Beena ja muita Intialaisia kristittyjä tulen äärellä
Beena ei uskonut näkevänsä enää miestään. Hän oli nähnyt miehensä sidottavan ja hukutettavan, koska hän ei ollut suostunut kieltämään uskoaan. Mutta he kokivat ihmeellisen jälleennäkemisen.
Beena on lyhyt, hoikka, tummatukkainen noin kolmekymmentävuotias nainen. Beenan perhe tuli uskoon lähikylän pastorin kautta. Pian sen jälkeen he alkoivat saada uhkauksia hindunaapureiltaan. Beena lähetti kaksi tytärtään ja poikansa asumaan sukulaistensa luokse muualle, kun uhkaukset kävivät ankariksi.
Kuulin jonkun sanovan: ”Tänään hän hukkuu uskoineen päivineen.’”
Beena kertoo: ”Hyökkäyspäivänä kyläläiset kutsuivat meidät kokoukseen ja syyttivät meitä kylän säännön rikkomisesta – olimme jättäneet perinteisen uskomme emmekä maksaneet vuotuista maksua hindutemppeliin. He alkoivat herjata meitä, ja saman tien alkoi sataa potkuja ja iskuja.
Yksitoistavuotias poikamme oli kauhuissaan nähdessään tämän. Hän vain huusi: ’Isä, äiti, juoskaa! He tappavat teidät.’”
”He löivät meitä bambukepeillä. Jotkut miehistä alkoivat riisua vaatteitani. Tajusin, että minut aiotaan raiskata. Rukoilin heitä: ‘Veli, älä tee tätä!’ Mieheni yritti suojella minua. Silloin heidän raivonsa kohdistui vain häneen.”
Sillä välin Beena ehti pukeutua nopeasti, otti poikansa ja pakeni. ”En ollut eläissäni juossut niin kovaa. Näin silmäkulmasta, että he olivat sitomassa mieheni käsiä selän taakse aikoen heittää hänet läheiseen, syvään lampeen. Kuulin jonkun sanovan: ’Tänään hän hukkuu uskoineen päivineen.’”
Jumalan väliintulo
He juoksivat läheisen metsän ja riisipellon poikki paikkaan, jossa oli joitain majoja. Beena koputti yhden niistä ovelle.
”Meidät päästettiin sisään. Asukkaat piilottivat meidät ja kertoivat takaa-ajajille, että olimme menneet toista tietä.” Hyökkääjät jatkoivat heidän etsimistään, mutta ikään kuin Jumalan vaikutuksesta he lopulta antoivat periksi.
”Tämä kaikki tapahtui päivänvalossa. Mutta yhtäkkiä jotain ällistyttävää tapahtui: tuli hyvin pimeä, ikään kuin kova ukkosmyrsky olisi ollut nousemassa. Se sai hyökkääjät palaamaan koteihinsa. Se oli Jumalan väliintulo meidän suojelemiseksemme”, Beena kuvailee.
Ilon kyyneleet
Illan pimeyden suojassa kolmikko lähti matkaan auttajiensa kotoa kohti paikallisen pastorin taloa. ”Poikani piteli tiukasti kiinni kädestäni. Hän käveli eteenpäin hiljaa itkien ja hokien: ’Isä, isä, isä.’”, Beena kuvailee pakomatkaa.
”Meitä pastorin talolle opastanut poika sanoi meille, ettei Jeesus ollut sen arvoinen ja että meidän pitäisi jättää kristinusko. Itkin ja sanoin hänelle: ’Lopeta, veli. Älä sano mitään Jeesustani vastaan. Se sattuu sydämeeni.’”
Vene saapui vastarannalle, ja he kävelivät pastorin talolle. Talosta kuului laulun ääniä. Äkkiä Beena tunsi iloa sydämessään – ikään kuin hän olisi tullut kotiin. Mutta seuraavassa hetkessä hän muisti miehensä ja suru palasi hänen sydämeensä.
Sitten hän kuuli jotain, joka sai hänen sydämensä hypähtämään ilosta. ”Se oli mieheni ääni. Olin aivan hämmennyksissä ja mietin, oliko tämä hallusinaatio. Kiiruhdimme ovelle ja koputin kärsimättömänä.”
”Ovi aukesi, ja samassa näin mieheni, ympärillään seurue meidän seurakuntalaisiamme. Ryntäsin mieheni syliin, ja me kaikki kolme itkimme ilosta.”
Ihme toisensa perään
Beena ei ollut uskonut miehensä selviävän siitä, että hänet kädet sidottuina heitettiin lampeen. Mutta Jumala oli kuullut Beenan rukoukset, ja ihmeen kaupalla hänen miehensä oli saanut kätensä vapautettua ja onnistunut pakenemaan.
”Minuun sattuivat kyläläisten pahat puheet Jeesuksesta. Ne sanat sattuivat enemmän kuin saamani iskut tai jopa se, kun he melkein tappoivat mieheni.”
Sinä iltana Beena, hänen miehensä ja heidän poikansa menivät asumaan erään uskovan seurakuntalaisen kotiin. Pari päivää myöhemmin Open Doorsin yhteyshenkilöt saivat yhteyden Beenaan. He rukoilivat sekä rohkaisivat ja auttoivat häntä käytännön asioissa.
Muutaman kuukauden ajan Beena ja hänen perheensä ovat asuneet saman uskovan luona, ja vastineeksi he auttavat perhettä maataloustöissä. Open Doorsin paikalliset yhteyshenkilöt työskentelevät hankkiakseen heille pysyvämmän asuinpaikan ja paremmat olot heidän lapsilleen.
Uskostaan puhuessaan Beena ei kadu mitään. Hän kertoo: ”Minuun sattuivat kyläläisten pahat puheet Jeesuksesta. Ne sanat sattuivat enemmän kuin saamani iskut tai jopa se, kun he melkein tappoivat mieheni.”
”Osallistuin Open Doorsin vainoon valmistavaan naisten seminaariin kuukauden kuluttua siitä, kun olin läpikäynyt mainitsemani tapahtumasarjan. Itkin koko rukouksen ajan. Olimme kulkeneet kuolemanvarjon laakson läpi ja Jumala oli pitänyt meistä huolta.”
