Intian seurakunnat, erityisesti kotiseurakunnat, ovat haavoittuvaisia ääriryhmien iskuille. Kristitty intialainen pariskunta on kokenut uhkauksia, hyökkäyksiä ja väkivaltaa mutta pitää kiinni uskostaan.
Kun Narendran* ja Kavita* muuttivat nykyiseen kotikyläänsä Intiassa, he olivat innoissaan mahdollisuudesta aloittaa kristillinen työ siellä. Tietääkseen he olivat kylänsä ainoita kristittyjä. He luottivat siihen, että Jumala tekisi työtään kylässä heidän kauttaan ja siunaisi heitä.
Mutta se, mitä tapahtui heille heidän uudessa kotikylässään, jätti heihin henkisiä ja fyysisiä arpia – ja näytti heille, kuinka paljon Jumala välittää heistä.
Seurakunta kasvoi pienessä kylässä
Siitä, kun Narendran ja Kavita ensimmäistä kertaa astuivat nykyiseen kotikyläänsä, on nyt yli kymmenen vuotta. He olivat nuori pariskunta, jolla oli kuukauden ikäinen vauva. Nykyään he ovat vähän päälle nelikymppisiä.
Narendranin perhe oli perinteinen hinduperhe. Perhe oppi kuitenkin tuntemaan Jeesuksen koettuaan ihmeellisen vapautuksen ongelmistaan ja sairauksistaan. Sen johdosta Narendran päätti omistaa elämänsä hengelliselle työlle.
Narendran auttoi erästä pastoria monen vuoden ajan, mutta sitten hän päätti aloittaa oman palvelutyön. Hän oli naimisissa Kavitan kanssa, ja he alkoivat yhdessä tehdä hengellistä työtä pienessä kylässä. He julistivat evankeliumia ja kylvivät Jeesuksen antaman toivon ja rakkauden siemeniä.
”Jumala teki monia ihmeitä”, Narendran muistelee. ”Syöpäpotilas, jonka kohdalla lääkärit olivat luopuneet toivosta, parantui, kun rukoilimme hänen puolestaan. Ihmiset alkoivat uskoa Jeesukseen, ja seurakunta kasvoi.”
Kavita muistelee, millaisia taisteluja he joutuivat käymään aloitettuaan palvelutyönsä.
”Kukaan ei tukenut meitä taloudellisesti”, hän kertoo. ”Tarvitsimme kokoontumispaikan, joten myin korut, jotka olin saanut vanhemmiltani. Käytimme rahat siihen, että ostimme palan maata.”
Sille tontille pariskunta rakensi bambusta kirkon, jossa voitiin pitää jumalanpalveluksia. Pikkuhiljaa yhä enemmän ihmisiä alkoi tulla toimintaan mukaan, ja seurakunnassa oli pian 40 jäsentä.
Seurakunta toimi tällä tavalla yli kymmenen vuoden ajan. Se kasvoi ja oli todistus Jumalan hyvyydestä ja evankeliumin antamasta toivosta.
Kaikki kyläläiset eivät kuitenkaan toivottaneet Narendranin ja Kavitan rohkeaa uskoa tervetulleeksi.
“Herra, varjele meidät pahalta”
Kun Narendran ja Kavita jatkoivat hengellistä työtään, Narendran alkoi kokea johdatusta rukoilla varjelusta perheelleen ja työlleen.
”Ennen kuin asioita alkoi tapahtua, Pyhä Henki johti minut rukoilemaan tämän rukouksen: ’Herra, varjele meidät kaikelta pahalta’”, hän sanoo. ”Mieleeni nousi kysymyksiä, mutta jatkoin tämän rukouksen rukoilemista. Nyt tiedän, että rukouksella oli tarkoitus.”
Seurakunnan kohtaama vaino alkoi kesken uudenvuoden jumalanpalveluksen. Kun kristityt olivat koolla, Narendran ja Kavita huomasivat, että joitakin nuoria ihmisiä saapui kirkkoon.
”Ajattelimme, että he olivat uusia ihmisiä, jotka liittyivät mukaan kokoontumiseemme”, Narendran selittää. ”Vähän ajan päästä he kuitenkin lähtivät kirkosta.”
Pariskunta ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota ennen kuin uudenvuoden kokoontuminen oli ohi.
”Järkytyimme nähdessämme, että kaikki seurakuntalaisten kengät oli leikattu palasiksi veitsellä.”
Narendran
”Kun jumalanpalvelus loppui, järkytyimme nähdessämme, että kaikki seurakuntalaisten kirkon ulkopuolelle jättämät kengät oli leikattu palasiksi veitsellä”, Narendran kertoo. Moni intialainen kristitty astuu kirkkoon paljain jaloin, koska he pitävät kirkon lattiaa pyhänä maana.
”Emme voineet käsittää, mitä oli tapahtunut. Saimme myöhemmin tietää, että tämän olivat tehneet ne nuoret, jotka olimme nähneet. Emme tehneet muuta kuin jätimme asian Jumalan haltuun. Emme halunneet kiistellä kyläläisten kanssa.”
Tämän kummallisen tapahtuman jälkeen vaino muuttui suoremmaksi. Narendran muistaa erään kerran, kun seurakunta järjesti hautajaiset. Kun hän toisten kristittyjen kanssa kantoi arkkua haudattavaksi, muutama nuori ääriliikkeen edustaja pysäytti heidät. He sanoivat, ettei kristityn ruumista saa haudata kylän hautausmaalle.
”Aikaisemmin olimme monta kertaa viettäneet hautajaisia kylän hautausmaalla, eikä mitään ongelmia ollut ollut”, Narendran kertoo. ”Tällä kertaa nämä nuoret keskeyttivät hautajaiset ja pakottivat minut odottamaan kaksi tuntia, ennen kuin saimme jatkaa. He yksinkertaisesti halusivat kiusata minua.”
Pahoinpitely rukouskokouksen jälkeen
Muutama päivä hautausmaalla tapahtuneen selkkauksen jälkeen Narendran ja Kavita olivat kokoontuneet joidenkin muiden kristittyjen kanssa viettämään rukousiltaa.
”Rukoustilaisuuden aikana näin muutaman nuoren miehen seisovan kirkon portilla katsellen ympärilleen”, Kavita muistelee. ”Menin ulos tarkistamaan tilanteen. Kaksi noista nuorukaisista pilkkasi minua ja huusi: ‘Miksi pidätte niin paljon melua? Ette voi rukoilla tuollaisia rukouksia täällä.’”
Kavita vastasi, että he lopettaisivat rukouksen pian. Kun seurakuntalaiset lähtivät kirkosta, nuoret miehet jatkoivat uhkailemista ja herjaamista. He kävivät käsiksi Narendraniin. Kaikki paikalla olleet kristityt pakenivat koteihinsa.
”He löivät minua nyrkeillä silmiin, repivät paitani ja pahoinpitelivät minut huonoon kuntoon”, Narendran kertoo. ”Sitten he alkoivat lyödä vaimoani, ja hän menetti tajuntansa.”
Kun hyökkääjät näkivät, että he olivat onnistuneet keskeyttämään rukouskokouksen ja vahingoittamaan pariskuntaa, he pakenivat paikalta.
Narendran sai sisäisen hermovaurion, jonka aiheuttamasta kivusta hän edelleen kärsii. Lisäksi hän sai vammoja kaikkialle kehoonsa. Kavita oli aikaisemmin ollut sairaalassa vainoihin liittymättömästä syystä. Kun hän vahingoittui puolustaessaan Narendrania, hän meni nopeasti huonoon kuntoon.
Kun ambulanssi tuli viemään pariskuntaa sairaalaan, hyökkääjät kehottivat ambulanssin kuljettajia jättämään pariskunnan kyydistä sekä olemaan hiljaa koko hyökkäyksestä.
Vielä sairaalassakin Narendranilta ja Kavitalta evättiin asianmukainen hoito, koska ääriliikkeen edustajat vaikuttivat lääkäreihin. Vasta kun muut pastorit ja eräs asianajaja painostivat erästä lääkäriä, pariskunta sai tarvitsemansa lääketieteellisen avun.
Väkivalta karkotti seurakuntalaisia
Vammojen vakavuuden ja hoitoon pääsemiseen liittyneen viiveen takia Narendran ja Kavita olivat sairaalassa viikon. Sinä aikana ääriliikkeen edustajat käyttivät hyväkseen sitä, ettei kirkkorakennuksessa ollut ketään.
”Kirkon ovi oli jäänyt auki, ja hyökkääjät tuhosivat tuoleja, rumpuja ja muuta tavaraa kirkossa”, Narendran kertoo.
Kesti monta päivää palata normaaliin elämään. Tapahtumalla on ollut myös käytännön seurauksia. Narendran ei voi enää tehdä työtä ihmisten parissa eikä vierailla seurakunnan jäsenten luona, koska hän pelkää ääriliikkeen edustajia. Lisäksi seurakunta on pienentynyt väkivallan jälkeen.
“Puolet kristityistä lakkasi käymästä kirkossa tämän tapauksen jälkeen, sillä ääriliikkeen edustajat vierailivat heidän kaikkien kotona ja uhkasivat heitä vakavilla seurauksilla, jos he jatkaisivat osallistumista jumalanpalveluksiin”, Kavita kertoo.
”Jäljelle jääneet kristityt, jotka edelleen tulevat kirkkoon, ovat myös hyvin peloissaan. He eivät halua puhua pastorille, ja he lähtevät kirkosta heti jumalanpalveluksen jälkeen. Emme voi kokoontua rukoilemaan öisin tai palvoa Herraa vapaasti. Olemme lakanneet säestämästä lauluja soittimilla, taputtamasta käsiämme ja jopa laulamasta kovalla äänellä.”
Tuen avulla kohti normaalia elämää
Narendranin ja Kavitan ollessa sairaalassa paikalliset Open Doorsin yhteistyökumppanit kuulivat, mitä oli tapahtunut. He tulivat rukoilemaan ja rohkaisemaan pariskuntaa.
Ennen kuin vaino alkoi, Narendran ja Kavita saivat tulonsa kolehdeista. Mutta nyt, kun monet seurakunnan jäsenistä eivät enää voi osallistua jumalanpalveluksiin, Narendranin ja Kavitan perhe on taloudellisissa vaikeuksissa.
Open Doorsin työn tukijoiden antamien lahjoitusten avulla yhteistyökumppanimme pystyivät toimittamaan heille ruokatavaraa. Lisäksi he hankkivat pariskunnalle ompelukoneen. Sen avulla he saattoivat avata räätälinliikkeen.
OD:n yhteistyökumppanit ostivat pariskunnalle ompelukoneen. Sen avulla he saattoivat avata räätälinliikkeen.
Narendran ja Kavita pitävät tätä apua selkeänä esimerkkinä Jumalan huolenpidosta.
”Kun Elia oli peloissaan ja piilossa, Herran enkeli tuli hänen luokseen, antoi hänelle ruokaa ja rohkaisi häntä sanoen ’Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi’”, Kavita sanoo.
”Samalla tavoin, kun olimme huolissamme ja kamppailimme, Open Doorsin yhteistyökumppanit auttoivat meitä rukouksin ja käytännön tuen kautta. Niiden avulla voimme jatkaa hengellistä työtämme. Olisimme eläneet pelossa ja ahdistuksessa, ellette olisi tulleet avuksemme. Ymmärsimme, ettemme ole yksin. Jumalan ihmiset seisovat rinnallamme vaikeuksissamme ja tukevat meitä rukouksin.”
Vaino kasvatti vahvemmiksi
Huolimatta edelleen jatkuvista haasteista Narendran ja Kavita ovat päättäneet pysyä lähellä Herraa antamatta minkään riistää heiltä kutsumustaan. He jatkavat hengellistä työtä samassa kylässä luottaen siihen, että Herra on heidän kanssaan ja johdattaa heitä.
Hyökkäyksen jättämät haavat, olivatpa ne fyysisiä tai tunne-elämän haavoja, eivät katoa yhtäkkiä. Pariskunta toipuu niistä edelleen. Mutta Jumala, joka on ollut pariskunnan kanssa alusta asti, on sama Jumala, joka on heidän kanssaan nyt – ja johon he edelleen luottavat.
Kavita kertoo, ettei pariskunta pystynyt unohtamaan tapahtunutta tai käsittelemään henkistä traumaa päiväkausiin.
”Ajattelimme, ettemme voisi jatkaa palvelutyötämme, mutta Herra vahvisti meitä Sanansa kautta, joka sanoi: ’Älkää pelätkö, sillä minä olen teidän kanssanne.’”
“Saimme rohkeutta ja nyt tiedämme, että vaino auttoi meitä kasvamaan vahvemmiksi uskossamme – ja että Jumala käyttää sitä siunatakseen palvelutyötämme.”
Narendran muistuttaa Jeesuksen sanoista: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina, minä olen voittanut maailman.”
”Uskon, ettei Jumala jätä meitä yksin ja ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Mitä enemmän israelilaisia sorrettiin, sitä suuremmaksi kansa kasvoi ja sitä laajemmalle se levisi. Samalla tavoin mitä enemmän meitä vainotaan, sitä enemmän Jumala siunaa hengellistä työtämme. Meillä on Jumalassa tulevaisuuden toivo”, Narendran sanoo.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
Katso video
