Kun Shweta sairastui, anoppi piti sitä huonona enteenä. Hän ilmoitti kutsuvansa paikalle noidan, joka suorittaisi rituaalin vapauttaakseen Shwetan sairaudesta. Shweta ei ehtinyt vastustaa ehdotusta, kun hänet jo laitettiin istumaan keskelle huonetta.
Open Doorsin yhteistyökumppani Sarah tapasi Shwetan räätälinverstaalla Intiassa. ”Verstas oli useamman kuukauden ajan suljettuna Covid-19-pandemian takia, mutta se avattiin uudelleen neljä–viisi kuukautta sitten. Nyt verstaalla käy säännöllisesti noin kymmenen naista”, kertoo Open Doorsin paikallinen kumppani, verstaan toimintaa organisoiva David*.
David kertoo, kuinka kaikki alkoi: ”Sydäntäni särki nähdessäni, miten monet paikkakuntani kristityt naiset taistelivat elättääkseen perheensä, koska heidän miehensä eivät ansainneet tarpeeksi. Suurin osa naisista oli lukutaidottomia, eikä heillä ollut mahdollisuutta saada muuta kunniallista työtä kuin päiväpalkkalaisen töitä.”
”Koska monet näistä naisista olivat salaisia uskovia, lähestyin Open Doorsin kumppaneita. He auttoivat minua perustamaan naisille tämän verstaan, jossa koulutamme heidät yksityiskohtaisesti räätälin työhön. Kun he ovat suorittaneet kurssin, suurin osa heistä pystyy tekemään kokopäivätyötä räätälinä. Shweta on yksi nainen, jonka elämään tämä verstas on vaikuttanut.”
Shwetan sitkeys ja usko Jeesukseen auttoivat voittamaan vaikeudet
Kauniin naisen kertomus
Vainon uhriksi joutunut Shweta on kaunis nainen herkästi tunteita ilmaisevine silmineen. Hänen sitkeytensä ja uskonsa Jeesukseen auttoivat häntä voittamaan vaikeudet ja tekivät hänestä johtohahmon seurakuntaan. Hankitut uudet räätälintaidot ovat voimaannuttaneet häntä entisestään.
David auttoi Sarahia tapaamaan Shwetan henkilökohtaisesti ja kuulemaan tämän tarinan. Shweta kertoi: “Perheeni oli kristitty. Menin kuitenkin naimisiin miehen kanssa, jonka perhe oli uskossaan vankkumattomia hinduja. Minua nöyryytettiin uskoni takia joka päivä. Anoppini moitti minua mitättömistäkin asioista ja pahoinpiteli minua usein. Huono kohtelu lisääntyi päivä päivältä. Joskus menin äitini luo saadakseni hiukan helpotusta henkiseen ja fyysiseen piinaan. Yritin sietää vastoinkäymisiäni, koska rakastin aviomiestäni ja halusin pysyä hänen luonaan.”
Rituaali saa väkivaltaisen muodon
Shwetan sairastuttua anoppi kutsui paikalle noidan. Noidan suorittaman rituaalin jälkeen anoppi ja muut perheen naiset alkoivat lyödä Shwetaa ilman mitään selkeää syytä. He sanoivat haluavansa ajaa hänestä ulos likaisen hengen.
Shweta pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja jatkoi: “Se päivä oli traumaattinen; en halua edes muistaa sitä hetkeä. Minulla oli jo kuumetta. Naiset potkivat ja löivät minua kengillä ja sandaaleita. Vanhin lapseni oli tuolloin pieni vauva. Hän makasi lattialla vieressäni. En muista, missä vaiheessa pyörryin. Heräsin vasta monen tunnin kuluttua, ja kun avasin silmäni, olin sairaalassa.”
Shweta parantui Jumalan hoidossa ja vapautui anteeksiantamiseen
Shwetan äiti oli pelastanut hänet. Joku oli soittanut hänelle nimettömän puhelun ja kertonut kauheasta tapahtumasta Shwetan appivanhempien kodissa. Shwetan äidiltä meni kuitenkin neljä tuntia ehtiä paikalle.
“Kun äitini tuli apuun, olin tajuton ja otsastani valui runsaasti verta”, Shweta kertoi. Hän näytti Sarahille päässään olevaa, edelleen havaittavaa haavaa.
”Vapisen vieläkin ajatuksesta, että vauva oli minua lähellä. Häntäkin olisi voitu satuttaa. Jumala kuitenkin suojeli häntä. Äitini kertoi minulle myös, ettei vauvaani ollut ruokittu moneen tuntiin ennen hänen saapumistaan.” Hiljaisella äänellä Shweta totesi: “Miten sydämettömiä aviomieheni perheen naiset olivatkaan, kun he jättivät vauvani heitteille tuntikausien ajaksi.”
Shweta paranee
Kesti monta kuukautta, että Shweta parani fyysisesti ja hengellisesti. Psyykkinen paraneminen kesti vieläkin kauemmin. ”Minulla oli jatkuvia päänsärkyjä ja joskus aistiharhoja ja käyttäydyin arvaamattomasti. Pastorin perhe kävi säännöllisesti luonani ja hoiti sieluani. Vasta vuoden kuluttua pystyin ajattelemaan selkeästi ja pääsin tapahtuneen yli. Luin enemmän Raamattua ja rukoilin enemmän, ja Jumala auttoi ja vahvisti minua nopeasti.”
“Kun aloin voida paremmin, aviomieheni tuli hakemaan minua kotiin. Tällä kertaa hän lupasi suojella minua. Kieltäydyin kahdesti lähtemästä hänen mukaansa, mutta kolmannella kerralla tuntui, että minun pitäisi suostua. Intiassa ajatellaan, että naimisiin mentyäsi kuulut appivanhempiesi perheeseen. Siksi koin jonkin verran yhteisön painostusta palata takaisin. Sisäisesti olin peloissani, mutta tällä kertaa uskoni Jumalaan oli palautunut ennalleen.” Shwetan aviomies rakensi pienen mökin lähelle vanhempiensa taloa ja asettui sinne vaimonsa kanssa.
Shweta kasvoi pikkuhiljaa uskossaan ja pystyi antamaan appivanhemmilleen anteeksi. Hän kertoi: ”Oli vaikea antaa anteeksi. Kyseessähän olivat ihmiset, jotka melkein tappoivat minut! Kasvoin kuitenkin lopulta antamaan heille anteeksi. Pystyin osoittamaan iäkkäille appivanhemmilleni rakkautta auttamalla heitä pienin teoin. He näkivät asenteeni, ja se vaikutti heihin. Nyt, noin viisi vuotta myöhemmin, he puhuvat minulle ystävällisesti ja kutsuvat usein käymään luonaan. He myöntävät kohdelleensa minua aikaisemmin väärin. He myös pyytävät minua rukoilemaan puolestaan, kun he ovat sairaana.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
