Millaista on elämä sisällä, lukkojen takana, salaisilla Kristuksen seuraajilla? Heitä on joka puolella maailmaa ja he ovat jo eristyksissä uskonsa vuoksi.
Salaisessa autotallissa, maassa, jota emme voi nimetä, 100 pakettia ruokaa ja saippuaa on valmiina lähtöön. Ne välitetään haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, jotka eivät saa apua mistään muualta: kristityille.
”Nämä menevät pastoreille ja kumppaneille, jotka on työnnetty syrjään ja jätetty huomiotta,” kertoo paikallinen kumppanimme Hana*. ”Jokainen paketti on toivon ja armon merkki näille yhteisöille. Niissä on perheille tarpeeksi ruokaa ja saippuaa ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Olemme suunnitelleet pakettien levittämistä vielä joitain kymmeniä lisää.”
Työ on tehtävä salassa. Jokainen osallistuja on suuressa vaarassa joutua vankilaan. Viranomaiset eivät halua maailman tietävän, mitä heidän maassaan todella tapahtuu.
Jokaisella 40 eurolla pystyttäisiin tarjoamaan hätäapua vainon vuoksi eristetylle uskovalle perheelle.
”Hallituksemme yrittää kyllä auttaa ihmisiä hädän keskellä,” Hana sanoo. ”Mutta jotkut kaukaisimmista yhteisöistämme on hylätty, kun heidät tunnistettiin kristityiksi. Jaamme apua kristityille pastoreille, jotta heillä olisi voimia selvitä siitä, mitä tapahtuu.”
Kasvanut riski
Näissä erityisolosuhteissa riski on tavallista suurempi. Tien päälle lähtevillä työntekijöillä on itsellään vaara saada virus. Hana toteaa: ”He käyttävät hansikkaita ja itse tehtyjä kasvonaamioita. Valitettavasti meillä ei ole yhtään suojapukuja, mutta desinfioimme kyllä kassit ja autot. Luotamme Jumalaan. Hän on tehnyt niin paljon puolestamme.”
Hanan mukaan on myös tärkeää kertoa näille yhteisöille, miten virusta vastaan taistellaan. ”Me emme ainoastaan anna heille ruokaa. Turvaväli huomioiden pidämme myös pikaesittelyn turvallisuudesta ja hygieniasta. Rohkaisemme heitä pysyttelemään kotona ja toimimaan viisaasti näinä epävarmoina ja hämmentävinä aikoina. On tuskallista nähdä, kuinka heitä hyljeksitään ja jätetään huomiotta kristinuskon vuoksi.”
’Olemme tarpeettomia’
Eräs kristitty sairaanhoitaja soitti Hanalle ja pyysi: ”Hana, rukoilisitko puolestamme. Olemme niin väsyneitä. Tänä aamuna huomasimme, että kristittyjä sairaanhoitajia määrätään koronapaikkoihin. Niissä on vaarallista, ja muut sairaanhoitajat eivät halua ottaa riskiä. Me olemme siis tarpeettomia. Rukoilettehan puolestamme! Viime viikolla pastorimme sanoi rukouskokouksessa: ’Ettehän sulje karanteeniin myös Kristuksen rakkautta teissä.’ Vaikka meitä pelottaa, tunnemme Hänen rakkautensa kohdistuvan meidän kauttamme näihin potilaisiin. Rukoilkaa, että saisimme olla Hänen kätensä ja jalkansa.”
Kristittyjen kokema syrjintä jatkuu. Se on ehkä vaikeampaa kestää kuin joskus muulloin. Tämä on Hanan henkilökohtainen kokemus. ”Aioin hakea lääkkeitä eräälle hoitoalan työntekijällemme. Joku naishenkilö käveli suoraan kohti, mutta otti sitten askeleen taaksepäin. Luulin ensin, että hän piti vain sosiaalista etäisyyttä, mutta kuulin hänen sanovan kasvonaamionsa takana: ’Voi näitä likaisia ihmisiä, milloin he mahtavat lähteä’. Silloin muistin, että kaulassani oli ristikoru.”
Huonoimmat paikat
On vielä äärimmäisempiäkin tapauksia. Lasta odottava pariskunta asui rakennuksessa, jonka viranomaiset takavarikoivat tehdäkseen siitä karanteenieirin. ”Lähdimme bussilla vanhempieni luo,” kertoi aviomies. ”Aioimme olla heidän luonaan. Matkalle saimme huonoimmat paikat. Bussikuski sanoi: ’En tiedä, kumpi on pahempaa, sairastua koronaan vai olla kristitty’. Paikka oli niin huonossa kunnossa, että teki kipeää. Vaimoni oli tuskissaan koko ajan. Kun saavuimme, menimme suoraan sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Menetimme tuon lapsen.”
”Olen ennenkin kuullut ihmisten itkevän, mutta tämä on paljon syvempää.”
Epätoivon ja toivon viestit vaihtelevat. Hana selittää: ”Olen ennenkin kuullut ihmisten itkevän, mutta tämä on jotain muuta, paljon syvempää. Samaan aikaan olen hyvin ylpeä tiimeistämme, jotka tarjoavat toivoa vainotuille kristityille. Olen ihmeissäni siitä, kuinka paljon he saavat aikaan. Jaamme helpotusta ja järjestämme some-kampanjoita rohkaistaksemme kristittyjä. Olemme silti huolissamme jokaisesta. Ihmiset eivät voi mennä kirkkoon, ja näin heidät on erotettu perheistään. Voimme kyllä tehdä jotain etänä verkkoyhteyden kautta. Samaan aikaan meitä kuitenkin tarkkaillaan ja joudumme olemaan hyvin varovaisia puheissamme.”
Jopa näissä vaikeissa olosuhteissa Hana tiimeineen ajattelee maailmanlaajuista Kristuksen ruumista. ”Tiimimme rukoilee puolestanne kellon ympäri”.
Maailmanlaajuinen kriisi, maailmanlaajuista ponnistelua
Ponnisteluja ihmisten auttamiseksi on käynnissä myös muissa maissa. Etelä-Filippiinien muslimienemmistöisen hallituksen voimme mainita nimeltä. Hallitus tekee parhaansa auttaakseen köyhiä, myös kristittyjä, mutta osa avusta käynnistyy hitaasti.
Esimerkiksi uskovien ryhmä Keski-Mindanaossa ei ole vielä saanut apua paikalliselta hallitukselta. Yksi paikallisista kumppaneistamme kertoi, että vapaaehtoisia apupakettien pakkaajia on vain kourallinen. Siksi kestää kauan, ennen kuin tavara tavoittaa alueen ihmiset.
”Noin 30 perhettä tuossa yhteisössä ei ole vielä lainkaan saanut ruokatarvikkeita ja muuta välttämätöntä tavaraa. Tarvitsemme noin 10 euron tarvikkeet eli vähintään viisi kiloa riisiä ja ruokatarvikkeita jokaiselle perheelle,” sanoi kumppanimme.
Open Doors lupasi lähettää alueen 30 perheelle niiden tarvitsemaa apua. Paikallinen kristillinen johtaja (muslimitaustainen uskova) on valittu toimittamaan apu perille.
Sadonkorjuuta lukkojen takana
Toinen johtaja on myös ottanut meihin yhteyttä. Heidän sadonkorjuunsa on uhattuna karanteenin vuoksi. ”Olemme huolissamme maissisadostamme. Sadonkorjuuaika olisi pian, mutta laitokset ovat suljettuina ja ihmiset karanteenissa. Poikkeusolojen aikana emme odota isoa myyntiä,” hän totesi.
Open Doors kykeni myös tarjoamaan perusapua tälle johtajalle perheineen. Tukijoittemme ansiosta pystyimme antamaan hänelle 20 euroa tarvikkeiden ja välttämättömien tavaroiden ostamiseen pandemian aikana.
Open Doors on tukenut myös useita kymmeniä muita kristittyjä muslimitaustaisia perheitä. Kristitty malesialainen nainen kertoi puhelimessa: ”Mieheni ja minä olemme menettäneet työmme. Rukoilimme Jumalalta ratkaisua pikku perheellemme. Meillä on yksivuotias pikkutyttö huolehdittavanamme. Juuri, kun sanoimme ’aamen’, sinä soitit ja kysyit, tarvitsisimmeko perustarvikkeita! Kyllä tarvitsemme! Kiitos todella paljon!
Kauhuskenaario
Monissa Aasian maissa ongelmat ovat vasta alkamassa. Jotkut hallitukset eivät vastaa kysymyksiin asianmukaisesti. Esimerkiksi entinen neuvostotasavalta Turkmenistan ei anna paljoakaan tietoa koronaviruksesta. Se kieltää koronatapausten olemassaolon koko maassa. Muissa maissa, kuten Kaakkois-Aasian Myanmarissa, on hyvin vaikea valvoa ihmisiä, jotka ovat tulleet viruksen vaikutusalueilta. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaisi johtaa viruksen voimakkaaseen leviämiseen.
”Kristityt pysyvät kodeissaan,” kertoo myanmarilainen kumppanimme. ”Meidän maassamme ihmiset ovat tottuneet elämään yhteisöissä. Tämä eristyksen aika on heille hyvin haastavaa, ja he ikävöivät seurakuntiaan. Varmasti jotain tapahtuu myös etäyhteyksien kautta, kaikilla ei ole kuitenkaan varaa nettiin. Monet kristityt lukevat Raamattua kotonaan, mutta tarvitsevat varmasti rohkaisua ja rukoustukea.”
”Voitko auttaa?”
Intiassa, jossa poliittinen ilmasto on käynyt kristittyjä kohtaan yhä vihamielisemmäksi, Open Doorsin kumppanit pyytävät apua. Eräs kumppaneista, Rahul, sanoo: ”Seurakunnat ovat todella köyhiä. Useimmat kirkon jäsenet ovat päiväksi palkattavia työläisiä. Jos päivälle ei ole työtä tarjolla, sinä päivänä ei pöydässä ole ruokaa. Pastorien perheet kärsivät kaikkein eniten. Olemme suunnitelleet, miten tavoittaisimme todella nälkiintyvät. Voisiko Open Doors auttaa?”.
Pohjois-Korea on täysin muulta maailmalta suljettu maa. ”Juuri nyt emme voi tehdä paljoakaan uskovien hyväksi,” Pohjois-Korean koordinaattorimme kertoo. ”Mutta rohkaisemme heitä viikottaisilla radiolähetyksillämme.”
Hyvät uutiset saamme tällä kertaa Kiinasta. Siellä Covid-19-virus ilmeisesti ensimmäisenä tarttui eläimestä ihmiseen. ”Rajoituksia poistetaan hitaasti,” sanoo eräs Kiinassa toimiva työntekijämme. ”Osa työntekijöistämme on jatkanut työtään asuinalueellaan. He alkavat vierailla muslimitaustaisten uskovien luona. Nämä ovat olleet hyvin eristyksissä viime kuukausina. Heidän on tyypillisesti pitänyt jäädä yksin tai muslimiperheittensä luo. Eristyksen aikana he eivät ole voineet tavata lainkaan kristittyjä.”
Voisitko antaa rukous– ja muuta tukea vainotuille kristityille, erityisesti nyt, kun avun tarve on lisääntynyt? Vaino ei lakkaa virusepidemian vuoksi. Itse asiassa painostus vainottuja veljiämme ja sisariamme kohtaan on nousussa monissa maailman kolkissa. Tämä kriisi voi satuttaa kirkkoa tai sitten tehdä sen vahvemmaksi.
[*Nimi muutettu turvallisuussyistä]
”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.”
Gal. 6:9-10
