seurata Jeesusta, häpäiset perheesi. Olet jättänyt juuresi. Näin perhe kokee kääntymisen. Kääntynyt leimataan vääräuskoiseksi.”
17 vuotta sitten pohjoisafrikkalainen nainen johdatti Aizahin Herran luo. Hän oli keskustellut naisen kanssa ja nähnyt kuinka kärsimys oli tehnyt tästä vahvan. ”Luulin olevani ainut kristitty maassani.”
Tarina kertoo jotain Jumalan huumorintajusta. ”Muslimina pidin tästä naisesta paljon. Hän oli hyvä, siksi en ymmärtänyt, miksi hän ei ollut muslimi. Yritin käännyttää häntä muslimiksi. Halusin hänen lausuvan muslimin uskontunnustuksen, jotta hän ei joutuisi helvettiin.”
Rakastuin Raamattuun
Muslimina Aizah uskoi Koraanin olevan Jumalan lopullinen ilmoitus ja Raamatun olevan kristittyjen vääristelemä. ”Ajattelin sen olevan sama kirja pienillä eroavaisuuksilla.” Mutta nuo kaksi kirjaa osoittautuivat täysin erilaisiksi. Luettuaan Raamattua jonkin aikaa Aizah hylkäsi Koraanin. ”Raamatussa Jumala sanoo, että Hänen sanansa ei tyhjänä palaa. Rakastuin Raamattuun.”
Joitakin vuosia myöhemmin hän koki, että hänen täytyi kertoa perheelleen kääntymisestään. Hän päätti kertoa isälle ensin. ”Olin tiennyt sen jo pitkään”, isä sanoi. ”Tulet menettämään kaiken; äitisi, sisaresi, eikä kukaan tule puhumaan sinulle.” Hän on mies, joka huutaa helposti mutta tämän hän sanoi rauhallisesti. Seuraavana päivänä Aizah meni töihin. Hän oli valmistunut yliopistosta ja oli työharjoittelussa. ”Isäni tuli työpaikalleni ja vei autoni. Samalla viikolla veljeni pahoinpiteli minut. Päätin oleilla ystävien luona. Lauantaina isä pyysi kotiin puhumaan kanssaan. Sillä kertaa keskustelun sävy oli erilainen. Isäni oli todella vihainen. Hän koki tulleensa loukatuksi ja petetyksi.”
Alussa Aizah pystyi olemaan kotona joitakin aikoja. Eräänä iltana hän meni kirkkoon. Tultuaan kotiin hän sai kuulla äidiltään, että isä saattaa tappaa hänet. Seuraavana päivänä Aizah lähti kotoa. ”Otin mukaani vain ne tavarat, jotka mahtuivat reppuuni. Majailin muutaman viikon toisen uskovan luona ja sen jälkeen asuin kaksi vuotta minut Jeesuksen luo johdattaneen perheen luona. Meni kymmenen vuotta ennen kuin taas puhuin isäni kanssa. Äiti piti minuun salaa yhteyttä. Hyvä asia oli, että Jumala kulki kanssani koko sen ajan. Sydämeni ei kovettunut.”
Kun Aizahlta kysytään, mikä on nyt vaikeaa, hymy katoaa hänen kasvoiltaan ja silmät täyttyvät kyynelistä. ”Kun joku kääntyy maassani kristityksi, häneltä viedään juhlat. Muslimeilla on kaksi suurta juhlaa vuodessa mutta minun ei anneta osallistua niihin. Kuinka nämä juhlat voidaan korvata? Kuinka rakentaa uusi perhe ja päästä osalliseksi juhlien vietosta? Luottavatko ihmiset kirkossa sinuun vai ajattelevatko he, että et ole oikea uskova? Vie kauan päästä taas yhteiseen juhlanviettoon, kuulla perheen nauru ja iloita siitä, että on perheenjäsen.”
Aizah vietti pääsiäisen ja joulun muiden kanssa kirkossa. ”Viime jouluna meillä oli grillijuhlat. Oli ihmisiä keittössä ja puutarhassa ja lapset leikkimässä pihalla. Sellaista juhlinnan tulisi olla.”
Mitä Open Doorsin työ Pohjois-Afrikassa sinulle naisena merkitsee? ”En ollut koskaan kuullut organisaatiosta, joka sanoisi työskentelvänsä naisten puolesta. Se on pioneerityötä. On rohkeaa tehdä siitä strategia. Elämme miesten kultturissa mutta Opens Doors sanoo kulkevansa naisten rinnalla. Se on meidän kontekstiimme räätälöityä työtä. Open Doorsin työntekijät tulevat ja pyytävät lähtemään yhteiselle matkalle sen sijaan, että tarjoaisivat vain rahaa.”
