Uutiset
11.09.2019

Miksi Kiina nousi WWL-listalla ja muita kysymyksiä Kiinan vainoista

Kiina nousi  vuonna 2019 Open Doorsin WWL-listalla sijalta 43 sijalle 27. Tiedämme, että Kiinassa hyökätään valtionkirkkoa, kotikirkkoja ja yleisesti kristittyjä vastaan. Jotkut asiantuntijat varoittavat Kiinan palanneen kulttuurivallankumouksen aikaiseen painostukseen. Mitä Kiinassa oikein tapahtuu? Tässä kahdeksan kysymystä ja vastausta, jotka kertovat Kiinan kirkon kohtaamista haasteista.

Miten Kiinan sijoitus WWL-listalla on muuttunut?

Viimeisten viiden vuoden aikana tapahtunut sijaluvun lasku ei ole johtunut maan tilanteen paranemisesta, vaan siitä, että muissa maissa tilanne on huonontunut. Sen voi huomata WWL-pisteiden pysymisestä ennallaan. Vuonna 2019 Kiinan vainoa kuvaavat pisteet sitten kasvoivat  kahdeksalla ja nostivat WWL-sijoitusta 16:lla.

Mistä tämä nousu johtuu?

Helmikuussa 2018 Kiinan hallitus vahvisti muutokset maan uskontoa koskevista säädöksistä ja tiukensi niiden valvontaa. Sääntöjen mukaan valtio aktiivisesti ohjaa uskontoa sopeutumaan sosialistiseen yhteiskuntaan ja toimimaan sosialismin perusarvojen mukaisesti. Näyttää siltä, että Kiinan hallitus pyrkii savustamaan kristinuskon ulos maasta.

Pastorit ja seurakunnat velvoitetaan toimimaan paikallisten viranomaisohjeiden mukaan. Niinpä kirkkoja on voitu  ohjeistaa nostamaan maan lippu ristin yläpuolelle, laulamaan kansallislaulu ennen jumalanpalvelusta tai  korvaamaan Jeesuksen kuva presidentti Xi Jinpingin kuvalla. Kommunistinen puolue on alkanut aktiivisesti ohjeistaa kirkkoja sen sijaan että se vain valvoisi niiden toimintaa.

Säädösten mukaan kaikkien uskontojen tulee toimia kansallisesti itsenäisinä. Niinpä kirkot eivät voi saada taloudellista tukea ulkomailta eikä ulkomaisten järjestöjen opetustoimintaa sallita. Valtiojohtoiset kirkot voivat käyttää joitain virallisesti hyväksyttyjä koulutusohjelmia.

Millaiseen vainoon tämä on johtanut?

Yhä useamman kirkon on täytynyt liittyä paikallisviranomaisten rekisteriin ja noudattaa heidän määräämiään aikatauluja sulkemisen uhalla. Samalla viranomaiset yhä useammin estävät rekisteröitymisen ja näin lopettavat seurakunnan toiminnan.

Kiinteistöjen omistajia on painostettu lopettamaan vuokrasopimukset kotikirkkojen kanssa. Kirkkojen valvonta on lisääntynyt. Monet ulkomaalaiset ovat joutuneet lähtemään maasta lähetystyöepäilyjen vuoksi. Pastorien on täytynyt käydä paikallisella poliisilaitoksella säännöllisesti raportoimassa seurakuntansa toiminnasta.

Kirkkoja on sakotettu keksityistä rikkeistä kuten riittämättömästä paloturvallisuudesta. Ristejä on revitty alas. Ratsioissa Raamattuja, CD-materiaalia ja kalusteita on takavarikoitu. Joskus kokonaisia kirkkorakennuksia on tuhottu. Joitain johtajia ja seurakuntalaisia on pidätetty ja kuulusteltu, mutta he ovat yleensä päässeet vapaaksi saman päivän aikana.

Onko tämä maanlaajuinen hyökkäys kristittyjä vastaan?

Kyllä ja ei. Uusia säännöksiä valvotaan koko maassa, mutta kiinalainen sananlasku sanoo: ”Tapa kana varoittaaksesi apinaa.” Vuodesta 2017 alkaen toimia on kohdennettu nimenomaan Henanin ja Zhejiangin maakuntien kirkkoihin, mistä tämän päivän kotikirkkoliikkeet ovat saaneet alkunsa. Henanissa arviolta puolet kirkoista on joutunut vainon kohteeksi.

Siion -kirkko Pekingissä, Varhaisen sateen liitto –kirkko Chengdussa, Ronguili –kirkko Guangzhoussa ja aivan hiljattain Shouwang –kirkko Pekingissä on suljettu. Näissä kirkoissa oli jäseniä sadoista jopa yli tuhanteen, minkä vuoksi hallitus päätti sulkea ne. Varhaisen sateen kirkon pastori, Wang Yi, ja Pekingin Siion-kirkon pastori on pidätetty.

2018-vuoden puolivälissä rajoituksia alettiin kokea koillis-Kiinassa Anhuin ja Guandongin maakunnissa. Jopa valtiojohtoisissa Kolmen Itsen liikkeen –seurakunnissa on koettu painostusta. Joihinkin on sovellettu Kiinan lippu ja kansallislaulu-sääntöä. Lisäksi niihin on asennettu valvontakameroita jäsenten ja puheiden valvomiseksi. Joissain kirkoissa on viranomaisvalvojat paikalla estämässä alaikäisten pääsy kirkkoon.

Miksi Kiina on yhtäkkiä koventanut linjaa kristittyjen suhteen?

Kiina on ateistinen valtio, joka suvaitsee vain viittä pääuskontoa. Koska kristinusko vetää ihmisiä puoleensa ja muuttaa heidän elämänsä pysyvästi, valtio pelkää kirkon horjuttavan ja uhkaavan ateistista, marxilaista ja autoritääristä linjaansa. Näin ollen kristittyjä täytyy aktiivisesti ohjata pysymään ruodussa kiinalaisen sosialismin suhteen. Joissain paikoissa kristittyihin luotetaan enemmän kuin puolueeseen. Kommunistisen puolueen jäsenmäärä on noin 89 miljoonaa, kun taas kristittyjä arvioidaan olevan 97 miljoonaa, ja määrä on yhä kasvussa.

Mikä on lasten asema?

Jo vuosien ajan Kiinan hallitus on yrittänyt estää alle 18-vuotiaita osallistumasta kirkkojen toimintaan vähentääkseen nuorten kristittyjen suurta määrää. Teoriassa pyhäkoulut, nuorten ryhmät ja nuorisoleirit ovat kiellettyjä, mutta sekä valtion itsenäiset kirkot että kotikirkot ovat kyenneet järjestämään kouluikäisille toimintaa. Kuitenkin vuoden 2018 helmikuun jälkeen joitain kristittyjä lastentarhoja on suljettu ja kesäleirejä lakkautettu. Monet kirkot on pakotettu laittamaan ovilleen kylttejä, joissa kielletään alle 18-vuotiaitten osallistuminen. Kirkossa käymisen rajoitteet, vaatimukset koulumenestyksestä, materialismin kasvu,  epävarmuus tulevaisuudesta herättävät huolta uudesta kristittyjen sukupolvesta.

Onko Raamattuja saatavilla?

Kyllä, mutta sen jälkeen kun Raamatut poistettiin nettikauppojen valikoimista, kirjan muodossa Raamattuja on saanut vain valtion valvomista kristillisistä kirjakaupoista. Tällä hetkellä Raamattua voi vielä lukea netissä, mutta ei ostaa sitä kautta. Kesäkuussa 2019 oli vielä mahdollista ladata ilmaisia raamattu-sovelluksia.

Miten kirkko reagoi tilanteeseen?

Reaktiot vaihtelevat sääntöjen uhmaamisesta salaisiin kokoontumisiin. Sekä Shouwang- että Varhaisen sateen liitto- kirkkojen tapauksessa kirkkojen sulkemista seurasi se, että uskovat lähtivät kaduille ja puistoihin laulamaan, saarnaamaan ja jakamaan traktaatteja.

Muualla uskovat ovat lopettaneet isot kokoontumiset ja alkaneet kokoontua pienryhmissä. Uskotaan, että kirkko jatkaa kasvuaan, niin lukumäärissä kuin kypsyydessäkin. Vaino pakottaa uskovat tutkimaan uskoaan, laskemaan kustannuksia ja usein uudelleen sitoutumaan Jeesuksen seuraamiseen. Nuoria uskovia on koulutettava vetämään pienryhmiä. Johtajat kypsyvät vastuun kasvaessa ja kotiryhmien moninkertaistuessa kasvu kiihtyy entisestään.

Eri puolilla maata miljoonat seurakunnat palavat yhä evankeliumin levittämiselle. Ne keksivät uusia tapoja sitouttaa jäseniään samalla kun vainojen uhka kasvaa. Monet seurakunnat kokevat, että nyt on aika ryhtyä varotoimiin, rajoittaa kokoontumisten jäsenmääriä ja siirtää palvelumuotoja uusiin paikkoihin. He tietävät, että valvominen ja Jumalan viisaus on välttämätöntä uusista haasteista selviytymiseen.