Syyrialla on takanaan huolestuttavien kehitysten vuosi. Vieläkin on epävarmaa, mikä on kristillisen yhteisön rooli tässä vallanvaihdoksen kokeneessa maassa. Osa kristityistä näkee kuitenkin valtavien haasteiden ja lisääntyvän painostuksen keskellä toivon pilkahduksen.

Syyrian tilanne muuttui lopullisesti joulukuussa 2024, kun maata rautaisella otteella hallinnut diktaattori Bashar al-Assad pakeni maasta 14 vuoden julman sisällissodan jälkeen.

Hayaat Tahrir al-Sham (HTS), Syyrian uusi vallanpitäjä, julisti perustaneensa siirtymävaiheen hallituksen. Tammikuussa 2025 HTS-järjestön johtaja Ahmed al-Sharaa nimitettiin Syyrian väliaikaiseksi presidentiksi, ja maa siirtyi uuteen poliittiseen vaiheeseen.

Syyrialaiset kokoontuivat kaduille juhlimaan vuosikymmeniä kestäneen al-Assadin perheen valtakauden päättymistä. Syyrian kristittyjen iloon uudesta tilanteesta sekoittui pelkoa. Oli ollut Isisin vuodet, vuoden 2023 tuhoisa maanjäristys ja meneillään oleva talouskriisi. Millainen tulevaisuus kristittyjä odottaisi uudessa Syyriassa?

Ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä, ja rikolliset ryöstävät ja tappavat ihmisiä.

Vallan vaihtumisesta on kulunut vuosi, ja Syyria on muuttunut monin tavoin. Sähkönsaanti ja -saatavuus on parantunut eri puolilla maata, markkinat ovat avautuneet ja kansalaisilla on uusia mahdollisuuksia työllistyä. Sananvapaustilanne vaikuttaa parantuneen, ja Syyria on alkanut ennallistaa suhteitaan kansainvälisessä yhteisössä.

Toisaalta Syyriaa ravistelee käteisen rahan kriisi. Pankit eivät kykene tarjoamaan kansalaisille pääsyä käteisvaroihinsa, ja käteisnostot on rajattu noin 20 euroon. Monet entisen hallinnon tai armeijan työntekijät ovat nykyään työttömiä, ja heidän perheensä köyhtyvät.

Maan turvallisuustilanne on huolestuttava: ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä kostaakseen sisällissodan tapahtumia, ja rikolliset ryöstävät ja tappavat ihmisiä. Tilanteeseen vaikuttaa sekasortoinen ympäristö, turvallisuusjoukkojen liian vähäinen määrä sekä jatkuvasti muuttuvat säännöt.

Vuosi vallanvaihdoksen jälkeen ei ole selvää, mikä on kristillisen yhteisön rooli uudessa Syyriassa.

Jatkuvat väkivaltaisuudet

Väkivaltaisuudet kertovat maan epävakaasta tilanteesta. Maaliskuussa alaviittiyhteisö joutui verilöylyn kohteeksi rannikkoalueella. Alaviitit ovat etnis-uskonnollinen ryhmä, johon myös Assadin suku kuuluu. Verilöylyssä kuoli eri lähteiden mukaan 1000–2000 ihmistä, joukossa myös viisi kristittyä.

Huhti-kesäkuun välisenä aikana eteläisessä Syyriassa, druusienemmistöisessä Suweydan provinssissa puhkesi väkivaltaisuuksia. Druusit ovat Syyrian etnis-uskonnollinen vähemmistökansa. Väkivaltaisuuksien osapuolina olivat beduiiniheimot, paikalliset druusiryhmät ja väliaikaisen hallituksen joukot. Konflikti johti noin 1000 ihmisen kuolemaan, joista 539 oli druusisiviilejä.

Kesäkuussa damaskolaisen St. Eliaan kirkon pommituksessa kuoli 25 ihmistä. Kristittyjä kuoli 22, ja noin 60 haavoittui. Terrori-isku oli täydellinen järkytys. Viikon ajan Syyrian kirkot olivat pääsääntöisesti tyhjiä ja seurakuntien tilaisuuksia peruttiin.

”Nuoret ovat turhautuneita ja uskovat, että tilaisuus muuttaa ympärillä olevien ihmisten mielipiteitä on valitettavasti menetetty”, kertoo aleppolainen piispa Tobji. ”Kutsuimme 150 nuorta keskustelutilaisuuteen, joka käsitteli kansalaisia ja uutta Syyriaa. Vain neljä nuorta saapui paikalle.”

Uusia haasteita, vanhaa painostusta

Viime vuoden aikana kristittyjen jokapäiväinen selviytyminen kävi entistä haasteellisemmaksi erilaisen vainon vuoksi.

Kristittyä väestöä huolestuttaa erityisesti uuden hallinnon ääri-islamilainen tausta. Islamin vaikutus näkyy vahvasti. Useat seurakunnan johtajat kertovat, että kaikkialla yhteiskunnassa sheikit vaikuttavat päättävän tärkeistä asioista.

Muutoksia on myös katukuvassa: entiset kapinalliset, jotka ennen Assadin hallinnon kaatumista hallitsivat ainoastaan Idlibin kaupunkia ja sen ympäristöä, ovat nyt levittäytyneet kaikkialle.

Julkista koulua käyvät lapset joutuvat aiempaa useammin sanallisten hyökkäysten kohteeksi. ”Jotkut seurakuntamme perheet eivät voi lähettää lapsiaan kouluun, koska lapsia kiusataan sanallisesti siksi, että he ovat kristittyjä”, kertoo isä Yohana Homsin syyrialais-ortodoksisesta seurakunnasta.

Eräät perheet ovat tilanteen seurauksena päättäneet kuljettaa lapsiaan kristillisenemmistöisten kylien kouluihin sen sijaan, että lapset jäisivät kaupunkiin opiskelemaan. Isä Yohana suree sitä, että seurakunta on voimaton muuttamaan tilannetta.

Muslimiopiskelijoilla on julkisissa kouluissa omat opettajansa uskontotunneille, mutta kristityille opiskelijoille ei ole omia opettajia. Kristityt lapset siirretään usein islamin uskontotuntien aikana toiseen luokkatilaan, jossa heillä ei ole mitään tekemistä.

”Lapseni pelkäävät mennä ulos tai seurakuntaan yksinään.”

Wael, erään homsilaisen seurakunnan työntekijä

Hanan, viiden lapsen äiti Damaskoksesta kertoo kokemastaan epätoivosta turvata lastensa usko ja identiteetti. ”Haluan lähettää lapseni oppimaan katekismusta, haluan heidän oppivan kristinuskosta koulussaan.”

Kristityjä naisia solvataan kaduilla ja heitä kutsutaan usein ”arvottomiksi” tai ”vääräuskoisiksi”.

Wael, erään homsilaisen seurakunnan naispuolinen työntekijä, kertoo pelkäävänsä perheensä puolesta. ”Viime vuoden aikana lapseni näkivät paljon ihmisiä, joilla oli parta sekä aseet ja jotka kutsuivat heidän äitiään vääräuskoiseksi. Nyt he pelkäävät mennä ulos tai seurakuntaan yksinään.”

Jopa seurakunnan työntekijät kokevat ikäviä tilanteita. Isä Isaac, homsilainen seurakunnan johtaja, kertoo, että häntä kohti syljettiin ilman syytä keskellä katua. ”Henkilöt eivät olleet paikallisia. En reagoinut välikohtaukseen mitenkään, vaan kävelin pois. Kristityt toimivat näin.”

Kristittyjen pienyrittäjien asiakasmäärät ovat laskeneet varsinkin muslimienemmistöisillä alueilla. Wael kertoo, että parempina aikoina nämä yrittäjät tukivat seurakuntia, nyt he itse tarvitsevat seurakunnan apua.

Kirkkorakennusten seinille ja kristittyjen asuttamille alueille on kirjoitettu uhkaavia kirjoituksia, joissa uhataan tappaa kristittyjä.

Ristitulessa

Syyrian kristityt joutuvat myös asuinalueidensa ulkopuolisen väkivallan ristituleen. Suweydan provinssissa druusienemmistöisen alueen kristityistä yli puolet on joutunut pakenemaan maansisäisesti kodeistaan turvattomuuden vuoksi.

”En tiedä, kuinka voin alkaa uudelleen”, kertoo suweydalainen Fadi, 52, jonka parturiyritys ja koti poltettiin. Tekijöitä ei saatu kiinni. Fadi asuu nykyään damaskoslaisessa vuokra-asunnossa.

Suweydassa sijaitsevan Kharaban kylän seurakunnan pastori kertoo, että sodan jälkeen tehtiin paljon työtä seurakunnan uudistamiseksi ja voimistamiseksi. Nyt seurakunta tyhjenee uudelleen. Kaikesta huolimatta he jatkavat jumalanpalvelusten pitämistä. Seurakunta ei anna koskaan periksi.

Jopa yleensä kristityille turvallisemmissa kurdien hallitsemissa osissa Syyriaa vaino on lisääntynyt. Kurdiviranomaiset määräsivät kaikkiin kouluihin kurdinkielisen opetussuunnitelman. Tämän seurauksena 14 kristillistä koulua joutui lopettamaan toimintansa, sillä niissä opetus toteutettiin arabiaksi.

Pitkällisten neuvottelujen jälkeen viranomaiset vihdoin suostuivat siihen, että seurakunnat avaavat koulut uudelleen, mutta koulunkäynti viivästyi yli kuukaudella.

Nykyisen tilanteen johdosta monet kristityt ovat alkaneet pohtia Syyriasta lähtemistä. Syyrialaisen seurakunnan työntekijä Nariman kertoo, ettei kykene näkemään positiivisia muutoksia, koska ei tunne oloaan turvalliseksi. ”Kaikki ympärilläni olevat ihmiset haluavat lähteä.”

”Osa ei-kristityistä on avoimempia”

Pelon ilmapiiristä huolimatta seurakunta on saanut todistaa yhtä erittäin positiivista kehitystä. ”Monet muualta tulevat muslimit tulivat kirkkoon ja kysyivät toiminnastamme. Meillä on erinomainen mahdollisuus näyttää ihmisille, millaisia todelliset kristityt ovat”, kertoo piispa Tobji Alepposta.

Kristityiksi kääntyvien määrä on kasvussa. Tähän sisältyvät muutamat henkilöt, jotka ovat palanneet Syyriaan muissa maissa sijanneilta pakolaisleireiltä, joissa he ovat kääntyneet kristityiksi.

”Syyrian väkivaltaisuuksien seurauksena osa ei-kristityistä on avoimempia kuulemaan kristinuskosta. He näkevät, että kristinusko tuo rauhaa, ja me toivomme, että Jumala koskettaisi heidän sydämiään”, kertoo Razzok, homsilaisen seurakunnan pastori. Sama ilmiö on havaittavissa myös Syyrian kurdien ja druusien keskuudessa.

Kristityt löytävät yhä turvaa kirkosta kaikkien muutosten ja epävarmuuden keskellä. ”Mikään tällainen ei koskaan estänyt seurakuntaa jatkamasta tehtäväänsä”, kertoo pastori Abdulla aleppolaisesta seurakunnasta. ”Päinvastoin, tilanne antoi uutta uskoa ja rohkeutta.”

”Uskon, että tämä pimeys edeltää jumalallista väliintuloa.”

Pastori Abdulla

Homsilainen isä Issac on samaa mieltä: ”Ihmiset ovat entistä sitoutuneempia uskoon ja se on iloinen asia, sillä siitä huolimatta, mitä he joutuvat kokemaan, heidän uskonsa ei horju.”

Kristittyjen tulevaisuus Assadin jälkeisessä Syyriassa on epävarma. Kristityt joutuvat tasapainottelemaan syvästi koetun uskon ja epävakauden pelon välillä. Silti toivoa on näkyvissä:

”Uskon, että tämä pimeys edeltää jumalallista väliintuloa. Syyrian seurakunta ei ainoastaan selviydy, vaan se säilyy vakaana ja muuttumattomana täällä, missä sen juuret ja alkuperä ovat”, pastori Abdulla rohkaisee.

Ystäviemme tuen ja rukousten avulla Open Doorsin paikalliskumppanit auttavat seurakuntia kaikkialla Syyriassa.