Vainoa, karkotuksia, köyhyyttä sekä kehno koulutus ja terveydenhuolto. Latinalaisen Amerikan pohjoisosien yhteisöissä kristityt joutuvat elämään monenlaisten vaikeuksien kanssa.
José Diego* oli rukoilemassa muiden kristittyjen kanssa ystävänsä kotona, kun heidän yhteisönsä johtajat tulivat ja pidättivät heidät. Heidät vangittiin, ja kun he kieltäytyivät luopumasta uskostaan, heidät pakotettiin lähtemään yhteisöstä.
Tuona päivänä 35 ihmistä jätti kotinsa, alkuperäiskansojen asuttaman seudun läntisessä Chiapasin osavaltiossa Meksikossa, missä kristinusko on yhteisösopimuksen nojalla kielletty.
”Kun meidät karkotettiin, ajattelimme, ettemme koskaan palaisi kotiin. Mutta Jumalan armosta me palasimme”, José Diego sanoo.
Vuotta myöhemmin he saivat mahdollisuuden palata. Paluun mahdollisti Open Doorsin oikeusapu, joka osoitti heille heidän oikeutensa vapaaseen uskonnonharjoittamiseen ja valmisti heitä neuvottelemaan yhteisön johtajien kanssa sopimukseen pääsemiseksi.
José Diegolla on Meksikossa satoja kristittyjä kohtalotovereita, jotka on viime vuosina karkotettu yhteisöistään. Open Doorsin tuottaman tiedon perusteella maassa toteutettiin vuosina 2022 ja 2023 yhteensä 74 kristittyjen pakkosiirtoa.
Vaikka osassa tapauksista kristittyjen sallittiin palata koteihinsa heidän päästyään yhteisöjensä johtajien kanssa sopimukseen, monet heistä yhä kohtaavat rajoitteita, jotka estävät heitä elämästä vapaasti uskossaan.
”Sopimus kieltää meitä vierailemasta toisten ihmisten luona kertomassa uskostamme, vaikka he olisivatkin halukkaita kuulemaan meitä. Emme saa rukoilla tai laulaa julkisesti, ja meidän peräämme huudellaan edelleen pilkkaa”, José Diego sanoo.
Jos kristityt rikkovat sopimuksen, heitä voi odottaa uusi karkotus tai ankarat sakot. Lisäksi yhteisön johtajat tarkkailevat ja uhkailevat heitä jatkuvasti. Siksi heidän on tavallista kokea pelkoa ja epävarmuutta aina kotinsa ulkopuolella liikkuessaan.
Toinen yhteisössä asuva kristitty Brayan Santis* sanoo, että heitä on myös kielletty kokoontumasta yhteen evankeliumin jakamista varten.
”Me emme saa kuulla Jumalan sanaa kirkossa. Meidän pitää kokoontua ulkosalla. Me emme myöskään saa rakentaa temppeleitä, joten evankeliumia kuullaksemme meidän pitää tavata salassa. Usein me kiipeämme vuoren huipulle tai keräännymme metsän suojaan rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa”, hän selittää.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, kristityt joiden on sallittu palata, joutuvat maksamaan kuukausittain toisinaan suuriakin summia, ettei heidän tarvitsisi osallistua perinteisiin juhlatilaisuuksiin.
”He sanovat, että meidän pitää tukea rahallisesti heidän perinteisiä juhliaan, vaikka emme itse osallistuisikaan niihin”, Brayan sanoo.
Toisten on osallistuttava pakolliseen yhdyskuntapalveluun, kuten työskentelemään paikallishallinnossa tai juhlatilaisuuksien aikana. Näin he kompensoivat ”vahingon”, jonka he yhteisölle aiheuttavat uskomalla Jeesukseen.
Kristinusko vastaan perinteet
Monille Meksikon ulkopuolella asuville kristityille voi kuulostaa oudolta, että kristityt joutuvat jopa katolilaisten vainoamiksi. On tärkeää ymmärtää, että kyseisten alkuperäisyhteisöjen harjoittama katolilaisuus on sekoitus espanjalaisten konkistadorien vuonna 1521 mukanaan tuomia uskonnollisia opetuksia ja mesoamerikkalaisten alkuperäiskansojen uskomuksia ja perinteitä.
Asetelmaa selittää tarkemmin Veracruzin yliopiston historian- ja yhteiskuntatutkimuksen instituutin tutkija Félix Báez Jorge. La Jornada Maya -lehdessä julkaistussa artikkelissa Báez Jorge sanoo, että näissä yhteisöissä – toisin kuin Euroopassa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa – katolilaisuudessa yhdistyvät kahden maailman uskonnolliset ja kulttuuriset käytännöt. Tällä tavalla uskomukset, opit ja käytännöt poikkeavat täysin perinteisestä katolilaisuudesta.
Sen sijaan, että tässä katolilaisuuden suuntauksessa seurattaisiin Jeesusta ja opiskeltaisiin Raamattua, keskittyminen suuntautuu Guadalupen neitsyen ja Pyhän Thomasin kaltaisten pyhimysten palvontaan.
Mainituista edellinen edustaa Báez Jorgen ja muiden tutkijoiden mukaan Tonantzinia, Jumalten Äitiä tai Äiti maata. Pyhällä Thomasilla puolestaan on perinteisten uskomusten mukaan sateentekijän kyky.
Paikalliset viettävät juhlia, joissa tanssitaan kolme tanssia ja joissa moni juo itsensä humalaan. Siihen suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti.
”Yhteisössämme on perinteenä palvoa pyhimysten kuvia. Ihmiset käyvät jokien varsille ja luoliin tai matkustavat Oxchucin kaupunkiin rukoilemaan Pyhältä Thomasilta sadetta”, sanoo Mauricio, Chiapasin osavaltion pohjoisosassa asuva vainottu kristitty.
Hänen mukaansa paikalliset viettävät myös juhlia, joissa tanssitaan kolme tanssia ja joissa moni juo itsensä humalaan. Mauricio kertoo, että siihen suhtaudutaan hyvinkin myötämielisesti.
Mutta miksi kristinusko on kielletty näissä yhteisöissä, joissa tällainen katolilaisuuden suuntaus on valtauskontona?
Open Doorsin paikallisen kumppanin, asianajaja José Alfredo Hernández Santisin mukaan uskonnolliset johtajat pelkäävät yhteisön alkavan jakaantua ja häiriintyä, jos toisen uskonnon sallitaan asettua alueelle.
”Uskonnolliset johtajat näkevät evankelikaalit kulttuurinsa ja perinteidensä vihollisina ja uhkana heidän legitimiteetilleen”, hän selittää.
Yhteisöissä ei huomioida ihmisoikeuksia
Tilanteen tekee huolestuttavaksi se, että tätä suuntausta puolustavat alkuperäisyhteisöjen sisäiset lait, mikä kannustaa vainoamaan kristittyjä.
Santis selittää, että monien yhteisöjen säännöt jättävät huomiotta uskonnon- ja ajatuksenvapauden kaltaiset perustavanlaatuisetkin ihmisoikeudet, mikä estää perinteisestä uskonnosta irtautumisen.
”Valtaosa yhteisöistä toimii näiden sisäisten lakien mukaan, joita he itse perinteidensä pohjalta laativat. He ajattelevat, että estämällä muita uskontoja leviämästä alueelleen he puolustavat perinteitään”, Santis lisää.
Tämä voi olla ihmisoikeuksien vastaista huolimatta siitä, että Meksikon perustuslaissa on ainakin 136 ihmisoikeuksia puolustavaa artiklaa, mukaan lukien oikeus uskonnonvapauteen.
Jos joku paljastuu kristityksi, hänen perusoikeuksiaan koulutukseen, puhtaaseen veteen ja terveyteen voidaan rajoittaa.
Ongelmaa pahentaa alhainen koulutustaso, jonka vuoksi monissa yhteisöissä ymmärrys kaikkia koskevista perusoikeuksista on puutteellinen. Näin ollen, jos yhteisössä joku paljastuu kristityksi, hänen perusoikeuksiaan koulutukseen, puhtaaseen veteen, terveyteen ja niin edelleen, voidaan rajoittaa.
Kouluttautumattomuuden vuoksi yhteisöissä lukutaitoisten ja espanjan kieltä osaavien osuus on pieni, joten vain harvalla heistä on todellinen mahdollisuus saada virallista tietoa tai toisaalta raportoida kohtelustaan viranomaisille.
Meksikon Kansallisen koulutuksenarviointi-instituutin (INEE) mukaan alkuperäisyhteisöissä lukutaidottomuus on kolme kertaa yleisempää kuin muualla maassa. Alkuperäiskansojen kielten puhujia on yli seitsemän miljoonaa.
Nykyään Chiapas on yksi neljästä osavaltiosta, joissa on raportoitu eniten vainoamistapauksia. Asia käy ilmi Open Doorsin tilastoista, joihin kirjattiin yli 30 tapausta pelkästään vuonna 2023. Ongelma koskettaa kuitenkin koko Meksikoa, etenkin Jukatania, Guerreroa ja Oaxacaa, joissa Chiapas mukaan lukien asuu noin puolet maan alkuperäisasukkaista.
”Ei ole sattumaa, että juuri näillä alueilla asuu paljon alkuperäiskansoihin kuuluvia, jotka puhuvat paikallisia kieliä”, Santis lisää.
Köyhyys ja eristyneisyys
Omalta osaltaan kristittyjen haavoittuvuutta lisäävät korkea köyhyysaste ja pitkät etäisyydet alkuperäisyhteisöjen ja kaupunkien välillä.
Monien on mahdotonta poistua yhteisöstään viikoittain käydäkseen kirkossa, sillä osa yhteisöistä sijaitsee jopa viiden tunnin ajomatkan päässä lähimmästä kaupungista. Matkan taittaminen voi yleisesti maksaa parikymmentä euroa, mikä vastaa lähes 15 prosenttia viljelmillä työskentelevän alkuperäiskansan jäsenen kuukausituloista.
Yhteisöstä poistuminen ei ole kuitenkaan ainoa hankaluus; myös itse matka on haastava. Santis selittää, että tiet ovat yleisesti huonossa kunnossa ja levottomuuksien vuoksi pystytetyt tiesulut katkovat reittejä.
Äkkiarvaamatta matkustavaiset voivat joutua jopa huumeiden salakuljetuksen hallinnasta kamppailevien kartellien välisten yhteenottojen ristituleen. ”Tämä on hankaloittanut tekemäämme työtä viime vuosina”, asianajaja Santis sanoo.
Myös terveyspalveluiden saavutettavuuteen liittyy haasteita. Yhteisöissä terveyskeskusten infrastruktuuri on erittäin hauras, ja sitä leimaavat erikoissairaanhoidon ja vaativampien lääkehoitojen puute. Kristityille haaste on sitäkin monimutkaisempi, sillä vainon vuoksi heillä ei välttämättä ole ylipäätään oikeutta käyttää paikallisen terveydenhuollon palveluita.
”Kristittyjen vaino usein konkretisoituu siten, että heitä estetään käymästä koulua ja käyttämästä yhteisön terveyspalveluja. Tämä johtaa vakaviin tilanteisiin, jos he sairastuvat ja tarvitsevat hoitoa. Silloin heidän pitää matkustaa pitkiä matkoja löytääkseen paikan, jossa heitä suostutaan hoitamaan”, Santis sanoo.
Kaiken tämän huipuksi yhteisöissä kukoistaa köyhyys. Meksikon Kansallisen yhteiskuntakehityksen arviointineuvoston (CONEVAL) uusimpien, vuoden 2018 tilastojen mukaan 69,5 prosenttia maan alkuperäiskansojen jäsenistä elää köyhyydessä.
Toisaalta Santisin mukaan alkuperäisyhteisöissä asuvista peräti 90 prosenttia kärsii köyhyydestä niin paljon, että sillä on merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.
Köyhyysongelman taustalta löytyy useita tekijöitä, muun muassa yhteisöjen marginalisoituminen ja maantieteellinen sijainti sekä suoranainen hallinnon hylkäämäksi tuleminen.
”Yksi köyhyyden tärkeimmistä taustatekijöistä esimerkiksi Chiapasissa on, että siellä asuu niin paljon ihmisiä niin pienellä alueella. Suuri osa väestöstä asuu tuottamattomissa paikoissa, mikä rajoittaa heidän elinkeinomahdollisuuksiaan”, Santis sanoo.
”Lisäksi osa alkuperäiskansojen alueista sijaitsee hyvin kaukana kaupunkien ulkopuolella, jolloin jopa viranomaisten voi olla mahdotonta saavuttaa niitä”, hän lisää.
Toiveikkaampi tulevaisuus
Vainosta huolimatta alkuperäiskansojen kristityt jatkavat uskontyötään.
Open Doorsin autettua Brayania, José Diegoa ja muita karkotettuja kristittyjä palaamaan yhteisöönsä lainopillista reittiä pitkin, järjestö järjesti heille raamattutyöpajoja vahvistaakseen heidän uskoaan, rohkaistakseen heitä ja opettaakseen heille, miten vastata vainoon strategisesti.
Järjestö myös käynnisti tuottavan lammasfarmiprojektin, jonka avulla kristityt pystyvät tukemaan perheitään taloudellisesti ilman tarvetta muuttaa pois yhteisöstä. Työn lomassa he voivat huomiota herättämättä jakaa Jumalan sanaa ja välittää tarinaa Jeesuksesta.
Tämän työn ansiosta kaksi uutta perhettä oppi tuntemaan Kristuksen, ja heidät kastettiin viime vuoden lopussa.
”Julistimme heille sanaa, kun he olivat sairaita. Selitimme, että Herra parantaa meidät kaikki eikä koskaan hylkää meitä. Meidän ei tarvitse kuin avata sydämemme Hänelle. Rukoilimme, että sairaus poistuisi heistä, ja se poistui”, José Diego sanoo.
Santis kertoo, että vastaavanlaista oikeusaputyötä on toteutettu sittemmin jo kahdeksalla paikkakunnalla eri puolilla Chiapasia. Open Doors on auttanut karkotettuja kristittyjä palaamaan yhteisöihinsä, tukenut tuottavia projekteja heidän taloutensa turvaamiseksi ja järjestänyt työpajoja vahvistaakseen heitä vainon keskellä.
Open Doors tuotti yhdessä paikallishallinnon ja Valtion alkuperäiskielten, taiteen ja kirjallisuuden keskuksen (CELALI) kanssa käännöksen uskonnollisia yhdistyksiä ja julkista uskonnonharjoitusta koskevasta laista.
Lisäksi vuonna 2023 Open Doors tuotti yhdessä paikallishallinnon ja Valtion alkuperäiskielten, taiteen ja kirjallisuuden keskuksen (CELALI) kanssa käännöksen uskonnollisia yhdistyksiä ja julkista uskonnonharjoitusta koskevasta laista. Kyseinen laki suojelee uskonnonvapautta Meksikossa.
Laki käännettiin tzotzilin kielelle, joka on maan puhutuin alkuperäiskansojen kieli. Tänä vuonna tavoitteena on saada valmiiksi käännös tzeltaliksi, toiseksi puhutuimmaksi alkuperäiskansojen kieleksi.
José Diego ja muut alueen kristityt pyytävät rukousta kaikkien niiden kristittyjen puolesta, joita yhteisöissään yhä pilkataan ja hyljeksitään.
”Rukoilemme, että yhteisömme hyväksyisi meidät ja sallisi meidän avata rukoushuoneen. Pyydämme myös Herralta, että seurakuntamme kasvaisi ja koko yhteisö oppisi tietämään totuuden”, hän sanoo.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
