Daniel* on lapsuudestaan saakka pelännyt epäonnistumisia. Nyt hän keksii luovia keinoja salakuljettaakseen Raamattuja tiukkaan muslimimaahan. Sekä Daniel että vainotut kristityt, joiden kanssa hän toimii, ovat rikkinäisiä ihmisiä. Silti Herra on osoittanut ihmeellistä uskollisuuttaan kerran toisensa jälkeen.
Yön tunteina Daniel* makaa hereillä. Vaimo kehottaa häntä olemaan huolehtimatta, mutta Daniel ei pysty pysäyttämään ajatustensa virtaa. Hän miettii keinoja, joiden avulla hän voisi saada Jumalan Sanan vainottujen kristittyjen käsiin.
Daniel on Open Doorsille työskentelevä Raamattujen salakuljettaja. Hän on toimittanut Raamattuja suljettuihin maihin jo 25 vuotta. Tällä hetkellä hän vie niitä muslimimaahan, jossa eletään hyvin tiukasti islamin opin mukaan.
Daniel on vieraillut vainottujen kristittyjen kodeissa, aterioinut yhdessä heidän kanssaan, pitänyt heidän kanssaan kokouksia, riidellyt heidän kanssaan ja siunannut heitä.
”Mietin, eivätkö he ole kaikesta kokemastaan oppineet, että vaino vahvistaa kirkkoa, mutta riitely tekee meistä heikompia?”
Daniel
Hän rakastaa palvelemiaan vainottuja kristittyjä, mutta hän haluaa meidän tietävän, että he ovat rikkinäisiä ihmisiä, jotka elävät syntiin langenneessa maailmassa, ihan niin kuin me muutkin.
”Alueella, jossa teen työtä, kirkko on valitettavasti aika eripurainen”, Daniel sanoo. ”Olen nähnyt, miten veljet voivat riidellä toinen toistensa kanssa, ja olen itkenyt sen takia. Mietin, eivätkö he ole kaikesta kokemastaan oppineet, että vaino vahvistaa kirkkoa, mutta riitely tekee meistä heikompia?”
Daniel tietää myös olevansa itse yhtä rikkinäinen kuin ihmiset, joita hän palvelee. Mutta hän on nähnyt Jumalan uskollisuuden kerrasta toiseen.
”Ihmisiä tulee uskoon. Jumala on osoittanut uskollisuutensa. Olen lapsuudestani saakka pelännyt epäonnistumista. Tiedän, että Jeesus kehottaa antamaan kaikki murheeni Hänen kannettavakseen, mutta se on minulle hyvin vaikeaa.”
Luovuus kanavoitui Raamattujen salakuljetukseen
Nuorena miehenä Daniel halusi opiskella teologiaa, mutta oppi kieliä todella heikosti.
”Eräässä vaiheessa päädyin tekemisiin Open Doorsin kanssa. Nyt käytän kaikkia aikaisempia kokemuksiani ja taitojani voidakseni salakuljettaa Raamattuja vainotuille kristityille luovilla tavoilla. Kuka olisi arvannut?”
Kun Daniel alkoi tehdä työtä Open Doorsille, hän matkusti moniin eri maihin, mutta lopulta Jumala laittoi yhden tietyn maan hänen sydämelleen. Hän on nyt palvellut tuota maata yli kymmenen vuotta.
”Kun matkustin sinne ensimmäistä kertaa, kuulin paikallisilta kristityiltä, etteivät he olleet saaneet mitään kirjoja pitkään aikaan”, Daniel kertoo. ”He kysyivät minulta, voisinko ehkä tuoda heille osia Raamatusta. Lupasin ottaa asiasta selvää. Suunnittelin tavan toteuttaa sen, mutta kesti kauan, ennen kuin sain työkaverini vakuuttumaan siitä, että se oli oikea tapa toimia.”
Kyseinen tapa toimia onnistui loistavasti. ”Kiitos ei kuulu minulle, vaan Herralle”, Daniel toteaa. ”Et tiedäkään, kuinka usein olen joutunut repimään epätoivossa hiuksiani, kun olen yhtäkkiä huomannut tehneeni virheen, tai kuinka monta kertaa olen rohkeasti pakannut matkalaukkuni, mutta hikoillut kuin tropiikissa seisoessani maahantulotarkastuksen jonossa. Kun näkee miehet univormuissaan, lakkaa olemasta supersankari.”
Kirjalaatikko jäi tarkastamatta
Kerran Danielilla oli mukanaan kokonainen laatikollinen kirjoja. Lentokoneen läpivalaisin ei ollut tarpeeksi iso, ja häntä oli aina ennen tullissa viittoiltu vain jatkamaan matkaansa.
”Sillä kerralla tajusin yhtäkkiä, että heillä oli uusi läpivalaisin! Laatikko mahtui siihen hulppeasti. Tiedätkö sen tunteen, kun ajat autoa, ja sinun täytyy jarruttaa nopeasti, koska auto edessäsi yhtäkkiä pysähtyy? Sellainen tunne minulla oli. Täytyin adrenaliinista, ja sormiani kihelmöi.”
Tullivirkailija käski Danielia laittamaan laatikon läpivalaisimeen. Daniel näki selvästi univormuun pukeutuneen miehen hartioiden takaa, että läpivalaisin näytti hänen matkalaukkunsa sisällön. Tullivirkailija vaati, että hänen oli avattava laatikko.
Daniel otti kirjalaatikon läpivalaisimen hihnalta ja odotti, että tullivirkailijat avaisivat sen. Virkailija huusi, että hän tarvitsi veitsen leikatakseen teipin, joka sulki laatikon. Toiset tullivirkailijat kokoontuivat laatikon ympärille. Heitä oli melkein tusina. Lopulta joku toi ison veitsen keittiöstä.
”Anteeksi, anteeksi! Tarkoitus ei ollut tappaa sinua!”
Tullivirkailija
Mies alkoi leikata teippiä Danielin odottaessa hänen takanaan. Silloin veitsen terä lennähti irti ja melkein osui Danieliin, joka – voimakkaasti ”filmaten” – kaatui selälleen. Kaikki tullivirkailijat purskahtivat nauruun.
”Anteeksi, anteeksi!” sanoi virkailija, jolla oli veitsi ja joka edelleen nauroi hillittömästi. ”Tarkoitus ei ollut tappaa sinua!”
Daniel teeskenteli olevansa hyvin poissa tolaltaan, mikä sai miehet nauramaan entistä enemmän. Joku nosti hänet ylös maasta ja viittoili häntä kulkemaan tullin läpi.
Daniel tarttui avoimeen laatikkoon ja jätti hihittävät tullivirkailijat taakseen. ”Kuinka kummassa teit tämän, Herra?” hän ihmetteli.
Tarinoita luottamuksesta
Daniel muistaa erään kerran, kun yksi hänen paikallisista yhteistyökumppaneistaan kävi syömässä ravintolassa. Kyseisellä miehellä oli näky kertoa ilosanomaa maassa, mutta hänen hengellinen työnsä ei ollut vielä kantanut kovin paljon hedelmää.
“Kun mies oli ravintolassa, hän kuuli, kuinka asiakas haukkui nuoren tarjoilijan tämän tuotua hänelle kylmää keittoa”, Daniel kertoo. ”Tarjoilijan esimies antoi tarjoilijalle heti potkut, vaikka kokki oli vastuussa tapahtuneesta.”
Kun yhteistyökumppani lähti ravintolasta, kyseinen tarjoilija seisoi edelleen ravintolan ulkopuolella. Yhteistyökumppani tarjosi naiselle työpaikkaa firmastaan ja kertoi tälle monta kertaa uskostaan. Nainen päätti lähteä seuraamaan Jeesusta.
”Myöhemmin yhteistyökumppanini oli pakko lopettaa sekä firmansa toiminta että hengellinen työ. Hän oli hyvin masentunut, koska Jumala oli antanut hänelle näyn. Olen sanonut hänelle, että ehkä Jumala tahtoi hänen johdattavan tämän kallisarvoisen naisen Kristuksen luo”, Daniel kertoo.
”Voin toteuttaa ideani Raamattujen salakuljetuksesta vain, mikäli toiset suostuvat yhteistyöhön. Joskus he arvioivat riskit suuremmiksi kuin minä. Minä en voi koskaan pakottaa heitä. Kyse on heidän elämästään.”
Daniel
Daniel ja ihmiset, joiden kanssa hän tekee työtä, ovat jatkuvasti vaarassa. ”Raamattujen ja muiden kristillisten materiaalien salakuljettaminen on tiimityötä”, hän selittää. ”Jos minulla on luova idea, voin toteuttaa idean vain, mikäli toiset suostuvat yhteistyöhön. Joskus he eivät näe tilannetta niin kuin minä näen, tai he arvioivat riskit suuremmiksi kuin minä ne arvioin. Minä en voi koskaan pakottaa heitä. Kyse on heidän elämästään.”
Daniel antaa esimerkin eräästä Raamattujen salakuljettamisen kannalta hyvin tärkeästä pariskunnasta. ”He tekevät monia asioita siitä huolimatta vaarasta, että viranomaiset saavat selville, mitä he tekevät. Poliisi valvoo heitä tarkasti. Silti toiset kristityt eivät aina pidä heitä siinä arvossa, jonka he ansaitsevat. He kokevat paljon painostusta sekä maan viranomaisten että kirkon taholta.”
Pariskunnan lapset asuvat lännessä. Eräänä vuonna he saivat viisumin vieraillakseen lastensa luona. Daniel ei odottanut heidän palaavan maahansa, mutta he tulivat takaisin.
”Myöhemmin kuulin, että heti palattuaan he kysyivät joiltakin tuntemiltaan luotettavilta ihmisiltä, voisivatko nämä ottaa tilanteen niin vaatiessa vastuuta heidän hengellisestä palvelutyöstään. He siis valmistautuivat siihen, että joutuisivat vankilaan. Heidän on lähes mahdotonta välttää sitä, mikäli he jatkavat palvelutyötään entiseen tapaan. Mutta he luottavat Herraan.”
”Jumala on läsnä yksityiskohtia myöten”
Luottaminen voi muuttua vaikeaksi, kun vaaran läsnäolo tulee kristallin kirkkaaksi. ”Kerran tarvitsin jotakuta jakamaan Raamattuja”, Daniel kertoo. ”Jumala osoitti minulle oikean ihmisen, jolta kysyä. Kutsukaamme häntä vaikka Pietariksi.” Pohdittuaan ja rukoiltuaan asiaa Pietari päätti vaimonsa kanssa ryhtyä tehtävään.
Jonkin aikaa sen jälkeen erään Danielin yhteistyökumppanin oli pakko lakata auttamasta Raamattujen ja kristillisen kirjallisuuden jakamisessa. Kyseessä oli avainhenkilö, ja Daniel tarvitsi jonkun hänen tilalleen.
”Olin jopa valmis lopettamaan palvelutyöni. Niinpä rukoilin. Mieleeni nousi aina uudestaan sama nimi: Pietari. Tuota tehtävää varten minun kuitenkin pitäisi kertoa hänelle yksityiskohtaisesti, kuka olen ja miten toimin. Minun piti ottaa valtava riski”, Daniel kertoo.
”Soitin Pietarille, ja lähdimme kävelylle puistoon. En halunnut meidän tapaavan hotellissa, koska oletin, että meitä salakuunneltaisiin. Kävellessämme kerroin hänelle elämäni tarinan. Pietari kuunteli. Hän tarvitsi sen jälkeen aikaa rukoilla. Muutaman päivän kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi: ‘Haluan tehdä kuten pyydät. Haluan auttaa.’”
Jälleen kerran Jumala osoitti pitävänsä lupauksensa. Hän tekee työtään rikkinäisissä ihmisissä ja heidän kauttaan. Daniel on yksi heistä.
”Joskus haluaisin lopettaa palvelutyöni, istua jossakin viikunapuun alla ja vanheta kaikessa rauhassa. Lopettaisin heti, ellen tietäisi, että tämä on Jumalan tahto minun elämässäni. Hän vahvistaa sen niin usein. Olipa kyse minun luovista ideoistani salakuljettaa Raamattuja, ihmisistä, jotka tulevat uskoon tai siitä, että Jumala korjaa minun virheeni, yksi on varma: Jumala on läsnä yksityiskohtia myöten.”
Rukoile
- Kiitä Jumalaa Danielista ja muista hänen kaltaisistaan ihmisistä. He vievät vaaraa uhmaten Jumalan Sanaa maihin, joissa sen jakamiseen liittyy riski.
- Kiitä Jumalaa niistä tuhansista kirjoista ja Raamatuista, joita Daniel on ollut mukana salakuljettamassa vainotuille kristityille.
- Kiitä Jumalaa siitä, että Hän on varjellut Danielia kaikilla salakuljetusmatkoilla.
- Kiitä Jumalaa siitä, että Hän on antanut Danielille luovaa kekseliäisyyttä Raamattujen ja kristillisen kirjallisuuden piilottamiseksi.
- Jatka rukousta Danielin puolesta. Pyydä, että Jumala edelleen varjelisi häntä ja niitä ihmisiä, joiden kanssa hän on tekemisissä siinä maassa, jossa hän toimii.
*Nimi on muutettu turvallisuussyistä.
