Zerafan asunnosta löytyneet ristit ja muut kristinuskoa ilmaisevat esineet olivat laittomia Isisin vallan alla. Tälle ikääntyneelle Irakin kristitylle, joka huolehti kuolemansairaasta miehestään, annettiin kaksi vaihtoehtoa: sylje ristille tai kuole. Vuosi oli 2014, Isis valtasi alueita Irakissa.
”Sanoin heille, ettei se ole sopivaa, että se on syntiä”, Zarefa kertoo. ”Sinun on syljettävä. Etkö näe, että minulla on ase?”, hänelle vastattiin. ”Sanoin itselleni: Oi risti, olen heikko, minä syljen sinun päällesi. Mutta Herra, ota sinä kosto asiaksesi – tätä en voi paeta.”
Qaraqosh, Zarefan kotikaupunki, on nyt vuoden 2017 alussa vapautettu Isisin vallan alta, mutta häpeä on yhä näkyvissä naisen kasvoilla. Viimeiset kaksi vuotta ovat jättäneet niihin jälkensä. Hänen miehensä kuoli vähän sen jälkeen, kun Qaraqosh vallattiin. Ikääntyneelle naiselle ja hänen kuolevalle miehelleen pakeneminen ei ollut vaihtoehto ja he uskoivat, että heidän annettaisiin vaarattomina olla rauhassa. Zarefalle selvisi pian, ettei Isisin vallan alla rauhassa elämistä ole.
Hän muutti naapureidensa luokse asumaan. Isis ahdisteli heitä jatkuvasti. Eräänä päivänä talon isäntä ei tullutkaan kotiin. Hänet oli kaiketi tapettu; jotkin huhut kertoivat hänen taas pudonneen kuoppaan. ”Jumala yksin tietää, mitä hänelle tapahtui”, sanoivat toiset.
Taloon jäi asumaan kaksi leskeä. Tämän huomattuaan Isis käski naiset muuttamaan Mosuliin. Naiset kertoivat, etteivät halua lähteä kotoaan – turhaan. Seuraavana yönä heidät haettiin. Heille laitettiin säkit päähän ja heiltä kysyttin, olivatko he kääntyneet islamiin. Peloissaan Zarefa kertoi nopeasti näin tapahtuneen. Parin tunnin päästä huput poistettiin. He olivat nyt Isisin naistenvankilassa, missä oli enimmäkseen eronneita naisia – Isisin silmissä naisen avioero on rikos.
Muutaman päivän kuluttua Zarefa ja hänen ystävänsä onnistuivat palaamaan Qaraqoshiin ”muslimeina”. Heidän saapuessaan kolme Isisin sotilasta otti heidän kuulusteltavaksi. He halusivat, että naiset avoimesti tunnustaisivat uskollisuutta islamille. ”Anelin heitä: ’Miksi teette tällaista? Emme voi mitenkään edistää asiaanne kääntymällä islamiin. Antakaa meidän itse valita omat tapamme ja uskontomme’.” Joukon johtaja suuttui ja uhkasi tappaa Zarefan ellei tämä kääntyisi islamiin. ”Mitä olisit itse tehnyt jos olisit ollut meidän asemassamme?”, Zarefa kysyy. ”Mies sanoi jotakin ja pyysi meitä toistamaan sanomansa. Sen jälkeen hän kysyi: ’oletteko muslimeita’. ’Olemme’, vastasimme. Sitten he lähtivät.”
Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi – ahdistelu jatkui. Jopa Zarefan rintaliiveihinsä kätkemät rahat huomattiin ja vietiin. Nainen paiskattiin sohvalle ja aseen piippu asetettiin hänen sydäntään kohti. Hänen henkeään uhattiin varmoina siitä, että nainen piilottelee yhä rahaa. ”Olemme julmia sinua kohtaan kunnes tottelet”, hänelle kerrottiin.
Kotiinpaluun toivoa
18. tammikuuta 2017 Irakin asevoimat ilmoittivat saaneensa suuria alueita haltuunsa Mosulista kaupunkia halkovasta Tigris-joesta itään. Armeija valmistelee läntisen Mosulin takaisinvaltaamista.
Zarefalle ja monille muille tapahtuneista vääryyksistä huolimatta Karamlesin lähikaupungista kotoisin oleva nuori kristitty kertoo esimerkiksi Qaraqoshin – kaupunki sijaitsee Mosulista hieman itään – kristittyjen odottavat malttamattomina kotiinpääsyä.
Karamlesissa toimivan kirkon pastori Thabeb Habib: ”Kristittyjen on aika palata vapautettuihin Niniven osiin”. Hän tietää paluun olevan pitkä prosessi. Isisin kanssa käydyt taistelut ovat tehneet tuhansista kodeista asuinkelvottomia. ”Näyttäisi siltä, etteivät he [Isis] halunneet jättää mitään arvokasta jäljelle. Tällä on valtava toivottomuutta lietsova vaikutus kristittyjen keskuudessa.” Habibin mukaan jopa 80 prosenttia teistä, valaistuksesta ja muusta infrastruktuurista on tuhoutunut Hamdaniyan alueella, missä Karamles sijaitsee.
Eräs asukas, Sara Bahnam, kertoo odottavansa valtavan innokkaasti kotiinpääsyä. ”Olemme väsyneitä paossa elämiseen ja vuokranmaksuun näinä kuluneina vuosina.”
Syyrian katolisen kirkon arkkipiispa Yohanna Moshe vastustaa yhdysvaltalaislähteen mukaan ”uskonnollisille vähemmistöille rakennettavan turvallisen alueen” rakentamista Irakiin. ”Emme halua asua getossa. Meidän on pyrittävä yhteiskuntaan, missä kaikkia uskontoja edustavat ihmiset elävät keskenään, suhteessa toisiinsa.”
”Tarvitsemme yhtenäisen elämisen toteutumista ennemmin kuin uuden Gazan, missä muuri erottaa ihmiset toisistaan.”
