Kuinka syvällä meissä asuukaan halu antaa samalla mitalla takaisin ja kostaa kokemamme vääryydet. On helppoa tehdä hyvää niille, jotka kohtelevat meitä kunnioittavasti, mutta miten paljon ponnisteluja vaatiikaan sama asenne heitä kohtaan, joiden koemme kohdelleen meitä epäoikeudenmukaisesti. Olen toistuvasti saanut hämmästyä sitä rakkautta ja anteeksiantavaisuutta, joista saan kuulla tarinoita työkentältämme vainottujen kristittyjen parista. Miten ihmiset, jotka ovat joutuneet kokemaan kipeitä menetyksiä ja epäinhimillistä kohtelua, saattavat kaikesta huolimatta osoittaa rakkautta ja huolenpitoa vainoajilleen.
Koronaviruspandemian seurauksena monet ovat joutuneet ahtaalle. Pahimmillaan tämä on tarkoittanut sitä, että pandemiasta ja sen tuomista rajoituksista seurannut työttömyys on ajanut kokonaisia perheitä näkemään nälkää. Myös Open Doors on useilla alueilla ollut mukana toimittamassa elintärkeää hätäapua toimeentulonsa menettäneille kristityille.
Eräässä Etelä-Aasian valtiossa toimitimme useille maaseudun köyhille perheille ruoka-apua, jonka turvin selvitä tulevista viikoista. Perheet eivät olleet saaneet apua ympäröivältä yhteisöltä, koska heitä syrjittiin kristillisen uskonsa vuoksi. Mutta mitä nämä tekivätkään? He jakoivat osan saamastaan avusta toisten vaikeassa tilanteessa olevien kyläläisten kanssa – samojen ihmisten kanssa, jotka aiemmin olivat hyljeksineet heitä! Monia tällainen rakkaus puhutteli niin, että he halusivat oppia tuntemaan Jeesuksen, jota heidän auttajansa seurasivat.
Koronaviruksen koetellessa myös Suomea en voi olla miettimättä, millä tavoin me suomalaiset kristityt, sinä ja minä, voisimme olla kohtaamassa omaa yhteisöämme ja tekemässä hyvää – myös heille, jotka meitä haastavat. Onneksi emme ole haasteinemme yksin, vaan saamme aina pyytää apua taivaalliselta Isältämme.
Siunattua uutta vuotta 2021!
– Johanna Kultalahti
