Tämän artikkelin on kirjoittanut lähettimme, joka on työskennellyt Lähi-idässä yhteistyökumppanillemme. Turvallisuussyistä emme voi julkaista yksityiskohtaista tietoa, kuten lähettimme nimeä ja kohdemaata.
”Täällä ollessani olen oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla Suomen parakkikouluja. Vierailin paikallisessa parakkikoulussa, jossa opiskelee yli 500 kristittyä ala-asteikäistä lasta. Kaikki koulun lapset ovat maan sisäisiä pakolaisia eri puolilta maata. Koulussa opettajia on noin 40, ja he opettavat lapsille eri kouluaineita. Koulu on kunnan ylläpitämä, ja siksi sen suora tukeminen on osoittautunut haasteelliseksi. Paikallinen yhteistyökumppani onnistui yksityisten henkilöiden tekemien lahjoitusten kautta ostamaan koululle kopiokoneen, jotta opettajat voivat kopioida lapsille kirjoja ja muita materiaaleja. Nyt opettajat kertovat, että kopiokone säästää heidän aikaansa ja lapset saavat paremmat materiaalit tehokkaampaa oppimista varten.
Kiertäessäni paikallisen opettajan kanssa koulua näen sen karun todellisuuden, jossa monet maailman lapsista joutuvat oppimaan. Lapset ovat kuitenkin iloisia, sillä he eivät tiedä mitään elävistä, värikkäistä luokkahuoneista, joissa opettajilla on käytössään useita eri kirjoja ja jopa tietoteknisiä laitteita. Keskustellessani opettajien kanssa saan kuulla, että kunta ei tue heitä säännöllisesti. Tämä on johtanut siihen, että opettajille maksetaan palkkaa kolmen kuukauden välein 300-400 dollaria. Haasteena on myös, että materiaaleihin ei ole varaa. Kunnalliset koulut eivät saa kerätä vanhemmilta koulu- tai materiaalimaksuja. Saatuaan kopiokoneen koulu on joutunut keräämään rahoitusta tulostusmusteelle koulun opettajilta, jotka eivät saa edes kuukausittain palkkaa. Opettajille tämä työ on kuitenkin ylpeyden aihe. Kukaan ei tee sitä rahasta, vaan aidosta halusta opettaa lapsia, jotta heillä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.
Haasteita kuitenkin riittää, ja erityisesti lapset, joilla on jokin erityisen tuen tarve usein jätetään yksin pihalle juoksemaan. Myöskään tulevaisuudesta kukaan ei ole täällä varma. Monet tapaamistani oppilaista palaavat kesän aikana kotipaikkakunnilleen, sillä kunta uhkaa muutoin viedä heidän koulupaikkansa. Kotikaupungeissa odottaa entistä huonompikuntoisemmat koulurakennukset, jossa ei ole mahdollisuutta edes kopioituihin kirjoihin. Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani on aloittanut suunnitelmat koulujen jälleenrakentamisesta perheiden kotipaikkakunnilla.”
