Lehdet
27.02.2020

Häpeä varjostaa naisten vainoa

Arviolta 65% vainotuista kristityistä on naisia ja lapsia. Kristittyihin naisiin kohdistuva vaino on Open Doorsin tutkija Helene Fisherin mukaan erilaista kuin miehiin kohdistuva vaino. Naisten kohdalla vainoon liittyy häpeä, ja siksi naisten kokema vaino helposti sivuutetaan.

Miehiin kohdistuva vaino on usein näkyvää, sillä monet väkivallan tai kaappauksen kohteeksi joutuvat miehet ovat julkisessa asemassa ja saavat sen seurauksena näkyvän ”sankari”-roolin. Kristillisen uskonvakaumuksensa takia esimerkiksi raiskauksen uhriksi joutuva nainen sen sijaan nähdään häpeänä, jopa monissa kristillisissä yhteisöissä varsinkin Afrikassa ja Aasiassa. Naisten kokema seksuaalinen väkivalta jättää monissa yhteisöissä elinikäisen stigman, joka estää naiselta avioliiton ja kunniallisen aseman yhteisössään. Tämä puolestaan johtaa usein köyhyyteen.

Pakistan ja Nigeria ovat tilastollisesti maita, joissa kristittyihin naisiin kohdistuva väkivalta on yleisintä. Pakistanissa vuosittain 700-800 kristittyä tyttöä kaapataan ja pakkonaitetaan muslimimiehille. Eräässä tapauksessa muslimiyhteisön keskellä elävät kristityt vanhemmat kuulivat naapurissa raiskattavan tyttärensä avunhuudot, mutta eivät muslimimaassa kyenneet tekemään tilanteelle mitään.

Pohjois-Nigeriassa puolestaan kymmeniätuhansia kristittyjä tyttöjä ja naisia on kaapattu viime vuosina Boko Haramin seksiorjiksi. Nigerialaisen Leah Sharibun tilanne (josta kerrotaan tämän lehden sivulla 15) on kuvaava: Hänet kaapattiin, koska hän on tyttö, ja hän on islamistisen Boko Haram -terroristien vankina edelleen, koska hän on kristitty.

Open Doors tukee uskonvakaumuksensa takia seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneita naisia. Lisäksi teemme avioliittotyötä esimerkiksi muslimitaustaisten kristittyjen parissa. Näissä koulutuksissa moni mies kuulee ensimmäistä kertaa, ettei ole oikein pahoinpidellä vaimoaan, kuten ympäröivässä yhteisössä on usein tapana.

Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluva ihmisarvo kuuluu sekä miehelle että naiselle.

– Miika Auvinen