Sudanin sisällissota jatkuu jo kolmatta vuotta. Islamistisessa maassa erityisesti kristityt ovat sodan aikana hyvin haavoittuvassa asemassa. Paikallisen seurakunnan johtaja Rafat Samir kertoo kristittyjen kohtaamista haasteista sekä kirkon tulevaisuudesta Sudanissa.

Sudanissa on raivonnut sisällissota jo kolme vuotta. Konfliktia pitää yllä väkivalta, jota käyttävät valtion armeija (Sudanin asevoimat, SAF) sekä Rapid Support Forces (RSF). SAF on hallinnut Sudania vuodesta 2021 sotilasvallankaappauksen jälkeen. RSF puolestaan on ryhmittymä, jolla on yhteyksiä tahoihin, jotka syyllistyivät julmuuksiin Darfurin kriisin aikana.

Molempia sodan osapuolia, erityisesti RSF:ää, on syytetty rikoksista ihmisyyttä vastaan. Näissä on mukana syytteitä kansanmurhasta ja seksuaalisesta väkivallasta.

Tällä hetkellä Sudanissa on 11,6 miljoonaa maansisäistä pakolaista, minkä vuoksi Sudanissa on maailman suurin pakolaiskriisi. Maailman ruokaohjelma (WFP) varoittaa, että jos sota jatkuu, Sudanissa saatetaan kohdata lähihistorian suurin nälkäkatastrofi.

Jos sota jatkuu, Sudanissa saatetaan kohdata lähihistorian suurin nälkäkatastrofi.

Kuten kaikki sudanilaiset, myös maassa asuvat kristityt ovat kokeneet lukemattomia haasteita sodan alkamisen jälkeen. Sudanin kristityille vaikeuksia aiheuttaa lisäksi se, että he kuuluvat ei-toivottuun vähemmistöön. Heitä on noin neljä prosenttia maassa, jossa vallitsee radikaali islamistinen ideologia. Yli 100 kirkkoa on jo vahingoitettu, ja kristittyjä on siepattu sekä tapettu.

Äskettäin CSW raportoi, että RSF pommitti kolme kirkkoa El Fasherin kaupungissa, Lounais-Sudanissa. Raportin mukaan yksi kirkon johtaja surmattiin hyökkäysten aikana.

Jotta saamme enemmän tietoa kristittyjen kohtaamista uhista sekä Sudanin kirkon tulevaisuudesta, haastattelimme Rafat Samiria. Hän on sudanilainen seurakunnanjohtaja ja Sudanin evankelisen yhteisöneuvoston puheenjohtaja.

Pommitetaanko kirkkoja tarkoituksella?

Äskettäin saadun tiedon mukaan RSF pommitti kirkkoja El Fasherissa. Tapahtuuko tätä kaikkialla, missä RSF taistelee? Pommittavatko he kirkkoja tarkoituksella vai kaikkia alueita, joihin ihmiset hakeutuvat suojaan?

He pommittavat lukuisia alueita, mutta molemmat osapuolet tuhoavat kirkkoja. Vaikka kirkkoa ei käytettäisi turvapaikkana tai jumalanpalvelukseen, sitä pommitetaan, jos se on sota-alueella.

El Fasher on ollut RSF:n saartamana huhtikuusta 2024 lähtien, eikä armeija voi auttaa. He haluavat vallata sen hallitakseen Länsi-Sudania. Mutta ongelmana on, etteivät he pommita ainoastaan sotilaskohteita – kirkkoja pommitetaan aina. On hyvin selvää, missä kirkko sijaitsee; sitä ei voi erehtyä luulemaan muuksi rakennukseksi.

Onko El Fasherissa enää kristittyjä?

Koska kaupunki on ollut saarroksissa, alueelta on vaikea paeta. Kristityt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Minne he menisivät? Pakolaisleireilläkään ei ole sen turvallisempaa, ja uskontonsa vuoksi he eivät saa apua. He ovat olleet loukussa kaupungissa viime vuoden huhtikuusta asti.

Lähtemiseen tarvitaan resursseja, ja monilla kristityillä ei ollut säästöjä. Ruokaa ei ole, eikä ketään tai mitään päästetä kaupunkiin tai sieltä pois. Lisäksi jos pakenee ja pääsee armeijan alueelle, SAF luokittelee heidät RSF:n tukijoiksi.

SAF on ottanut maan pääkaupungin Khartumin hallintaansa ja nimennyt pääministerin. Näyttää siltä, että uusi pääministeri Kamil Idris yrittää rakentaa maata uudelleen. Miten näihin tapahtumiin tulisi suhtautua?

Monilla SAF:n hallitsemilla alueilla pakolaisten annetaan palata takaisin. Monet kristityt yrittävät palata, mutta eivät itse Khartumiin. He asuvat kaupungin laitamilla. Yleisesti ottaen monet yrittävät palata ja aloittaa uudelleen liiketoimintansa sekä kirkon toiminnan.

Ongelmana kirkoille on, että hallitukseen kytköksissä olevat tahot yrittävät ottaa haltuunsa tyhjillään olleita kirkkoja. Me kristityt haluamme palata ja aloittaa kirkon jälleenrakentamisen, muuten hallitus takavarikoi nämä rakennukset.

Ei pidä ajatella, että sota on ohi tai että kirkolla olisi paikka yhteiskunnassa vain siksi, että SAF lähettää ihmisiä takaisin ja yrittää jälleenrakentaa hallitsemiaan alueita.

Sota on tekosyy vahingoittaa kirkkoa

Miltä kirkon tulevaisuus Sudanissa näyttää tällä hetkellä?

Tämä on vaikea kysymys. Ongelmana on, että suurinta osaa alueista hallitsevat fundamentalistiset muslimit, erityisesti Khartumissa ja Omdurmanissa. Emme tiedä, miltä tulevaisuus näyttää, ja tämän kaaoksen keskellä he voivat tehdä mitä tahansa kirkkoa vastaan ja sanoa sitä vahingoksi. Tämä on ongelma. He käyttävät sotaa tekosyynä vahingoittaa kirkkoa.

Tämä huolettaa nyt erityisesti niitä kristittyjä, joilla oli ongelmia hallituksen kanssa ennen sodan alkua. Nyt monilla alueilla, jopa ”turvallisissa” kaupungeissa, vallitsee laittomuus. Sodan varjolla voidaan tehdä mitä tahansa kenelle tahansa.

Niiden, joilla oli aiemmin ongelmia hallituksen kanssa, on edelleen vaikea palata kirkkoihin, joissa he aiemmin kohtasivat painostusta. Nyt kirkot ja kiinteistöt on helppo takavarikoida, koska ne ovat tyhjillään, eikä kukaan voi estää heitä niin kuin ennen.

Mitä kansainvälinen yhteisö voi tehdä auttaakseen Sudanin kirkkoa?

Ensinnäkin voitte rukoilla puolestamme. Toiseksi voitte auttaa varmistamaan, että kirkko on läsnä Sudanissa, että meillä on ääni, niin että tuette kristillistä yhteisöä säilyttämään olemassaolonsa. Muuten kirkko hävitetään monilta alueilta – erityisesti sodasta kärsineistä kaupungeista, kuten pääkaupungista.

”Nyt on kirkon aika puolustaa oikeuksiaan, jotta meillä olisi oma paikkamme ja äänemme yhteiskunnassamme.”

Rafat Samir, sudanilainen seurakunnanjohtaja

Hallitus rakentaa maan tulevaisuutta, ja kyseessä on islamilainen hallinto ja joukot, jotka hallitsevat kaikkea. Emme tiedä, miltä tämä uusi Sudan näyttää sodan jälkeen. Mielestäni nyt on kirkon aika puolustaa oikeuksiaan, jotta meillä olisi oma paikkamme ja äänemme yhteiskunnassamme.

Onko sinulla erityisiä rukousaiheita, joita haluaisit jakaa?

Ihmiset ovat äärimmäisen traumatisoituneita, ja tämä vaikuttaa todistukseemme. Rukoilkaa, että kristityt saisivat emotionaalista ja hengellistä parantumista siitä, mitä he ovat sodassa nähneet. Pelkästään rakennuksemme eivät ole rikkoutuneet vaan myös seurakuntalaisemme.

Rukoilkaa nuorten ja naisten puolesta, jotka ovat kokeneet kipeitä asioita, ei ainoastaan sodan vuoksi vaan myös siksi, että he ovat kristittyjä.

Rukoilkaa yhteisöjen sovinnon puolesta, koska se on yksi suurimmista kipupisteistä maassa. Sota on repinyt yhteisöt hajalle. Kirkko voi olla valona ja suolana yhteisöissämme. Se voi toimia sovinnontekijänä Sudanissa, jossa on lukuisia kulttuureja ja kansoja.