Intia

Vuodesta 1920 lähtien kansalaisliikkeen johtaja Mahatma Gandhi johti väkivallatonta vastarintaa Ison-Britannian kolonialistista hallintoa vastaan. Intia itsenäistyi lopulta vuonna 1947. Samalla muslimienemmistöinen Pakistan irtaantui omaksi valtiokseen. Intian ja Pakistanin välinen sota vuonna 1971 johti Itä-Pakistanin itsenäistymiseen Bangladeshin tasavallaksi.

1990-luvulta lähtien Intia on ottanut näkyvämmän roolin maailmanpolitiikassa pyrkien yhdeksi supervalloista. Intia kuuluu niin sanottuihin BRICS-maihin (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), jotka pyrkivät luomaan vaihtoehdon lännen dominoimalle maailmanpolitiikalle ja -taloudelle. Intiassa on ydinteknologiaa, ja maa on jopa laukaissut oman Mars-luotaimen.

Toinen Intiaa viime vuosikymmenten aikana muokannut piirre on suvaitsevuuden väheneminen. Perinteisesti hindulaisuutta ja buddhalaisuutta (joiden kummankin juuret ovat Intiassa) on pidetty rauhanomaisina uskontoina. 1990-luvulta lähtien hinduismi on kuitenkin muuttunut luonteeltaan väkivaltaisemmaksi. Toisinajattelijoiden ja vähemmistöjen suvaitseminen sekä uskonnollisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen on vähentynyt. Merkittävä osa väestöä kannattaa autoritääristä johtajuutta, joka ei kaihda väkivaltaa pakottaakseen vastustajat tahtoonsa.

Toukokuusta 2014 asti Intiaa on hallinnut kovan linjan hindulainen puolue Bharatiya Janata Party (BJP), jota johtaa pääministeri Narendra Mori. Hänen toimintansa 2002 Gujaratin osavaltion pääministerinä tahrasi hänen maineensa, kun hän ummisti silmänsä fanaattisten hindujen raakuuksilta. Vainoissa kuoli tuolloin satoja ellei tuhansia muslimeja. Toukokuusta 2014 lähtien suvaitsemattomuus on lisääntynyt Intiassa, ja vuosittain on rekisteröity satoja väkivallantekoja.

Intian uskonnollinen maisema

Maailman kristillisen tietokannan (World Christian Database, WCD) mukaan Intia oli vuonna 2018 Kiinan jälkeen maailman toiseksi väkirikkain maa, väkilukuarvio on 1,354,052,000. Intian valtauskonto on vuosisatojen ajan ollut hindulaisuus, jota kannattaa 72,5% väestöstä. Hindulaisuuden juuret ovat noin 2000 vuotta eKr kukoistaneessa veda-kulttuurissa.

Radikaali hindulaisuus on voimistunut 1990-luvun alusta lähtien. Sen perimmäinen päämäärä on muuttaa Intia nykyisen perustuslain määrittelemästä maallisesta valtiosta hindulaiseksi valtioksi. Vuosien mittaan radikaalit hindut ovat tehneet väkivaltaisia hyökkäyksiä kaikkia ei-hindulaisia uskonnollisia vähemmistöjä vastaan. Paikalliset, osavaltiolliset ja kansalliset viranomaiset ovat tarjonneet tuskin lainkaan suojelua hyökkäysten kohteille. Modin hallinto kieltäytyy puuttumasta väkivaltaisuuksiin, minkä vuoksi ne jäävät yhä useammin rankaisematta.

Intian toiseksi suurin uskonto on islam, jota kannattaa 14,4 % väestöstä. Tämä voi näyttää merkityksettömältä vähemmistöltä, paitsi että kaikista maailman maista Intiassa on toiseksi eniten muslimeja - enemmän on vain Indonesiassa. Intiassa on enemmän muslimeja kuin Pakistanissa ja Bangladeshissa yhteensä.

Kolmanneksi suurin Intian uskonnoista on kristinusko, jota kannattaa 4,8% väestöstä. Nopeimmin kasvavat ei-perinteiset kristilliset yhteisöt, joihin kuuluu myös kristinuskoon kääntyneitä entisiä hinduja ja muslimeja.

3,8% Intian väestöstä kuuluu niin sanottujen etnisten uskontojen piiriin. Niillä tarkoitetaan perinteisiä heimouskontoja, jotka juontavat ajalle ennen hindulaisuuden ja buddhalaisuuden tuloa Intiaan. Buddhalaisia on vain 0,7% väestöstä. Buddhalaisuus syntyi muinaisessa Intiassa noin 400-luvulla eKr ja levisi sieltä suureen osaan Aasiaa.

Intian poliittinen maisema

Intia on monimutkainen poliittinen kokonaisuus. Maa on liittovaltio. Sen keskushallinto sijaitsee New Delhissä, mistä johdetaan maan ulkopolitiikkaa, armeijaa ja taloutta. Intia koostuu 29 osavaltiosta ja 7 keskushallinnon johtamasta alueesta.

Perustuslain mukaan Intia on maallinen valtio, mutta radikaalit hindut vaativat hindulaisuuden julistamista valtionuskonnoksi. He haluavat myös säätää koko maahan uskonnon vaihtamisen estävän lain, mutta siihen tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistö parlamentissa. Virallisesta valtionhallinnon maallisuudesta huolimatta hindulaisuudella on kuitenkin vahva asema, ja kristityt ja muslimit joutuvat kärsimään siitä.

Vaikka Intiassa vallitsee perustuslain mukaan uskonnonvapaus, jokainen osavaltio määrittelee itse suhtautumisensa uskontoon. Kahdeksan osavaltiota (Orissa, Himachal Pradesh, Gujarat, Madhya Pradesh, Chhattisgarh, Jharkhand, Uttarakhand ja Rajasthan) on säätänyt kääntymisen kieltävän lain, ja muissa liittovaltioissa tulkitaan yleisesti väärin Intian rikoslain pykälän 295-A jumalanpilkkaa koskevaa kohtaa. Arunachal Pradeshin osavaltiossa kääntymisen kieltävä laki on voimassa paperilla, mutta sitä ei ole sovellettu käytäntöön. Niissäkin osavaltioissa, joissa lakia ei ole pantu toimeen, poliisi on pidättänyt kristittyjä evankelioimistoiminnan vuoksi.

Toukokuusta 2014 lähtien Intian keskushallinto on ollut BJP-puolueen käsissä. Kaikkialla maassa radikaalien hindujen julmuudet uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä kohtaan jäävät enenevässä määrin rangaistuksetta. Kristityt kärsivät päivittäisistä hyökkäyksistä enemmän kuin koskaan.

Kristityillä ei ole merkittävää poliittista puoluetta (lukuun ottamatta muutamia yrityksiä Andra Pradeshin ja Uttar Pradeshin osavaltioissa.) Niinpä he voivat ainoastaan liittyä olemassa oleviin puolueisiin. Voi olla yllätys, että jotkut kristityt ovat liittyneet jopa BJP-puolueeseen. Itse asiassa monet heistä äänestivät Modia, koska pitivät hänen taloudellisesta ohjelmastaan ja toivoivat, että hän voisi tehdä lopun Manmohan Singhin kautta leimanneesta velttoudesta. Maan oikeuslaitoksessa kristittyjä ei ole juuri lainkaan.

Paikallisten poliisiviranomaisten maine on korruption tahraama. Tiedetään, että  BJP-puolueen hallinnoimilla alueilla poliisiviranomaiset pitävät usein kovan linjan hindujen puolta. Poliisit ovat mukana hyökkäyksissä kristittyjen kokouksiin, lähettävät heille uhkauksia, kieltäytyvät rekisteröimästä kristittyjen ilmoittamia rikoksia ja suojelevat heitä vainoavia äärihinduja. Kun kristitty haluaa tehdä rikosilmoituksen, paikallinen poliisi jättää sen kirjaamatta 90 prosentissa tapauksista. Poliisien tiedetään myös kohtelevan pidätettyjä kristittyjä raa'asti ja väkivaltaisesti.

Intian talous

Intian talous on nousussa, vaikka vuosien 2008-2014 taloudellinen kriisi hidastikin kasvua huomattavasti. Intian bruttokansantuote oli elokuussa 2018 Kansaianvälisen Valuuttarahaston (IMF) mukaan  2,602 miljardia USA:n dollaria. Bruttokansantuotteella mitattuna Intian kansantalous on maailman seitsemänneksi suurin. Varallisuus ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti, vaan kuilu erittäin rikkaiden ja erittäin köyhien välillä kasvaa nopeasti. Väestöstä 30 % on edelleen köyhiä.

Byrokratia ja korruptio ovat tuttuja kaikkialla Intiassa. Mikäli kristityt haluavat rakentaa uuden kirkon tai entisöidä vanhan, heillä on edessään paljon paperisotaa ja vastustusta. Ainut tapa ohittaa byrokratia on maksaa lahjuksia, sillä alempi hallintohenkilöstö on pienituloista ja tarvitsee lahjuksista saatavia lisätuloja selviytyäkseen.

Suurin osa kristityistä kuuluu alimpiin yhteiskuntaluokkiin, ja monet heistä ovat köyhiä. Heidän päivittäin kohtaamiaan haasteita ovat syrjintä, köyhyys, luku- ja kirjoitustaidottomuus, riittämätön julkinen terveydenhoito ja aliravitsemus. Monilla kirkoilla ei ole varaa auttaa. Ne tarvitsevat ulkomaista tukea muun muassa pyörittääkseen sosiaalisia projekteja, mutta hallituksen rajoitukset tekevät tuen saamisen käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Kaikki saadut lahjoitukset ja tuki täytyy ilmoittaa verotoimistossa. Kristillisten kansalaisjärjestöjen työ on kärsinyt siitä.

Vahvimmin Intian sosiaalista todellisuutta leimaa kastilaitos, joka on vuosisatoja vanha yhteisöllinen hierarkia. Varna-perinteen mukaan kasteja on neljä (brahmiinit, kshatriyat, vaišyot ja šudrat). Lisäksi on joukko kastijärjestelmän ulkopuolelle jätettyjä ryhmiä, joista käytetään yhteisnimitystä dalitit. Heidät eristetään muusta yhteisöstä. Kastijärjestelmä vaikuttaa edelleen kaikkialla Intiassa, ja ylimmät kastit hallitsevat maata.

Voi olla yllättävää, että kastijärjestelmä vaikuttaa myös Intian kirkossa. Suurin osa Intian kristityistä kuuluu joko alimpiin kasteihin tai daliteihin. He ovat kääntyneet hindulaisuudesta paetakseen toivotonta asemaansa kastittomina, mutta  joutuvat kohtaamaan samat raja-aidat kirkossa. Heidän pettymyksensä selittää osaltaan sen, että radikaalien hindujen Gar Whaspi-kampanja on onnistunut käännyttämään heitä tehokkaasti takaisin hindulaisuuteen. Kastijärjestelmän hävittäminen kirkosta on tulevaisuuden suurimpia haasteita.

Intian kristittyjen toinen suuri sosiaalinen ongelma on maolaisten naxaliittien läsnäolo maassa. Naxaliitit ovat vallankumouksellisten kommunistien ryhmä, joka syntyi Intiassa kylmän sodan aikana. Heidän tukikohtansa ovat Intian köyhimmillä seuduilla, joita on vaikea valvoa.

Naxaliittien hallinnoimilla alueilla asuvia kristittyjä tarkkaillaan jatkuvasti, eivätkä he voi avoimesti harjoittaa uskoaan. Mikäli kristityt kieltäytyvät noudattamasta kaikkia määräyksiä, naxaliitit vievät heidät varoittavaksi esimerkiksi erityiseen kyläkokoukseensa. Joskus toimenpiteet rajoittuvat hakkaamiseen, joskus taas päädytään julkiseen teloitukseen.

Kristittyihin naxaliittien alueella kohdistuvaan väkivaltaan on muutamia perussyitä. Paikalliset asukkaat, jotka ovat yleensä kristinuskon vastaisia, kiihottavat toisinaan naxaliitteja kristittyjä vastaan väittäen näiden olevan poliisin tiedonantajia ja raportoivan naxaliittien toiminnasta. Niinpä naxaliitit eivät epäröi siepata, piestä ja tappaa kristittyjä.

Kristittyjen tiedetään levittävän evankeliumia ja siten johtavan ihmisiä (jopa naxaliittien johtajia) kristinuskoon. Se aiheuttaa naxaliittiyhteisössä vihaa, joka voi johtaa kristittyjen johtajien sieppaamiseen ja tappamiseen.

Toisin kuin muut paikalliset asukkaat, kristityt eivät yleensä tarjoa suojaa ja ruokaa naxaliiteille.

Suuri sosiaalinen ongelma Intiassa on fyysisen väkivallan yleisyys ja ihmiselämän kunnioituksen puute. Kunniamurhia, happohyökkäyksiä, joukkopahoinpitelyjä, teloituksia ja monenlaisia muita raakuuksia tapahtuu joka päivä kaikkialla maassa. Kristityt ovat usein tämän julmuuden uhreina, kuten väkivallanteoista vuosittain julkaistu pitkä lista osoittaa.

Intiassa tyttöjä ja naisia laiminlyödään yhä, ja heitä pidetään miehiä alempiarvoisina. Myös naisten luku- ja kirjoitustaito sekä koulutustaso on miehiä alhaisempi. Poikien suosiminen yhteisössä johtaa valikoivaan tyttöjen abortoimiseen ja tyttölasten surmaamiseen. Intiassa onkin kasvava, nyt 35 miljoonan naispuolisen kansalaisen vaje. Intian tiedotusvälineissä on päivittäin raportteja naisten raiskaamisista. Poliisi ei useinkaan ole oikeasti kiinnostunut uhrien auttamisesta tai rikoksentekijöiden vastuuseen saattamisesta. Kristittyjen tyttöjen ja naisten tilanne on samanlainen kuin muidenkin.

Vainoavat tahot

Intiassa kasvava ja suvaitsematon radikaali hindulaisuus aiheuttaa kristityille suuria ongelmia. Paikalliset radikaalit hinduryhmät kuten Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS), Shiv Sena ja Vishva Hindu Parishad (VHP) sekä hindupappien yllyttämät kyläläisten joukot hyökkäävät kristittyjen kimppuun, eivätkä viranomaiset puutu asiaan. Monet paikalliset viranomaiset ovat radikaalin hindupuolueen Bharatiya Janatan (BJP) talutusnuorassa. Siksi radikaalit hinduryhmät voivat toimia entistä röyhkeämmin.

Vainojen ilmeneminen

Hinduradikaalit pitävät kristittyjä muukalaisina ja siksi Intiassa kaikki  kristityt kokevat vainoa. Radikaaliryhmät haluavat puhdistaa maan islamista ja kristinuskosta eivätkä kaihda myöskään väkivaltaisia keinoja tavoitteensa toteuttamisessa.

Hindun kääntyminen kristityksi johtaa Intiassa vainoihin ja heitä painostetaan jatkuvasti palaamaan takaisin hindulaisuuteen. Tähän llittyviä erityiskampanjoita kutsutaan nimellä Ghar Wapsi eli kotiinpaluu. Kristityksi kääntyneiden kimppuun hyökätään ja heitä jopa surmataan.

Radikaalihindujen hyökkäykset kristittyjä ja muslimeja kohtaan ovat muuttuneet yhä julmemmiksi. Siksi Intian kristittyjen keskuudessa pelko ja epävarmuus lisääntyvät. Hallitus ei välitä uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvista hyökkäyksistä, ja siksi on odotettavissa, että väkivalta lisääntyy tulevina vuosina.

Loppuhuomioita

Siitä lähtien, kun Narendra Modi nousi valtaan toukokuussa 2014, kristittyjen uskonnollinen vaino on lisääntynyt dramaattisesti. Joka vuosi rekisteröidään enemmän väkivallantekoja pääasiassa siksi, että hallitus ummistaa niiltä silmänsä. Intiassa on pidetty vaalit huhti-toukokuussa 2019 , ja Modi tuli valituksi uudelleen.