Toukokuussa 2023 Manipurin osavaltiossa Intiassa syttyi rajuja väkivaltaisuuksia valtaosaltaan kristityn Kuki-heimon ja hinduenemmistöisen Meitei-heimon välillä. Selvitimme, miten sisaret ja veljet ovat toipuneet väkivaltaisuuksista, jotka käänsivät heidän elämänsä päälaelleen.
”Perheenä piilouduimme vanhempieni huoneeseen, kun hurjistunut väkijoukko sai aikaan kaaoksen porttimme ulkopuolella jo toisen kerran sen yön aikana”, muistele Neinu*, Manipurin osavaltiossa Koillis-Intiassa asuva kristitty.
”Rukoilimme polvillamme koko perheen voimin ja anoimme helppoa loppua, jos pahin olisi edessä. Entä, jos väkijoukko todella onnistuisi murtautumaan sisään? Entä, jos meille olisi tapahtunut jotain?” Neinu pohtii.
”Tuo toukokuun kolmas tuli ja meni, mutta ei se ole koskaan lähtenyt sydämestämme. Muistamme sen elämämme pisimpänä yönä”, vahvistaa Lalboi*, Manipurin kristittyjä hänkin.
”Kipeintä ei ollut kaiken menettämisen tuska vaan sen näkeminen, miten omat vanhemmat vanhenivat silmissä yhden ainoan yön aikana voimattomina tekemään yhtään mitään.”
”Rukoilimme polvillamme koko perheen voimin ja anoimme helppoa loppua, jos pahin olisi edessä.”
Neinu
Sekä Neinu että Lalboi kamppailevat yhä Manipurin toukokuun 2023 väkivalta-aallon vaikutusten kanssa. Vähemmistönä olevan, valtaosaltaan kristityn Kuki-heimon ja hinduenemmistöisen Meitei-heimon välinen väkivalta jätti tuhannet kodittomiksi. Sadat menettivät henkensä ja moni kylä ja talo tuhoutui. Satoja kirkkoja ryöstettiin ja poltettiin.
Kaksi vuotta väkivaltaisuuksien jälkeen Manipurin osavaltio on yhä raunioina ja jakautunut. Rauhanomainen yhteiselo on kaukainen unelma. Kodittomat ovat yhä hajallaan ja vailla asuntoa. Epävarmuus murentaa kristittyjen toivoa päästä palaamaan omaan kotiinsa ja kyläänsä.
Jatkuva painajainen
Lalboin kotona kaupungissa majaili neljä sukupolvea. Perhe oli mukana auttamassa yhteiskunnan syrjäytyneitä. Paikallisen hallinnon ja valtion tuella Lalboin isä tarjosi koulutusapua vähäosaisten lapsille, loi kestävän toimeentulon köyhille perheille ja auttoi kroonisesti sairaita pääsemään asianmukaiseen lääketieteelliseen hoitoon.
Kaikki tämä muuttui toukokuun kolmantena päivänä 2023 – ja syvät arvet ovat edelleen jäljellä.
”Kaksi vuotta on kulunut, mutta on yhä öitä, jolloin heräämme kuvitellen, että olemme kotona”, kertoo Lalboi. ”Yhteiskunta on entistä jakautuneempi. Ihmiset pelkäävät, vääristelevät toistensa sanomisia ja mitättömistä asioista riidellään. Ihmiset tarkkailevat, kuka hyötyy toisen epäonnesta. Sosiaalisessa mediassa iloitaan vastapuolen tappioista. Vielä kahden vuoden jälkeen yhteisömme kärsii hiljaa. Kadonneiden äänten kaiku vaientaa uudemmat äänenpainot.”
Lalboin kotona asuu nyt muita pakolaisia, jotka saavat tukea ääriryhmältä. Hänellä ei ole aavistustakaan, milloin, jos koskaan, hän perheineen voi palata kotiinsa.
Neinun tilanne on samantapainen. Hänet perheineen ajettiin lopulta kodistaan. ”Viimeiset viisi päivää Manipurissa olivat kuin painajaista”, hän kertoo. ”En ollut koskaan kuvitellutkaan juoksevani henkeni edestä pakoon niitä ihmisiä, joiden kanssa kerran kävelin samoilla kaduilla. Piilouduin perheeni kanssa tietämättä, miten meidän käy.”
Lopulta, nukuttuaan ulkona, selviydyttyään täpötäydestä avustusleiristä ja päästyään vihdoinkin lentokentälle Neinu perheineen muutti naapuriosavaltioon.
”Välillä minusta tuntuu, kuin tuo osa elämästäni ei olisi koskaan tapahtunutkaan”, Neinu sanoo. ”Uskottelen itselleni, että se on vain yksi niistä häiritsevistä ajatuksista, joita joskus tulee mieleen ja jotka jäävät vaivaamaan loppupäiväksi. Tosiasia on, että tuo kaikki on tapahtunut, eikä se jätä minua rauhaan hetkeksikään.”
Jatkuvaa luottamusta ja toivoa
Yhä edelleen, kaksi vuotta myöhemmin, Meitei-yhteisössä vainotaan kristityiksi kääntyneitä. Heitä estetään osallistumasta yhteisiin rukouksiin jopa omissa kodeissaan.
Kuki-heimon kristityt sen sijaan ovat voineet käydä kirkossa ja kokoontua rukoilemaan yhdessä, vaikka he saattavatkin olla vaarassa uskontonsa ja etnisen taustansa vuoksi.
Viha sosiaalisessa mediassa leviää kulovalkean tavoin. ”Ennen sosiaalisen median seuraaminen oli minulle tapa rentoutua, mutta nykyään se on mahdotonta, koska valeuutiset leviävät kaikilla sivustoilla”, Neinu sanoo. Ihmiset, jotka aiemmin olivat ystäviä, ovat nyt konfliktin vastakkaisilla puolilla, ja sosiaalinen media on vahvistanut vastakakkainasettelua entisestään.
Vihan ja kasvavan epäluottamuksen keskellä kuullaan kuitenkin lukemattomia todistuksia sekä Kuki- että Meitei-yhteisöissä asuvista perheistä, jotka auttavat toinen toistaan lääkkeiden, majoituksen ja ruoan kanssa.
He rukoilevat ja odottavat tulevaisuutta, jossa he voivat yhdessä elää ja palvella Kristuksen kirkkoa.
Kristityt kertovat myös tarinoita siitä, miten Jumala jatkaa työtään, vaikka haavat ovat edelleen olemassa. ”Kaiken tämän läpi Jumala on ollut uskollinen joka askeleella”, Lalboi kertoo.
”Kuinka rikkaita me olemmekaan, kun meillä on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, joka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä ihmeillään.”
Lalboi
”Kerran näin naisen, jolla oli niin paljon vihaa ja epätoivoa silmissään, että hän katsoi kaikkia ympärillään inho silmissään. Tajusin, kuinka rikkaita me olemmekaan, kun meillä on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra, joka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä ihmeillään. Ei siksi, että olisimme sen arvoisia, vaan koska hänellä on suunnitelmia ja tarkoitus meille jokaiselle. Sen kokeminen on tehnyt meistä hengellisesti nöyriä.”
”Kun kerron tästä kaikesta, muistan Raamatusta Roomalaiskirjeen 8:28: ’Ja me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen’”, Neinu todistaa.
”Se muistuttaa meitä siitä, että Jumala tekee työtään kulisseissa meidän hyväksemme ja suurempaa tarkoitusta varten.”
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Neinu, Lalboi ja muut kotoaan karkotetut kristityt tarrautuvat Jeesuksen antamaan toivoon. ”Kohtaamamme kamppailut muistuttavat meitä siitä, että hänen kutsumuksellaan on tarkoitus”, Laiboi sanoo.
”Se ei ehkä koidu hyväksemme tässä maailmassa tai toteudu siten, kuin olemme ajatelleet, mutta me olemme tärkeitä hänen silmissään, ja se riittää palauttamaan voimamme. Kotona meillä on seinäkoriste, jossa lukee: ’Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä’ (Jeremia 33:3). Tämä jae on ollut meidän perheemme johtotähti.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
