Fulbe-militantit hyökkäsivät viime vuoden toukokuussa pastori Zachariahin kylään. Seuraavana aamuna hän löysi ihmisiä pelastamassa kodeistaan kaiken omaisuutensa ennen pakenemista. Pastori ei ollut kuitenkaan varautunut tuhojen laajuuteen.
”Ennen hyökkäystä elimme rauhallista elämää yhteisössämme, työskentelimme ja elimme yhdessä fulbejen kanssa. He jopa kävivät luonamme syömässä, joskus he myös yöpyivät luonamme”, pastori Zachariah muistelee.
Rauhallinen rinnakkaiselo päättyi hyökkäykseen, joka alkoi puoli yhdeltä yöllä. ”Kun kuulin siitä, mitä oli tapahtumassa, yritin soittaa kylään, mutta linjoihin ei saanut yhteyttä”, pastori kertoo.
Matkustimme vaimoni kanssa maan koillisosissa saarnaamassa ja perustimme seurakuntia. Teimme kaiken yhdessä.
Pastori Zachariah
”Saavuttuani aamulla kylään huomasin ihmisten kulkevan vastakkaiseen suuntaan. Suurin osa heistä kulki paljain jaloin, vartalot mudan peitossa.”
Myöhemmin hän kuuli, että useiden hyökkääjiä paenneiden oli ryömittävä maassa päästäkseen turvaan.
Suru ja järkytys iskeytyvät
Kun pastori Zachariah kulki kylässään, hän tapasi loukkaantuneita ja näki hyökkäyksen uhrien ruumiita tiellä sekä palaneita taloja, myös omansa.
”Etsin vaimoani ja lapsiani, mutta en löytänyt heitä. Kun menin ulos, löysin heidän ruumiinsa ulkona sijaitsevasta majakeittiöstä. Olin täysin murtunut”, hän muistelee.
Tuon päivän tapahtumat ovat kuin poltettu kiinni pastorin muistoihin. Ne pyörivät hänen silmissään kuin kuvasarja rikospaikalta.
”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.”
Joh. 14:3
”Sinä päivänä itkin enemmän kuin koskaan, sillä sinä päivänä tiesin kuoleman olevan todella kipeä menetys. Kun näin hänen [vaimoni] ruumiinsa, muistin elämän, jonka sain viettää hänen kanssaan”, pastori Zachariah kertoo.
”Matkustimme maan koillisosissa saarnaamassa ja perustimme seurakuntia yhdessä. Perustaessamme seurakunnan minä siirryin uuteen seurakuntaan ja sillä välin hän hoiti edellistä ja rohkaisi sen jäseniä. Teimme kaiken yhdessä. Kuljimme käsi kädessä, eikä meillä ollut vaikeuksia.”
Monimutkaisuus ei hämmennä Jumalaa
Vaikka Keski-Nigerian Mangun alueen tapahtumat ovatkin osa monimutkaisempaa ongelmaa, eivät ne ole sitä pastori Zachariahin kaltaisille kristityille, jotka ovat jatkuvasti hyökkäysten kohteina.
”Mielipiteeni siitä, miksi kimppuumme hyökättiin, on ensinnäkin se, että hyökkääjät haluavat meidän kääntyvän muslimeiksi. Toiseksi he ajattelivat, että ajamalla meidät pois yhteisöstämme, heille jäisi enemmän maata viljelyyn ja lehmien ruokkimiseen.”
Zachariah kertoo, että hyökkäyksen jälkeen hänen ja monen muun kyläläisen on ollut vaikeaa aloittaa alusta. Tuhon myötä monet menettivät kaiken omaisuutensa ja elinkeinonsa.
Kerron seurakunnalleni ja lapsilleni, että heidän tulisi pitää Jumalasta tiukasti kiinni.
Pastori Zachariah
”Emme voi edes mennä tiloillemme, ellemme mene heti aamulla. Joudumme joka tapauksessa palaamaan ennen puoltapäivää oman turvallisuutemme vuoksi. He tulevat ja ruokkivat lehmänsä viljelyksillämme.”
Kaikesta huolimatta pastori Zachariah on sitoutunut toimimaan Jumalan seurakunnan paimenena.
”Kerron seurakunnalleni ja lapsilleni, että heidän tulisi pitää Jumalasta tiukasti kiinni. Kuolema ei tule ainoastaan silloin, kun sairastuu: se voi myös tulla tapaturman tai hyökkäyksen seurauksena”, pastori pohtii.
”Menetimme paljon ihmisiä. Rohkaisen seurakuntalaisia jatkuvasti kertomalla, että kun aikasi tulee, mikään ei voi muuttaa sitä. Ole lähellä Jumalaa ja omista hänet Pelastajanasi, jotta kun kuolet, olet yhä hänen kanssaan.”
Rauhaa parantumisesta
Järkyttävät kokemukset ovat vaikuttaneet pastori Zachariahin ajatuksiin ja rukouselämään paljon. Kaiken prosessoinnin keskellä hän jatkaa palvelutehtäväänsä ja pyrkii rohkaisemaan seurakuntalaisia pysymään kestävinä suhteessaan Jumalaan.
”Yritän aina tuoda yhteisömme koolle, jotta voisimme kokea yhteenkuuluvuutta seurakuntana. Osa kuitenkin kokee, että Jumala ei auta meitä: jos Jumala voisi auttaa, niin miksi Hän antoi tämän tapahtua meille?”
Hyökkäykset vaikuttavat pakostikin ihmisten jumalasuhteeseen. Ihmisille nousee kysymyksiä uskon arvosta.
Missä Jumala on, jos hän ei ota tilannetta haltuunsa?
Pastori Zachariah
”Rehellisesti sanottuna tunsin Jumalan hylänneen minut, kun hyökkäys tapahtui. Missä hän on, jos hän ei ota tilannetta haltuunsa? Hänellä on voima tappaa, mutta valitsee olla tekemättä sitä.”
Open Doorsin kumppanit ovat tarjonneet neuvontaa ja traumatukea Mangun kristityille.
”Meille opetettiin, että Jumala antaa pahojen asioiden tapahtua meille omalla ajallaan. He opettivat meitä antamaan anteeksi niille, jotka toteuttivat hyökkäyksen.”
”Opetus rohkaisi minua suuresti, koska nyt pyydän Jumalaa antamaan heille anteeksi. Rukoilen heidän pääsevän Jumalan valtakuntaan sen sijaan, että he kuolisivat syntisinä, niin kuin Raamattu kertoo.”
Open Doorsin paikalliskumppanien mukaan pelkästään Manguan alueella oleskelee ainakin 36 683 maansisäistä pakolaista, jotka muodostivat noin 3 683 perhettä.
Vaikka kansallinen hätäapujärjestö (NEMA) on järjestänyt hätäapua, pakolaisuus on liian laajalle levinnyttä, että apu yltäisi kaikille. Open Doorsin kenttäkumppanit kertovat, että tarve ylittää avustusbudjetin ja trauma-apua saadaan vain osalle kristityistä.
Kiitosta ja neuvoja
Pastori Zachariah ei ole menettänyt kykyä olla kiitollinen.
”Jumala tietää kaiken, Hän antoi heidän [perheeni] mennä, koska oli heidän aikansa. Jumala päätti kutsua heidät kotiin”, hän toteaa.
”Rukoukseni niille, jotka ovat kokeneet samanlaisia tilanteita, on se, että luottaisimme Jumalaan. Hän on kaikki, mille elämme. Jos käännämme huomiomme pois Jumalasta, näemme hänet sellaisena, joka ei voi auttaa meitä. Mutta jos uskomme kaiken olevan Hänelle mahdollista, emme murru.”
Minullekin on Herran luona paikka odottamassa.
Pastori Zachariah
Zachariah jakaa Johanneksen evankeliumin 14. luvusta kohdan, joka rohkaisi hänen uskoaan Jumalaan murheen keskellä:
”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:3–6)
”Tämä sana on rohkaissut minua, koska Jeesus meni valmistamaan paikkaa meille. Olen varma siitä, että vaimoni ja poikani ja kaikki menehtyneet seurakuntalaiseni lepäävät nyt Hänen luonaan. Me, jotka olemme yhä täällä, odotamme Herran tulevan hakemaan meidät kotiin Hänen luokseen”, pastori Zachariah vakuuttaa.
”Nämä jakeet todella rohkaisevat minua, sillä tiedän, että minullekin on paikka odottamassa.”
