Egyptin pääosin islamilaisessa kulttuurissa kristittyjä pidetään toisen luokan kansalaisina. Maaseudulla asuvat kristityt kärsivät myös köyhyydestä, ja naisleskien asema on erityisen vaikea. He tarvitsevat toivoa ja konkreettista apua.
Open Doors tahtoo varustaa Egyptin kristittyjä toimimaan aktiivisesti seurakunnissaan ja kohentamaan olosuhteitaan. Teidän tukenne avulla kenttätyöntekijä Maryam* kulkee kylästä kylään vieraillen kristittyjen luona ja auttaen eniten avun tarpeessa olevia. Hän tapaa paljon ihmisiä, joiden kohtalot koskettavat ja jäävät mieleen. Yksi heistä on leskivaimo Demiana*, jonka tarinan Maryam haluaa jakaa kanssamme.
Demianan aviomies oli kuollut syöpään, koska perheellä ei ollut varaa hoitoihin.
”Eikö Jumala voi auttaa?”
”Missä Jumala on?” Tätä kysymystä Demiana kyseli hellittämättä, kun kävimme ensimmäisiä kertoja hänen luonaan. Hänen olosuhteissaan se oli hyvin ymmärrettävä kysymys: Demianan aviomies oli kuollut syöpään, koska perheellä ei ollut varaa hoitoihin. Köyhyyden takia myös Demianan 6- ja 9-vuotiaat pojat olivat joutuneet keskeyttämään koulunkäyntinsä. He työskentelivät paikallisessa leipomossa elättääkseen perheensä.
Muistan hyvin ensimmäisen vierailumme Demianan luona. Jo ovella hänen katseensa nauliutui työtoverini kädessä olevaan Raamattuun. Suupielet kiristyen hän ilmoitti, etteivät he juuri nyt ottaisi vieraita vastaan. ”Mutta meillä on sinulle sanoma Jumalalta”, työtoverini sanoi. ”Tarvitsemme sen kertomiseen vain viisi minuuttia.” Demiana huokaisi syvään ja avasi oven sanomatta sanaakaan.
Istuessamme olkimatoilla Demianan pienessä, pimeässä asunnossa hän kertoi meille menettäneensä luottamuksensa Jumalaan. Hän tunsi taistelevansa yksin liian suurten taakkojen kanssa eikä jaksanut ymmärtää, missä Jumala oli kaiken sen keskellä. ”Eikö Jumala voi tehdä ihmettä? Eikö hän armossaan voi auttaa minua tulemaan toimeen?” Demiana kyseli turhautuneena ja alkoi itkeä.
Tunsin syvää myötätuntoa tätä naista kohtaan ja ihmettelin, kuinka kukaan voi jaksaa tuollaisissa oloissa. Työtoverini taputti Demianaa rauhoittavasti olalle ja sanoi: ”Tiedäthän, Demiana, ettei Jumala hylkää koskaan. Toimme sinulle tänään jotain, mitä voit pitää lahjana Häneltä.”
Kaksi miestä käveli sisälle kantaen olkapäillään suurta ompelukonetta; tapamme evankelioida on joskus hyvin käytännöllinen! Demiana näytti hämmentyneeltä. ”Tämä on sinulle, Demiana”, minä sanoin. ”Tämän koneen avulla voit ansaita rahaa ja lähettää lapsesi takaisin kouluun. Ryhdy vain työhön, ja tulemme myöhemmin katsomaan, kuinka asiat sujuvat.” Demianan kasvoilta kuvastui mittaamaton kiitollisuus.
Kaksi miestä käveli sisälle kantaen olkapäillään suurta ompelukonetta.
”Kerro minulle, kuka Jeesus on”
Taloudellisen avun antaminen oli ehkä helpoin osuus yhteisestä taipaleestamme Demianan kanssa. Vaikeampaa oli auttaa häntä paranemaan tunne-elämässään niin, että hän pystyi jälleen luottamaan Jumalaan. Kun jatkoimme käyntejämme Demianan luona, istuimme joskus vain hiljaa kuunnellen ja tukien häntä. Ennen lähtöämme rukoilimme aina yhdessä. Halusimme hänen tietävän, ettei hän ole koskaan yksin.
Eräällä käynnillämme Demiana katsoi minuun ja pyysi: ”Kerro minulle, kuka Jeesus on.” Vaikka Demiana oli kristityn kodin kasvatti, hän ei ollut aktiivinen seurakunnan jäsen. Kun Demiana nyt kysyi Jeesuksesta, tunsin Pyhän Hengen antavan minulle sanat, joilla vastata. Kerroimme Jumalan rakkaudesta ja sanoimme, että Hän kuulee Demianan itkut. Ensin Demiana vastusteli, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta hän lopulta otti Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Se hetki oli hänen elämänsä käännekohta.
Demiana alkoi rukoilla, lukea Raamattua ja kertoa lapsilleen Taivaallisesta Isästä, joka on täynnä armoa ja rakkautta. Demiana on nyt paikallisseurakunnan aktiivinen jäsen ja auttaa toisia niin kuin häntä itseäänkin on autettu.
Ompelutöillään Demiana saa ansaittua riittävästi rahaa lastensa koulunkäyntiin. Ensimmäiset ompelemansa lakanat hän tosin lahjoitti kirkon naisille kiitollisuuden osoituksena Herralleen. Elämä kristittynä naisena Egyptin maaseudulla ei edelleenkään ole helppoa, mutta nyt Demianalla on toivo. Tärkeintä on, että hän tietää koko universumin Jumalan olevan hänen puolellaan. Hän tietää, ettei ole yksin.
* Nimet on muutettu turvallisuussyistä.
Tärkeintä on, että Demiana tietää koko universumin Jumalan olevan hänen puolellaan.
