Katsoin hiljattain matkadokumentin, jossa brittiläinen näyttelijä Michael Palin matkustaa Pohjois-Koreaan. Dokumenttia ei ole tehty kristillisestä näkökulmasta, vaan se tarkastelee maata kulttuurisen ja journalistisen linssin läpi.
Ohjelma on mielenkiintoinen, muttei ongelmaton. On selvää, että matka on tarkasti järjestetty ja kuvausryhmän liikkumista on tiukasti kontrolloitu. Vaikka Palin sanoittaa paljon matkalla kokemaansa, herää katsojalla väistämättä ajatus siitä, mitä kaikkea dokumentissa jää näkemättä ja miksi.
Kun puhumme suljetuista ja voimakkaasti valvotuista maista, kuten Pohjois-Koreasta, on tärkeää muistaa, että ulkopuolisille näytetty todellisuus on aina valikoitu. Näkymättömiin jää valvonnan ja pelon ilmapiiri, ihmisoikeusloukkaukset ja toisinajattelijoiden saama kohtelu. Kimin hallitsijasuvun palvonta on maan kansallisuskonto ja siksi kristinusko nähdään vaarallisena ulkomaisena vaikutteena. Open Doorsin arvion mukaan kymmeniä tuhansia kristittyjä elää maan työleireillä olosuhteissa, joista harvat selviävät hengissä. Toisinaan kristityksi paljastuminen merkitsee välitöntä kuolemantuomiota.
Julkaisemme uuden World Watch List -vainoraportin 14.1.2026 klo 10. Katso julkaisutilaisuus täältä!
Pohjois-Korea on yksi vaarallisimmista maista olla kristitty. Se on ollut useammin kuin mikään muu maa vuosittain julkaisemamme World Watch List -vainoraportin kärjessä. Raportin tarjoama tieto on tärkeää, sillä se antaa luotettavan perustan työllemme ja auttaa kohdentamaan tukea sinne, missä tarve on suurin. Usein se myös kertoo, missä Jumalan valtakunta kasvaa vainosta huolimatta.
Dokumentti antaa kuitenkin pienen välähdyksen kristittyjen todellisuudesta. Matkalla Pjongjangiin matkustajien asiakirjat tarkastetaan rajan ylityksen jälkeen, ja Palinilta kysytään, onko hänellä Raamattua. ”Yleensä vastaisin kyllä”, hän toteaa. ”Nyt se olisi väärä vastaus. Täällä ei Raamatusta tykätä.” Miten vaarallinen onkaan kirja, jolla on voima muuttaa ihmisen elämä.
– Johanna Kultalahti
