Intia on monen muun maan tavoin eristäytynyt taistellessaan COVID-19-kriisin kanssa. Vaikka tässä yli miljardin ihmisen maassa on ”vain” 900 todettua infektiota, on toimenpiteiden vaikutus valtava. Moni vainottu kristitty on menettänyt tulonsa ja pyytää pikaista apua. Heidän saavuttamisensa on nyt vaikeampaa kuin koskaan, mutta Open Doorsin kumppanit tekevät kaikkensa voidakseen tarjota perustarpeista olennaisinta: ruokaa.

Dhiraj* on omistautunut pastori. Hän elää pienen perheensä kanssa intialaisen suurkaupungin slummissa. He lähettivät meille viestin: ”Kirkkomme on samassa slummissa kuin mekin. Seurakuntamme jäsenet ovat erittäin köyhiä, mutta joka viikko he antavat meille kolehdin. Tämä on ainut palkkani: 200-500 rupiaa viikossa (noin 2,40e – 6e). Nyt eristyksen aikana ei ole enää kolehtia. En voi mennä minnekään, enkä saa muuta työtä. Käännyn teidän puoleenne.”

Dhiraj on vain yksi puutteessa elävistä kristityistä. Heitä on tuhansia, ehkä jopa miljoonia. Kaikki heistä elävät maassa, joka on kasvavan vihamielinen evankeliumia kohtaan. Koronavirus uhkaa heidän henkeään.

Open Doorsin kumppani Rahul* sanoo: ”Seurakunnat ovat erittäin köyhiä. Suurin osa seurakuntien jäsenistä saa päiväpalkkaa, jolloin päivä ilman työtä tarkoittaa päivää ilman ruokaa. Pastorien perheet kärsivät eniten. Aiomme ottaa yhteyttä niihin, jotka kärsivät suurinta nälkää. Voisiko Open Doors auttaa?”

 

Seurakuntalaisten kertomaa

Toinen kumppani, Shalom*, soitti kertoakseen Jain* sydäntä särkevän tarinan. ”Viimeksi kun puhuimme, kaikki oli kunnossa. Nyt hän kertoi kuinka eristys vaikuttaa häneen ja muihin pastoreihin. He eivät voi mennä töihin eivätkä vierailla seurakuntalaistensa luona. He tietävät ainakin 20-30 pastoria, jotka näkevät nälkää eristyksen tähden.”

Tara* ja hänen aviomiehensä palvelevat Herraa köyhällä alueella Intiassa. Myös heillä on vaikeaa. ”Meillä ei ole tarpeeksi lastemme ruokkimiseen. En voi katsoa kun he nälkiintyvät emmekä voi mennä vanhempiemme luokse. Olkaa kilttejä, tehkää jotain auttaaksenne Kristuksen ruumista.”

Paras-niminen seurakunnan työntekijä saa paljon puheluita seurakuntalaisiltaan  – suurin osa heistä on päiväpalkalla. ”Kun maa on eristyksessä, he ovat pyytäneet meiltä apua. Voimme auttaa heitä hengellisesti lähettämällä viestejä ja Jumalan Sanaa sosiaalisen media, kuten WhatsAppin ja Facebookin, välityksellä, mutta emme voi vastata heidän fyysisiin tarpeisiinsa. Voimmeko pyytää järjestöänne auttamaan ruoan saamisessa seurakuntiemme köyhille?”

Open Doorsin perustaja Veli Andreas aloitti vierailemalla Itä-Euroopan vainottujen kristittyjen luona antaen heille Raamattuja. Myöhemmin aloimme tarjota myös koulutusta, mutta huomasimme pian, että Raamatuista ja koulutuksesta on hyötyä vasta, kun perustarpeet on turvattu. Tästä syystä yksi työmme tärkeistä pilareista Intian kaltaisissa maissa on tukea vainottua seurakuntaa hätäavun ja avustusten kautta. Yhteistyökumppaneidemme kanssa pyrimme saavuttamaan COVID-19-ehkäisytoimien seurauksena nälkää näkevät vainotut kristityt Intiassa.

Tämä on tärkeää sekä nyt että tulevaisuudessa. ”Nyt ihmisten välillä ei ole paljon vuorovaikutusta”, sanoo paikallinen Open Doors -kumppani Heena*. ”Kokemuksesta tiedämme, että äärihindut voivat yrittää lahjoa köyhiä kristittyjä kääntymään hindulaisuuteen. He lupaavat taloudellisten ongelmien loppuvan sillä keinoin. Tämä kriisi tekee Intian seurakunnasta haavoittuvaisen tälle taktiikalle.”

Apunne saavuttaa tarvitsevia

Eristyksestä huolimatta Open Doorsin kumppanit saavuttavat joitain alueita ruoka-avullaan. Arun* ja hänen vaimonsa saivat juuri lapsen. Hän vastaa 12 sukulaisesta koostuvasta perheestään. ”Eristyksen tähden en saa rahaa. Olen mukana myös osa-aikaisessa seurakuntatyössä, mitä en myöskään voi tehdä. Olimme vähällä nälkiintyä, mutta yhtäkkiä te toitte meille ruokaa! Nyt selviämme ainakin kuukauden.”

Aryan*, pienissä kylissä vieraileva saarnaaja, sai myös apua. ”Ainoa tulonlähteeni on kolehti, jota sain sunnuntaijumalanpalveluksista ja kotivierailuilta. Elän kädestä suuhun. En ole voinut säästää tulevaisuuttani varten. Alueeni eristyksen tähden en ole voinut mennä tapaamaan uskovia. Viime viikolla sairastuin, ja kaikki rahani menivät siihen. Sitten tuli eristys ja pimeys laskeutui ylleni. Kuinka voisin ruokkia perheeni? Sitten järjestönne saapui elintarvikkeiden ja muun avun kanssa. Nyt ruoka riittää ainakin kuukaudeksi.”

Suraj*, päiväpalkollinen, oli menettänyt kaiken toivon pandemiatoimenpiteiden astuttua voimaan. ”Olin epätoivoinen ja rukoilin kovasti Jumalaa. Pyysin Häntä avaamaan ovet, jotta voisimme saada ruokaa selviytyäksemme. Yhtäkkiä pastorini rukoili ja kertoi, että eräs järjestö oli tuonut elintarvikkeita ja muita päivittäistarpeita perheille, joihin kriisi vaikuttaa. Kiitos paljon! Olin niin onnellinen saadessani tämän avun!”

Sinä voit auttaa

Rukoilethan ja tuethan vainottuja kristittyjä erityisesti tämän kasvavan avun aikana? Vaino ei lopu pandemian vuoksi. Itse asiassa painostus vainottuja veljiämme ja siskojamme kohtaan monessa maailmankolkassa lisääntyy. Tämä kriisi voi satuttaa seurakuntaa tai vahvistaa sitä.

”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.” (Gal. 6:9-10)

*Nimet muutettu turvallisuussyistä

Intia

Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.