Sudanin sisällissota on synnyttänyt aikamme suurimman humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut miljoonat ihmiset pakenemaan kodeistaan. Yksi heistä on Alia, joka elää perheensä kanssa pakolaisleirillä ja panee toivonsa Jumalan apuun vaikeuksien keskellä.
Missä Jumala on, kun pahoja asioita tapahtuu? Tämän kysymyksen Sudanin sota väistämättä herättää. Huhtikuussa 2023 alkaneet taistelut ovat synnyttäneet aikamme suurimman siirtolais- ja nälkäkriisin, kun miljoonat sudanilaiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa. Tilanne näyttää toivottomalta.
Yksi sotaa paenneista on kristitty Alia*, jolla on kaksi lasta. Perhe pakeni maansisäisten pakolaisten leirille Etelä-Sudaniin. ”Saavuimme tänne 22. huhtikuuta 2023. Olemme kokeneet monia vaikeuksia, menettäneet talomme ja paljon tavaroita. Meillä ei ole mitään”, Alia kertoo.
Leirillä, jossa Alia ja hänen perheensä asuvat, on 20 000 rekisteröityä maansisäistä pakolaista. Kaikki ovat paenneet Sudanin asevoimien ja puolisotilaallisten RSF-joukkojen välistä sotaa.
Siirtolaiskriisi on käynnissä koko Afrikan mantereella, eikä se rajoitu Sudaniin. Vaikka Saharan eteläpuolisessa Afrikassa siirtolaisuuden taustalla olevat toimijat, olosuhteet ja vaino eroavat toisistaan, lopputulos on pitkälti sama.
”Olemme todella nälkäisiä tälläkin hetkellä. Tarvitsemme ruokaa. Kaikki nämä lapset ovat nälissään. Nälkä toi heidät tänne”, Alia sanoo viitaten lapsijoukkoon, joka on kokoontunut Open Doorsin kumppaneiden ympärille.
Tilanne on erittäin vakava. Aina, kun leirille saapuu ulkopuolisia vierailijoita, kaikki toivovat kiihkeästi, että he toisivat ruokaa. Nälkä on koko ajan läsnä Alian puheessa. ”Rukoilemme, että tänä vaikeana aikana Jumala osoittaisi hyvyyttään ja auttaisi myös teitä, jotta te voisitte auttaa meitä.”
”Ruoka ympäröivillä maatiloilla houkuttelee meitä. Jos maanviljelijä kuitenkin saa jonkun kiinni, siitä tulee lisää vaikeuksia”, Alia myöntää. Vanhempien on vaikea kuunnella nälkäisten lasten itkua ja samalla pelätä joutuvansa pahoinpidellyksi, jos heidät saadaan kiinni varastamisesta. Kristityt toivovat ja uskovat, että Jumala löytää keinon ruokkia lapset ilman varastamista.
Jumala on ainut toivo
Leirillä on paljon sairauksia. Tilanne on sama monilla maansisäisten pakolaisten leireillä, joissa Open Doors -ryhmät ovat vierailleet viime vuonna. Yskää on kaikkialla. ”Tarvitsemme lääkkeitä, vettä ja apua käymälöiden rakentamiseen. Jokaiseen telttaan tarvitaan kuoppakäymälä”, Alia sanoo.
”Meillä on joitain kouluja mutta ei tarpeeksi. Toivomme lisää kouluja ja sairaalan. Tuleva sukupolvi ei saa olla samanlainen kuin tämä sukupolvi. Tarvitaan positiivisia muutoksia. Koulu opettaa taitoja ja kurinalaisuutta, mikä auttaa lapsia tulemaan kunnon kansalaisiksi.”
Alia puhuu uskosta niin arkipäiväisesti, että melkein voisi odottaa Jeesuksen astuvan ulos jostakin tilapäisestä teltasta. Alian vakaumus siitä, että Jumala on heidän kanssaan tässä tilanteessa, voi tuntua hämmentävältä.
Kuitenkin juuri siinä on Jumalan ihme ja se opetus, jonka opimme vainotulta seurakunnalta. Jumala käyttää vaikeuksia vetääkseen meidät lähemmäs itseään.
”Emme ole lakanneet pyytämästä ja rukoilemasta”, Alia sanoo. ”Tiedämme, että haasteet ovat suuria. Ilman Jumalaa ihminen ei pysty siirtymään paikasta toiseen. Jumala on se, joka liikuttaa ihmisiä.”
Ehkä tässä on vastaus ”missä Jumala on” -kysymykseen. Kärsimys on suuri mysteeri. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että maailman Vapahtaja kärsii tämän pakolaisleirin ihmisten ja muiden kärsivien rinnalla. Hän vetää puoleensa lohduttomia ja tuo toivoa sinne, missä sitä ei näy.
Apua heikoimmassa asemassa oleville
Kristittyjä pidetään toisen tai kolmannen luokan kansalaisina, ja sota on lisännyt heidän syrjäytymistään ja kärsimyksiään. Monet eivät pysty pakenemaan sota-alueilta, koska heillä ei ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia.
Kristityistä tulee helppoja maalitauluja molemmille sodan osapuolille tai he saattavat joutua syytetyksi yhteistyöstä jommankumman osapuolen kanssa.
Alian kaltaisilla paenneilla kristityillä ei ole tukea maansisäisten pakolaisten leireillä. Heidät laitetaan syrjään, kun avustuksia jaetaan, ja heistä tulee entistä alttiimpia hyväksikäytölle.
Lisäksi hätäavun toimittaminen sotaa paenneille on ollut lähes mahdotonta. Monessa Sudanin osassa voimakkaat taistelut, yleinen turvattomuus ja humanitaaristen järjestöjen toimintaa koskevat rajoitukset ovat estäneet hätäavun viemisen.
Tammikuussa 2024 Open Doors pystyi paikallisten kirkkokumppaneiden tuella toimittamaan elintärkeää hätäapua 3 000 perheelle, jotka koostuivat 20 640 yksittäisestä kristitystä, mukaan lukien Alia ja hänen perheensä.
Kukin kotitalous sai viisi kiloa durraa, kilon suolaa, kaksi palaa saippuaa, kaksi litraa ruokaöljyä ja pienen määrän taloudellista tukea käytettäväksi tarpeellisiin asioihin.
Tämän kaiken keskellä rukous on Alialle elinehto. ”Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa, mitä häneltä pyydämme. Tästä me puhumme. Huudan veljieni puolesta. Rukoilemme rauhaa.”
Tuokoon Jumala rauhan ja lohduttakoon niitä, jotka ovat menettäneet läheisiään.
Rukoile
- Rukoile, että Sudanin sota loppuisi ja sen osapuolet laittaisivat erimielisyytensä syrjään ja ryhtyisivät rauhanneuvotteluihin.
- Rukoile, että Jumalan avulla ihmiset, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan, saisivat humanitaarista ja lääkinnällistä apua.
- Rukoile kotiseudultaan paenneiden kristittyjen puolesta. He ovat usein viimeisenä jonossa, kun apua jaetaan. Jumala, auta heitä saamaan, mitä he tarvitsevat.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
