Tässä keskustelussa pastori Marcus kertoo niistä traumaattisista asioista, joita hyökkäykset aiheuttivat kristityille, siitä kuinka he saivat toivon kaiken uudelleen rakentamiseen, mitä hän sanoisi vihollisilleen – sekä erityisen rohkaisun sanan vainojen alla kestämisestä. Nykyään Open Doors auttaa pastori Marcusta rakentamaan uutta kirkkorakennusta kasvavalle seurakunnalleen. Autamme myös kristittyä yhteisöä mikrolainoilla, koulutuksilla ja traumaterapialla.
Tässä tilanne pastori Marcuksen omin sanoin:
Huhuista tuli totta
Ennen kuin Boko Haram hyökkäsi, elimme rauhassa toistemme kanssa, sekä kirkoissa että toreilla, jopa koulussa – lapsemme elivät rauhassa ja olivat erittäin onnellisia.
Vuonna 2014 kuulimme huhuja, että Boko Haram olisi lähellä. Kun he tulivat kaupunkiimme, he tuhosivat kylät, polttivat kirkot, ryöstivät talot sekä tappoivat miehet ja naiset. Väkemme pakeni ja hylkäsi kylät. Seurakunta lakkasi kokoontumasta. Lisäksi Boko Haram poltti kaikki kirkot läheisessä Mubissa. Yhtään moskeijaa ei kuitenkaan tuhottu.
Muutaman kuukauden päästä Boko Haram lähti kaupungistamme, ja minä palasin sinne. Meitä oli vain harvoja. Jotkut tulivat myöhään yöllä ja menivät koteihinsa.
Verta kirkon seinillä
Kun Boko Haram hyökkäsi, kaikki olivat peloissaan. Olimme täysin traumatisoituneita. Kun tulimme takaisin, joissain kirkoissa oli verta seinällä. Kukaan, joka näki sen tai kuuli siitä, ei halunnut enää mennä kirkkoon.
Hyökkäys aiheutti paljon pelkoa monien sydämiin. Ihmiset luulivat, että jos he menevät kirkkoon, myös heidän kimppuunsa hyökättäisiin. Joten, useat ihmiset eivät palanneet kirkkoihin tuolloin. Useiden ihmisten hengellinen elämä muuttui hyvin heikoksi. On suuri pettymys, jos vaeltaa Herran kanssa, ja kuitenkin tapahtuu tällaista. Pelko ilmestyy. Luottamus ja toivo katoavat. Rehellisesti sanottuna, tuolloin oma hengellinen elämäni järkkyi. Olin niin peloissani. Totisesti, uskoni järkkyi.
Tästä huolimatta Jumalan sana muistutteli minua edelleen, että Jumala ei hylkää ketään, joka laittaa toivonsa Häneen. Siihen aikaan toimin pastorina toisessa kaupungissa, varsin kaukana täältä, ja minut siirrettiin kuumimmalle alueelle – lähelle Mubia, jossa Boko Haram piti leiriään. Aloin vierailla seurakuntalaisten luona. Silti vain neljä ihmistä suostui tulemaan kirkkoon. Näin me aloimme uudestaan pitämään jumalanpalvelusta tällä pienellä porukalla, kunnes lopulta ihmiset tulivat sankoin joukoin.
Toivon ja rohkaisun löytäminen
Kun ihmiset hiljalleen alkoivat palaamaan kirkkoon, Open Doors tuli hätiin ja järjesti seminaarin traumasta toipumisesta. Heidän työntekijänsä keräsivät pastoreita ja seurakuntalaisia. He jatkuvasti rohkaisivat meitä ja opettivat meitä.
Hiljalleen ihmiset alkoivat palata arkeensa. Open Doors myös jakoi ruokaa monille, koska kenelläkään ei ollut ruokaa varastossa – eikä vain ruokaa, vaan myös taloudellista tukea. Te olitte kouluttamassa ja rohkaisemassa meitä. Näiden opetusten ansiosta moni ihminen rohkaistui ja vahvistui niin, että palasi kirkkoon.
Nykyään kirkko on täynnä, ja suurin rohkaisun lähde tuli teiltä – opetustenne, rohkaisunne ja antamanne tukenne kautta. Emme voi mitata kiitollisuuttamme, ja vain Jumala voi palkita teidät. Olette todella vahvistaneet toivoamme Jumalassa. Seurakuntani antaa teille suuren arvostuksen.
Olemme myös poranneet kaksi kaivoa, joista saamme puhdasta vettä. Meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista, ja systeemi on toiminut hyvin. Tiedämme, että teissä oleva Kristuksen rakkaus johdatti teidät rakastamaan meitä samalla rakkaudella – tätä emme ole kokeneet aikaisemmin.
Viesti Boko Haramille
Jos voisin puhua Boko Haramin jäsenen kanssa nyt, sanoisin hänelle, että emme maksa pahaa pahalla. Kertoisin hänelle, että se, mitä he tekevät, ei johda mihinkään, ja että heidän tulisi katua. Alkaa seuraamaan Jeesusta. Siitä, mitä te olette tehneet, me emme kosta, palatkaa vain Kristuksen luokse. Kaikki, mitä te olette tehneet: tapoitte ihmisiä, ryöstitte ihmisten omaisuutta, tuhositte taloja ja poltitte kirkkoja – mutta Jumala haluaa antaa teille anteeksi kaikki teidän syntinne, ja siinä on se hyvä sanoma, joka minulla on teille.
Sana kristityille ympäri maailmaa
Se, mitä tahdon kaikkien kristittyjen ympäri maailmaa tietävän, on, että jos joku tämänkaltainen koettelemus tulee teidän eteenne, älkää lannistuko, vaan pitäkää sitä pelkkänä ilona. Vainoja tulee. Muistakaa: vainot eivät alkaneet teistä. Niitä on ollut menneisyydessä ja niitä on edelleen. Kaikkialla, missä vaino nousee, evankeliumi leviää entistä enemmän.
Ennen kuin Boko Haram hyökkäsi, olimme heikkoja. Sen jälkeen olemme kuitenkin olleet erittäin vahvoja uskossa. Emme rukoile Jumalalta, että hän ottaisi koettelemukset pois. Sen sijaan rukoilemme, että Jumala antaisi meille armonsa niin, että kestäisimme. Raamattu kertoo, että se, joka kestää loppuun asti, tulee saamaan vanhurskauden kruunun. Tämä on viesti, jonka haluan lähettää kristityille ympäri maailmaa.
Ennen Boko Haramin hyökkäyksiä, kirkollamme oli 200 jäsentä. Tällä hetkellä meillä on 300–400 jäsentä. Jotkut alueemme pienistä kirkoista, joissa oli vain sata jäsentä, ovat rakentaneet isompia kirkkoja, joihin mahtuu 500 ihmistä.
Koska meidän mestarimme Jeesus kulki tämän kärsimyksen läpi, tulemme myös me, joista on tullut hänen seuraajiaan, kulkemaan sen läpi. Lopussa olemme kuitenkin voittajia.
Erityinen rukouspyyntö kotikylän puolesta
Yhteisöllämme on joitain haasteita. Nuoret naisemme ovat menettäneet toivonsa ja muslimit houkuttelevat heitä tavaroilla. Olemme menneet oikeuteen sekä kylän päämiehelle pakkokäännytystapauksissa sekä joidenkin tyttöjen kaappauksissa. Usein nuoret muslimimiehet antavat nuorille naisillemme vaatteita, ruokaa ja paljon rahaa – ja myöhemmin pakottavat heidät kääntymään islamiin. Tämä on todella ollut riesana. Rukoilkaa nuorten naistemme puolesta.
*Haastattelu transkriboitiin ja sitä editoitiin kevyesti paremman luettavuuden takia.
