TERVEHDYS KESKI-AASIASTA:

Nimeni on Alex* ja olen valokuvaaja. Minulla on usein etuoikeus matkustaa Open Doorsin projektityöntekijöiden mukana tapaamaan heidän tukemiaan ihmisiä eri puolilla maailmaa maissa, joissa kristittynä elämiseen liittyy todellisia haasteita. Siellä uskosta seuraa jopa päivittäistä vainoa ja kärsimystä.

Rakastan elämässä kahta asiaa. Toinen on ruoka ja toinen on kuntoilu. Ostin kuntosalikortin tämän vuoden alussa. No, voihan olla, että liioittelen vähän, jos väitän rakastavani kuntoilua. Olisi todenmukaisempaa sanoa, että rakastan mielikuvaa itsestäni vahvana ja terveenä isänä kahdelle pienelle ja puuhakkaalle lapselleni. En sitoutunut avioliittoon kovin nuorena, vaan vasta lähestyessäni neljättäkymmenettä ikävuottani. Jos siis haluan pelata poikani kanssa jalkapalloa kotipihassa hänen täyttäessään yksitoista, jolloin itse olen viisikymppinen, minun täytyy alkaa nähdä vaivaa pysyäkseni kunnossa.

Ilmur kotinsa ulkopuolella auttamassa vanhinta poikaansa auton korjaamisessa.

Tein hiljattain matkan Keski-Aasiaan ja tapasin siellä Ilmur*-nimisen miehen, joka on minun laillani uskova isä, rakastaa ruokaa ja on hyväkuntoinen ja voimakas. Niin, jos olen ihan rehellinen, hän vaikuttaa olevan paremmassa kunnossa ja vahvempi kuin minä. Tarkkaan ottaen hän on siis sellainen kuin haluaisin olla, eikä samanlainen kuin minä. Kun otin hänestä valokuvia, lähestyin häntä usein selkäpuolelta suojellakseni hänen henkilöllisyyttään. Silloin hänen valtavat hartiansa muistuttivat minua action-elokuvien supertähdistä. Ne olivat lähes ainoa asia, jonka näin kameran linssissä!

Jos klikkaat alla olevasta linkistä, kuulet Ilmurin puhetta simultaanitulkkauksena hänen vastatessaan minun kysymyksiini. Haastattelin häntä syödessämme yhdessä lounasta.

Toisin kuin minä, Ilmur asuu maassa, jossa kristinuskon tunnustamisesta on välittömiä seurauksia. Erityisen vaikeaa Ilmurille on se, että hän on uiguuri ja on siksi kasvatettu muslimiksi. Hänen päätöksensä kääntyä kristityksi johti siihen, että hänen perheensä ja yhteisönsä hylkäsivät hänet ja uhkailivat häntä. Tämä merkitsee hänen kulttuurissaan erityisen paljon, koska siinä ihmisen asema perustuu hänen asemaansa suvussa ja kyläyhteisössä. Nämä siteet ovat erityisen lujia.

Nyt Ilmur on kotikirkon johtaja ja evankelista. Hän on myös aviomies ja kolmen pojan isä. Nuorin pojista ei ole vielä ehtinyt teini-ikään, mutta vanhin on yli 20-vuotias.

Ilmur viettää mielellään aikaa verstaassaan, jossa hän korjaa vanhaa ja tekee uutta. Hän on taitava kirvesmies. Takapihalleen hän on rakentanut saunan, jota naapuritkin saavat käyttää pientä maksua vastaan. Hän rakastaa painonnostoa, jonka avulla hän sekä kasvattaa lihaksiaan että tyhjentää mielensä. Hän herää joka aamu aikaisin jakaakseen paikallisen leipurin leipomia leipiä naapuruston ihmisille. Ilmurin rohkaisemana leipurikin on kääntynyt kristityksi. Leipuri on entinen muslimi, eivätkä hänen aviomiehensä ja kokovartalohuntuun pukeutuva tyttärensä vielä tiedä hänen kääntymisestään. Se on kuitenkin oma kertomuksensa.

Ilmurin työkaluvaja.

Vietin ensimmäisen päiväni Ilmurin kanssa hänen kotonaan jutellen ja ruokaa nauttien. Söin paljon! Keski-Aasiassa on erittäin tärkeää osoittaa vieraanvaraisuutta, ja pääasiallisin tapa osoittaa sitä on tarjota ruokaa. Onneksi olin ollut siellä aikaisemminkin. Tein tuolloin sen virheen, että söin vatsani heti täyteen luullen nauttivani pääruokalajista. Vasta sitten huomasin nauttineeni vasta alkupaloja. Olin syönyt innolla, koska rakastan ruokaa! Sittemmin olen omaksunut uuden strategian: syön edelleen paljon mutta vähän kerrallaan. Niin voin välttää emäntäni tai isäntäni loukkaamisen kieltäytymällä kauniista ruoasta, jota on esillä lähes määrättömästi. Erityinen suosikkini on tuore paikallinen leipä, joka on suuri ja pyöreä ja keskeltä litteä. Se on todella mahtavan maukasta, joskin haaveilen siitä, että saisin vielä sipaista sen päälle voinokareen sulamaan. Suunnitelmissani on tuoda omaa voita kotimaastani, jos saan vielä tilaisuuden vierailla Keski-Aasiassa.

Jutellessamme ja tutustuessamme toinen toisiimme saatoin kuulla, kuinka Ilmurin vaimo Gulya* valmisti illallista tuoreista raaka-aineista. Keittiöstä sieraamimme leijailleet tuoksut kertoivat, että kohta meille tarjoiltaisiin jotain erityisen herkullista.

Ilmurin vaimo Gulya valmistamassa ateriaa

Kerronpa teille lisää Ilmurista. Kerron siitä, miten hän kääntyi kristityksi ja mitä siitä seurasi. Kerron siitä, millaista on olla kotikirkon johtaja. Kerron hänen evankelistan sydämestään, joka on täynnä rakkautta uiguureja kohtaan. Kerron hänen uskostaan ja sitoutumisestaan Jeesukseen. Kerron myös siitä, että Open Doorsille antamallanne tuella on merkitystä, ja siitä, miten suuressa arvossa hän pitää rukouksianne. Hän tarvitsee tätä yhteyttä.

Kuten olen jo maininnut, Keski-Aasiassa koti, kyläyhteisö ja kulttuuri ovat keskeisessä osassa ihmisten elämässä. Henkilön asema ja identiteetti ovat kiinteästi sidoksissa hänen sukuunsa ja kansanosaansa. Kun joku tällaisen yhteisön jäsen kääntyy kristityksi, kuten Ilmur teki, perheelle voi olla hyvin vaikeaa hyväksyä hänen ratkaisuaan. Kristittyjen katsotaan pettäneen yhteisönsä, mistä seuraa monia ongelmia. Suku ja naapurit lakkaavat olemasta tekemisissä heidän kanssaan. Heistä saatetaan juoruta heidän maineensa turmelemiseksi. Joskus heidät hakataan. Kaikkein pahinta on, jos heidät suljetaan kokonaan muun yhteisön ulkopuolelle.

Ilmur ja Gulya johtavat kotonaan pientä kotikirkkoa, jonka kaikki jäsenet ovat uiguureja. Viikottaisiin kokoontumisiin saapuu pieni mutta sitoutunut joukko muslimitaustaisia kristittyjä palvomaan Jumalaa, kuuntelemaan opetusta, rukoilemaan ja kokemaan keskinäistä yhteyttä. He myös nauttivat yhdessä hyvää ruokaa! Mahdollisuus yhteyteen ja jakamiseen on tässä kaikkein tärkeintä. Monet läsnäolijat ovat kokeneet, että perhe ja ystävät ovat hylänneet heidät heidän päätettyään seurata Jeesusta. Ilmurin ja Gulyan kotoa he ovat löytäneet uuden perheen, joka on yhtä Kristuksessa Pyhän Hengen sitein.

Yhteisellä aterialla Ilmur, Gulya ja heidän kaksi vanhinta poikaansa

Keskustelumme kääntyi pian tavoittavaan työhön, jota Ilmur tekee hakeutuen yhä uusien uiguuriyhteisöjen piiriin. Hänen intohimonsa ja innostuksensa olivat käsin kosketeltavia. Puhuimme aiheesta, joka tuotti hänelle suurta iloa. Tämä työ on hänen näkynsä, hänen sydämellään oleva tehtävä.

Ilmur kertoi työn olevan vaikeaa ja vaativan varovaisuutta. ”Kun vierailen uudessa kylässä, ihmiset panevat minut heti merkille. He alkavat seurata toimiani ja kysellä: Mistä hän tulee? Kenen luona hän aikoo vierailla? Siksi minun ja työtovereideni on oltava hyvin tarkkoja siitä, mitä teemme ja miten,” selitti Ilmur.

Keskustellessaan tapaamiensa ihmisten kanssa Ilmur aloittaa usein Koraanista ja vertaa sitä Raamattuun. Hän mainitsee, että osa näiden kirjojen sisällöstä on sama. Esimerkiksi Jeesukseen, jonka nimi on arabiaksi Isa, viitataan Koraanissa enemmän kuin keneenkään muuhun henkilöön.

Ilmur kertoi minulle, että yhdessä muiden kanssa hän kerää käytettyjä kenkiä ja vaatteita sekä ruokaa, joita voi sitten jakaa eteenpäin niiden tarpeessa oleville ihmisille. Ilmur ja Gulya lajittelevat kuitenkin ensin kaikki kerätyt tavarat ja saadut lahjoitukset varmistaakseen, että niiden laatu on riittävän korkea. Ei saa käydä niin, että joku loukkaantuu saatuaan huonolaatuisen tuotteen.

Ilmur puhelimessa tekemässä suunnitelmia keittiöstään käsin

Ennen kuin Ilmur lähtee tiettyyn kylään, hän valmistautuu: “Yritämme ottaa selvää, kuka siellä tarvitsee jotakin. Kyseessä voi olla yksinhuoltajaäiti tai sairastunut isä tai äiti. Yritämme auttaa niin paljon kuin mahdollista lahjoittamalla ruokaa, vaatteita ja pieniä summia rahaa. Aluksi tarjoamme ystävyyttä. Myöhemmin kerromme myös evankeliumin. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia, sillä saatamme vaaraan paitsi itsemme myös heidät.”

Minua kiinnosti saada tietää tarkemmin, mikä motivoi Ilmuria ja millainen hänen uskonsa on. Hän alkoi selittää minulle, miten hänestä tuli kristitty ja millaista elämä oli sitä ennen. ”Olin todella paha poika, riippuvainen alkoholista ja huumeista. Olin rikollinen, itse asiassa gangsteri. Minua ei kuitenkaan koskaan saatu teoistani kiinni. [Alexin huomautus: Tässä kohtaa sanoin itselleni, että hänen on täytynyt olla todella taitava gangsteri!] Minulla oli tapana hakata vaimoani usein. Meillä oli kotona todella kurja ilmapiiri. Kipuilin suhteessa Jumalaan ja tappelin aina Hänen kanssaan. En kunnioittanut Häntä.”

Kysyin Ilmurilta, mitä sitten tapahtui. Mikä muuttui?

Hän vastasi: ”Jumala kosketti minua. Yhtäkkiä ymmärsin, miten suunnattoman voimakas Hän on. Ymmärsin, että Hänellä on todellista valtaa. Kokemus oli musertava. Se muutti elämäni kokonaan.”

Ilmur jakamassa kokemuksiaan Raamatusta perheensä kanssa

Kaksi päivää ensimmäisen tapaamisemme jälkeen Ilmur haki minut aamiaisen jälkeen hotelliltani. Ajoimme hänen kirkkaan oranssilla pakettiautollaan kylään, jossa hän aikoi jakaa ihmisille rakkauden lahjoina vaatteita ja ruokaa. Mukana olivat myös hänen vaimonsa ja keskimmäinen poikansa.

Pysähdyimme tietenkin jo matkalla ostamaan ruokaa. Tarkoitus oli ostaa sitä niille, joiden luona myöhemmin vierailisimme, mutta myös välipalaksi. Olin melko varma, ettemme oikeasti tarvinneet välipalaa. Minulle ei ollut vielä ehtinyt tulla nälkä aamiaisen jälkeen. Oli myös päivänselvää, että nauttisimme runsain määrin ruokaa saavuttuamme perille. Kerron siitä myöhemmin lisää! Kuten Ilmur oli aikaisemmin selittänyt, vierailumme oli suunniteltu tarkoin. Meillä oli siihen kylän vanhimmalta etukäteen pyydetty lupa.

Kävikin ilmi – tai niin asian ainakin ymmärsin –, että luvan saaminen kylävierailuun oli mielenkiintoinen ja vaikea prosessi. Yritän selittää. Vierailimme ensin kylän vanhimman luona, joka oli muslimi. Tämä ei kuitenkaan ollut sen kylän vanhin, jonne olimme menossa jakamaan vaatteita ja ruokaa, vaan kylänvanhin, jonka Ilmur tunsi. Juuri tällä kylän vanhimmalla oli hyvä suhde meitä varsinaisesti kiinnostaneen kylän vanhimpaan. Tässähän on oma logiikkansa.

Asiaan liittyi muutakin. Ilmur tunsi tämän ensimmäisen kylänvanhimman, koska tämän vanhemmat olivat kääntyneet kristityiksi. Mielenkiintoista sinänsä, tämä oli valmis puhumaan Ilmurin kanssa avoimesti uskosta Jeesukseen sekä islamin että kristinuskon näkökulmasta.

Kaikki alkaa siis olla selvää, eikö vain? Selvää kuin pläkki, kuulen sinun sanovan. Mutta jos jokin oli selvää, niin se, että Ilmur tiesi täsmälleen, miten tehdä tavoittavaa työtä. Hän kunnioitti paikallisia tapoja ja ihmisiä.

Ensimmäisen kylänvanhimman kotona söimme kokonaisen aterian. Kuten olin ennustanutkin, se oli juhlaa! Ei ollut muuten helppoa pitäytyä strategiassa syödä paljon, mutta vähän kerrallaan. Asiaa hankaloitti hyvin itsepintainen mummohenkilö. Aina kun lautaseni tyhjeni, hän saapui paikalle täyttämään sen! Uutta kebabia pukkasi sellaista vauhtia, ettei lautaseni käytännössä ollenkaan tyhjentynyt.

Päättymätön varasto kebablihaa tarkoitti, että lautaseni ei milloinkaan tyhjentynyt

Kun olimme lopulta syöneet lounaamme, jatkoimme siihen kylään, jossa oli tarkoitus jakaa ruokapaketit ja vaatteet. Ei kestänyt kauan, kun saavuimme perille. Siellä meidät tapasi kylän sosiaalityöntekijä, joka oli myös paikallinen sairaanhoitaja. Hänen isänsä oli kylän vanhin.

Ilmur hyväksyttiin tässä kylässsä, vaikka hän puhui avoimesti uskostaan ja siitä, miksi oli saapunut sinne. Kyselin myöhemmin, miten se oli mahdollista – olihan kylänvanhin muslimi, ja olihan kyseessä uiguurikylä. Ilmur kertoi, että sekä kylän sosiaalityöntekijä että kylän vanhin arvostivat hänen tuomaansa käytännön apua ihmisille, jotka todella tarvitsivat sitä ja joita kukaan muu ei auttanut. Se teki minuun vaikutuksen; sain paljon ajateltavaa.

Saavuttuamme perille kylään vietin noin tunnin ihaillen, kuinka Ilmur, lempeä jätti, käveli talolta talolle. Hänen seurassaan kulki kylän sosiaalityöntekijä, joka näytti tien niiden luokse, jotka eniten tarvitsivat apua: yksin elävä sairas vanha rouva, kolmen pienen pojan äiti ja vanhahko rouva, joka hoiti vaikeasti vammaista omaista. Ilmur kuunteli heidän tarpeitaan, oli kiinnostunut heidän elämästään. Hän antoi heille ruokapaketit, vaatteita ja muita perustarvikkeita. Jos hän sai siihen luvan, hän rukoili ihmisten kanssa. Tilaisuuden tullen hän myös kertoi Jeesuksesta. Ilmurin rakkaus Jumalaa ja uiguureja kohtaan oli tarttuvaa. Se oli valtava, liikkeelle paneva voima.

Ilmur ensimmäisessä kodissa, jossa vierailimme. Siellä asui yksin vanha, sairas rouva.

Tunsin oloni rohkeaksi, joten kysyin Ilmurilta vaikean kysymyksen: “Pitäisikö kristittyjen pelätä vainoa vai yrittää välttää se?” Hän yllätti minut viisaalla vastauksella, joka haastoi minut itseni.

”Uskon, ettei meidän tulisi yrittää välttää vainoja. Raamattuhan kehottaa meitä iloitsemaan niistä. Kun kuulemme, että jotakuta vainotaan, me tietenkin riennämme tukemaan häntä, mutta me myös onnittelemme häntä! Sinua vainotaan – riemuitse! Meidän ei tulisi paeta vainoa. Sen sijaan meidän tulisi iloita ja kiittää kaikesta, mitä Jumala tekee elämässämme.”

Ilmur tarjoamassa kuuntelijaa ja tuomassa ruokaa, vaatteita ja perustarvikkeita.

Sinunkin tukesi avulla Open Doors auttaa Ilmuria taloudellisesti monin tavoin mahdollistaen hänen matkansa uiguurikyliin. Näin hän saa esimerkiksi bensarahaa ja rahaa taksimatkoihin. Huomioni kiinnitti kuitenkin se, että Ilmur keskittyi enemmän luomaan hyvää suhdetta paikalliseen avustustekijään. Ilmur todisti, että tuo paikallinen mies on suuri siunaus, eikä ainoastaan taloudellisessa mielessä, yksin ja yhdessä vaimonsa kanssa. Hän on hyvä hengellinen johtaja. Hän jakaa usein hengellistä kirjallisuutta ja opettaa toisille Raamattua. Hänellä on erityinen paikka uiguurikristittyjen sydämissä.

Ennen matkamme päättymistä sain ”antaa valokuvan” tapaamilleni ihmisille. Käyttämällä polaroidkameraa annoin valokuvan ilmestyä niiden ihmisten silmien eteen, joita olin juuri kuvannut.

Ilmurin ajatukset kääntyivät lopuksi Open Doorsin työn tukijoihin kaukaisissa maissa. Hän sanoi:

”Me emme näe teitä, mutta tiedämme, että Jumala näkee teidät. Apunne saavuttaa kaukaisten kylien ihmiset. Rukoilemme puolestanne ja siunaamme teitä. Toivomme ja uskomme, että Jumala antaa teille, mitä tarvitsette.”

Ilmur jatkoi: “Ellei teidän apuanne olisi, emme pystyisi tekemään niin paljon kuin nyt pystymme tekemään. Apunne on suuri siunaus perheille, joiden luona vierailemme ja jotka saavat meiltä ruokaa, vaatteita ja hiiliä lämmittääksensä talonsa talvisaikaan. Tiedämme, että kaikkialla maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät meistä. Olemme siitä erittäin kiitollisia.”

Vielä ennen kuin hyvästelimme toinen toisemme Ilmur jätti minulle rukousaiheita: “Ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni, on rukous uiguurien puolesta. Heitä sorretaan, ja heidän tilanteensa on todella vaikea. Rukoilkaa puolestamme, että olisimme aina valmiita palvelemaan veljiämme ja sisariamme. Pyytäkää, että pysymme vahvoina ja rohkeina. Pyytäkää, että uskomme säilyy ja että jatkamme hengellistä työtä.”

Matkalla Ilmurin kanssa vierailullamme Uikuuri kylään

Sitten oli aika sanoa hyvästit ja palata hotelliin valmistautuakseni pitkään kotimatkaani, joka johtaisi minut takaisin perheeni luo. Vierailuni Ilmurin ja Gulyan perheen kotiin oli innoittava, haastava ja rohkaiseva. Se oli täynnä naurua, ja se merkitsi täysiä vatsoja. Ilmurin elämä ja esimerkki ohjaavat nyt minua, kun elän kristittynä omassa maassani.

Tämän jutun alussa esitin ajatuksen, että Ilmur asuu maassa, joissa kristittynä elämisestä on välittömiä seurauksia. Hänen maansa on tässä erilainen kuin minun maani. Kun muistan Ilmurin sanat, että Raamattu kehottaa meitä iloitsemaan vainoista, tulen kuitenkin mietteliääksi. Voisiko olla, että jos eläisin omaa elämääni esimerkiksi niin kuin Matteuksen viidennessä luvussa kuvataan, elämäni muuttuisi omassakin maassani enemmän Ilmurin elämän kaltaiseksi: hankalammaksi mutta raamatullisemmaksi. Ajattelen erityisesti näitä Jeesuksen sanoja (Matteus 5: 11-12): 

“Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Ennen kuin unohdan, minun täytyy kirjoittaa kännykkääni muistiin, että seuraavan kerran, kun vierailen Ilmurin kotimaassa, otan mukaani voita. Minun täytyy myös muistaa paastota ainakin viikko ennen matkaani!

Alaviitteet: *Emme voi käyttää tässä henkilöiden oikeita nimiä heidän turvallisuutensa takia. Uiguurit asuvat pääasiassa Xinjiangin alueella Kiinassa, mutta myös monissa muissa Keski-Aasian maissa asuu isoja uiguuriyhteisöjä.

Keski-Aasia