Selaa World Watch -listan maita

4. sijalla World Watch -listalla

Libya

WWL 2020: Sijalla 4, pisteitä 92/100
WWL 2019: Sija 4
WWL 2018: Sija 7
WWL 2017: Sija 11
WWL 2016: Sija 10
Alue: Lähi-Itä / Pohjois-Afrikka
Vainon pääsyyt: islamistinen sorto, etninen vihamielisyys, järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio
Vainon taso: äärimmäisen vakava
Väkiluku: 6,6 miljoonaa
Kristittyjen määrä: 36 200
Pääuskonto: islam
Hallitusmuoto: YK:n tukema hallitus kilpailee laillisesta asemasta ja alueen hallinnasta Libyan itäosissa vaikuttavan kilpailevan hallituksen kanssa.
Johtaja: pääministeri Fayiz al-Saraj

Miksi Libyassa vainotaan kristittyjä?

Libyassa perheet ja lähiyhteisöt kohdistavat kiivasta, väkivaltaista painostusta muslimitaustaisiin kristittyihin, jotta nämä luopuisivat uskostaan. Kristityillä ei ole sananvapautta, eikä heitä kohdella muihin nähden tasavertaisesti. Kristillistä kirkkoa ei tunnusteta, eikä kirkkorakennuksia rakenneta. Vainon äärimmäisyys yhteiskunnallisella ja seurakuntaelämän tasolla johtuu osittain siitä, ettei maassa ole selkeää hallitusta huolehtimassa lain ja järjestyksen ylläpidosta.

Miksi Libyan listaussijoitus on muuttunut?

Väkivaltaisen vainon tasoa kuvaava pistemäärä (11,3) on kasvanut vuoden 2019 World Watch -listaukseen (9,6) nähden, sillä käytettävissä on ollut aiempaa suurempi määrä luotettavia raportteja väkivaltatapauksista. Maan sisäisten luotettavien lähteiden puute on silti edelleen ongelmallista.

Millaista Libyassa on elää kristittynä?

Ulkomaalaiset kristityt saavat Libyassa kokoontua jumalanpalveluksiin, mutta hekin ovat jatkuvassa vaarassa joutua militantti-islamistien hyökkäysten kohteeksi. He kohtaavat myös syrjintää. Libyalaisilta seurakunnat on kielletty ja libyalaisten kristittyjen on pidettävä uskonsa täysin salassa. Uskonsa julkisesti tunnustavat ja uskostaan muille todistavat kristityt ovat vaarassa joutua pidätetyiksi. Heidän perheensä, lähiyhteisönsä tai militantti-islamistit voivat myös kohdistaa heihin väkivaltaa.

Miten Open Doors auttaa Libyan kristittyjä?

Open Doors tukee Libyan kristittyjä yhteistyössä paikallisten seurakuntien ja kumppaneidensa kanssa seuraavin tavoin:

  • Kouluttamalla
  • Jakamalla kirjallisuutta
  • Tekemällä yhteiskunnallista ja talouden kehittämistyötä
  • Kannattamalla taloudellisesti
  • Tukemalla rukouksin vaikeissa tilanteissa olevia kristittyjä

Kuinka sinä voit auttaa Libyan kristittyjä?

Open Doorsin kautta voit tukea heitä lahjoituksin.

 

Rukous Libyan puolesta:

Jeesus, kiitos Sinua riskeistä huolimatta uskollisesti seuraavista sisarista ja veljistä Libyassa. Auta heitä seisomaan vahvoina vainojen keskellä ja muuta heidän vahingoittamiseensa pyrkivien militanttien sydämet. Vuodata armosi ja voimasi niille, joita painostetaan luopumaan Sinusta.

Open Doorsin perustanut veli Andreas toteaa: “Rukouksemme vievät meidät sinne, minne itse emme voi mennä. Kaikki rajat, vankilan muurit ja ovet aukeavat, kun rukoilemme.”

closer
Libyan syvempi oppimäärä

Maan lähihistoria

Eversti Gaddafin hallinto kaatui 2011 Naton tukemien kansalaisprotestien seurauksena. Libyan Siirtymäajan kansallisen neuvoston (National Transitional Council) mukaan sisällissodassa kuoli ainakin 30 000 libyalaista. NTC otti hallinnon valtaansa helmikuussa 2011 ja 7. heinäkuuta 2012 Libyassa järjestettiin ensimmäiset parlamenttivaalit sitten Gaddafin hallinnon. Uuden hallituksen tuli laatia perustuslaki hyväksyttäväksi kansanäänestyksellä.

Vaikka nämä tapahtumat voitiin laskea suuriksi kehitysaskeliksi demokratian tiellä, maa on nyttemmin ajautunut sisällissotaan erinäisten Gaddafia vastustaneiden ryhmittymien välisten konfliktien vuoksi. Lyhyesti sanottuna sodassa maan itäosien aseistautuneet heimo- ja kansallisjoukot taistelevat länsiosien radikaaleja islamistiryhmiä sekä paikallisia sotilasryhmiä vastaan. Seuraavaksi sodan osapuolet esitellään tarkemmin.

Sodan yksi osapuoli koostuu idän joukoista. He aloittivat kampanjan nimeltä Operaatio Arvokkuus, joka toimii myös nimityksenä kenraali Khalifa Haftarin johtamille idän joukoille. Vuonna 2014 valittu edustajainhuone hyväksyi kampanjan. Edustajainhuone, joka tuolloin oli YK:n ja useimpien valtioiden tunnustama, tuli kuitenkin ajetuksi pois pääkaupungista ja joutui pakenemaan kilpailevia ryhmittymiä Libyan itäosassa sijaitsevaan Tobrukin kaupunkiin. Operaatio Arvokkuus saa tukea Egyptiltä Saudi-Arabialta sekä Yhdistyneiltä Arabiemiirikunnilta, jotka kaikki pitävät sotilaallisen islamin voimistuvia joukkoja Libyassa uhkana alueen vakaudelle.

Sodan toinen osapuoli koostuu liittoutuneista islamistijoukoista, jotka kutsuvat itseään Libyan sarastukseksi. Monet näistä ryhmistä pettyivät huonoon tulokseen vuoden 2014 vaaleissa ja luopuivat siksi tavoitteestaan edetä demokraattisesti ja laillisesti. Ryhmät ovat perustaneet oman, kilpailevan parlamenttinsa ja hallituksensa Tripoliin NTC:n jälkeisen hallituksen rippeistä. Libyan sarastus nauttii Qatarin ja Turkin tukea. Osa siitä on vannonut uskollisuutta Isisille ja on vastuussa hirveimmistä hyökkäyksistä kristittyjä kohtaan Libyassa.

Kolmas vuoden 2016 jälkeen syntynyt hallitus on niin kutsuttu Kansallisen yhteisymmärryksen hallitus (Government of National Accord, GNA), ja se syntyi YK:n avustamassa neuvotteluprosessissa vuoden 2016 alussa. Muutaman kuukauden kuluttua se saapui vihdoin Tripoliin ja sai sen hallintaansa. GNA ei ole vielä saanut Tobrukin hallituksen tunnustusta, mutta se on menestynyt hyvin sodassa Isisiä vastaan. Sen joukot esimerkiksi valloittivat takaisin Sirten kaupungin, joka oli ollut tärkeä Isis-tukikohta. GNA:lla on YK:n virallinen tuki.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron onnistui toukokuussa 2018 tuomaan sodan eri osapuolet huippukokoukseen, jota on pidetty menestyksenä. Puolueet nimittäin sanallisesti sitoutuivat rauhansopimukseen, jonka piti huipentua vaaleihin joulukuussa 2018. Sopimus vaikutti kuitenkin alusta asti puutteelliselta, sillä kaikki sotilasryhmät eivät olleet siinä mukana. Marraskuussa 2018 YK:n lähettiläs julisti, että vuoden 2019 alussa järjestetään foorumi, jotta keväällä saataisiin järjestettyä vaalit, ja syytti sisällissodan osapuolia äänestyksen tahallisesta viivyttämisestä syyskuun 2018 yhtäkkisen väkivallan kasvun jälkeen.

Uskonto

Gaddafin aikana hallituksen turvallisuuspalvelu esti tehokkaasti aseistautuneiden islamistien nousun, mutta sisällissodan aikana jopa kaikkein radikaalein islamismi on saanut maassa jalansijaa. Libyan kristittyjen tilanne on kauhea, etenkin kun moni heistä on laittomia maahanmuuttajia Saharan eteläpuolisesta Afrikasta matkalla Eurooppaan. Vaikka sotilaallisesti katsoen Libyassa Isis onkin voitettu, ryhmän jäännös on yhä uhka kristityille. Lisäksi on monia muita radikaaleja islamistiryhmiä, jotka ovat aktiivisia varsinkin maan länsiosissa.

Politiikka

Libya on yhä sekasorron vallassa. Pitkään jatkunut sisällissota useiden eri aseellisten ryhmien ja kolmen hallituksen välillä tarkoittaa, että islamistit saavat hyvää elintilaa alueen horjuttamiseksi. Jatkuva anarkia tekee kristittyjen vainojen jatkumisesta todennäköistä ja tarjoaa myös sotilaallisen jalansijan kristittyjä vastaan hyökkäämiselle myös naapurimaissa. Neljä suurinta puoluetta, pääministeri Fayez al-Sarraj (johtaa YK:n tukemaa hallitusta Tripolissa), Khalifa Haftar (sotapäällikkö, joka johtaa Libyan kansallisarmeijaa idässä), Aguila Saleh Issa (Tobrukin hallituksen puhemies) ja Khalid al-Mishri (Ylimmän valtioneuvoston johtaja) sopivat tavasta, jonka piti ratkaista konflikti ja johtaa vaaleihin joulukuussa 2018. Syyskuun 2018 väkivaltaisuuksien jälkeen vaaleja myöhennettiin kevääseen 2019, vaikka virallista päivää ei ole vielä päätetty. Ilmassa on epävarmuutta siitä, kuinka pitkälle tämä sopoimus kantaa, mutta sitä voidaan kuitenkin pitää rohkaisevana askeleena kohti tulevaa rauhaa ja vakautta.

Sosioekonomiset näkymät

YK:n Inhimillisen kehityksen indeksin tilastollisen päivityksen 2018 mukaan Libya on sijalla 108 (maita on yhteensä 188, ja vuosi aiemmin Libyan sijoitus oli 102). Mittari koostuu elinajanodotteesta, koulutuksesta ja elintasosta. Libya pärjäsi ennen hyvin verrattuna muihin Afrikan maihin, mutta arabikevät aiheutti merkittävän laskun. Edelleen jatkuva sisällissota on johtanut öljynviennin sekä ennen toimineiden sosiaalipalveluiden häiriintymiseen. Aseistautumiseen käytetään valtavia rahamääriä sodan joka osapuolen keskuudessa, ja väkivalta on aiheuttanut laajoja tuhoja, joiden korjaaminen tulee kestämään vuosikausia. Vallitseva sekasorto on myös helpottanut ihmiskauppiaiden työtä, ja Libya onkin yksi maahanmuuttajien pääreiteistä Välimereltä Eurooppaan.

Vainoavat tahot

Aseelliset islamistiryhmät ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kaksi kristittyjen vainon pääsyytä Libyassa. Kristityt ovat hyvin pieni vähemmistö, yleensä työtä etsiviä ulkomaalaisia tai niitä, jotka yrittävät päästä Libyan kautta Välimeren yli Eurooppaan. Maan väestö ei suvaitse Saharan eteläpuolisista Afrikan maista tulevia kristittyjä maahanmuuttajia.  Libyassa he kohtaavat myös rasismia. Aseelliset islamistiryhmät, joita on syntynyt Gaddafin hallinnon kukistuttua 2011, ovat lisävaarana kristityille.

Ongelmia aiheuttavat myös sosiaalinen paine sekä lähiomaisten ja muiden sukulaisten vaino muslimitaustaisia käännynnäisiä kohtaan. Maassa vallitseva anarkia ja sisällissota ovat entisestään pahentaneet kristittyjen asemaa. On syntynyt tilanne, jossa järjestäytynyt rikollisuus voi harjoittaa ihmiskauppaa ja aseelliset islamistiryhmät hyökätä kristittyjen kimppuun pelkäämättä minkäänlaisia seuraamuksia.

Vainojen ilmeneminen

Perhe ja yhteisö painostavat muslimitaustaisia kristittyjä rajusti, jotta nämä luopuisivat uskostaan. Aseelliset islamistiryhmät ja järjestäytyneet rikollisryhmät iskevät myös muualta Afrikasta tulleiden ulkomaalaisten kimppuun. Ne sieppaavat kristittyjä ja ovat myös tappaneet heitä erittäin julmasti ja järkyttävällä tavalla. Vaikka kohtalo ei olisikaan tämä, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleita kristittyjä ahdistellaan ja suljetaan pidätyskeskuksiin, missä he ovat alttiina radikaali-islamistien uhkailulle. Kristityt, jotka tunnustavat uskonsa julkisesti ja yrittävät kertoa evankeliumista muille, saattavat joutua pidätetyiksi ja pahoinpidellyiksi. Koska Libyassa ei ole keskushallintoa, joka pitäisi yllä lakia ja järjestystä, tilanne on kristityille hyvin vaarallinen. Väkivalta on raakaa ja kohtelu epäinhimillistä ja ihmisarvoa alentavaa.

Loppuhuomautuksia

Arabikevään kapinoiden aikana 2011 presidentti Gaddafi syrjäytettiin ilman selkeää visiota siitä, miten tulevaisuudessa toimittaisiin. Siitä lähtien Libya on ollut klassinen epäonnistunut valtio, painajaisskenaario, jossa sotilasryhmien tilkkutäkki hallitsee maan eri osia ylivallasta kamppaillen. Edistystä ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Rauhan näköala, jonka Ranskan presidentti sai aikaan, vaikuttaa tarjoavan mahdollisuuden vakaudelle, joskin sopimuksen toteutuksessa on todellisia haasteita.

Selaa World Watch -listan maita

Vaarallinen totuus

Koronaepidemia on osoittanut, että yhteys sosiaalisessa mediassa voi toimia pelastavana oljenkortena, kun joudumme eristyksiin. Muslimimaassa...

Liity postituslistalle!

Sähköposteissa rukousaiheita, uutisia ja tiedotteita.

Kiitos, olet liittynyt rukoussähköpostin saajaksi.