Viisi vuotta Surabayan pommituksista: Wennyn perhe toipuu yhä menetyksistään

Surabayan terrori-iskut toukokuussa 2018 jättivät syvän jäljen alueen perheisiin ja yhteisöihin. Wenny Angelina Hudojo menetti iskuissa lapsensa Nathanin (11) ja Evanin (8), ja monien muiden tavoin hän kärsii edelleen iskujen seurauksista.

Pommi-iskut tapahtuivat lähes samanaikaisesti Indonesiassa Jaavan saaren itäosissa. Itsemurhapommittajat ottivat kohteekseen kolme paikallista kirkkoa, joissa menehtyi 13 ihmistä ja loukkaantui yli 40.

“Olin yllättynyt, kun Open Doorsin paikallinen kumppani soitti ja ehdotti tapaamista. Tapasimme viime vuonna, ja olen todella iloinen siitä, että välitätte minusta yhä”, Wenny sanoo.

Tapasimme viime vuonna, ja olen todella iloinen siitä, että välitätte minusta yhä.

Wenny Angelina Hudojo

Hän halusi kertoa tarinansa ja saada näkyvyyttä terrorismin seurauksille, mutta hänen oli otettava huomioon läheistensä hyvinvointi. Hän toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi mutta vaati, ettemme tapaisi hänen kotonaan.

“En halua mieheni tai anoppini saavan tietää, että tapasin teidät ja keskustelin kanssanne tragediasta.”

Kun kaipaus on suurin

Tragediasta on kulunut viisi vuotta, ja Wennyn perhe, erityisesti aviomies, kärsii yhä rakkaiden poikien menetyksestä.

“Mieheni on vaikea antaa itselleen anteeksi sitä, että hän ei voinut viedä lapsiamme kirkkoon tuona aamuna. Poikiemme kuoleman jälkeen hän kadotti elämänhalunsa ja elämänsä tarkoituksen.”

Wenny kaipaa lapsiaan, ja olisi vähättelyä väittää muuta. Erityisesti hän kaipaa heitä juhla- ja muina merkkipäivinä.

Kaikesta huolimatta toivon, että voin auttaa muita, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia koettelemuksia.

Wenny Angelina Hudojo

“Jokaisena pyhäpäivänä, kuten jouluna, pääsiäisenä ja kiinalaisen uudenvuoden aikaan, olen hyvin yksinäinen. Ja joka vuosi toukokuun 18. päivänä suruni on käsinkosketeltavaa. Vaikka tapahtuneesta on viisi vuotta, kaipaan yhä lapsiani.”

Wennyn taistelu ei päättynyt lasten menettämiseen. Hän kokee, että hänen haasteensa ovat vain vaikeutuneet, erityisesti perhesuhteiden osalta.

“Saatan näyttää iloiselta, mutta todellisuudessa taistelen. Luulin, että lasten menettäminen oli vaikeaa, mutta itse asiassa nykyinen kamppailuni on vielä vaikeampaa. Mutta jatkan rukousta, ja toivoni on Jumalassa.”

Yhteiset kokemukset

Tällä hetkellä Wenny viettää suurimman osan ajastaan huolehtimalla perheestään, myös miehestään, anopistaan ja heidän luonaan asuvasta sukulaistytöstä.

“Kaikesta huolimatta toivon, että voin auttaa muita, jotka ovat käyneet läpi samanlaisia koettelemuksia.”

“Jokin aika sitten eräs ystäväni, joka myös menetti lapsensa, otti yhteyttä minuun. On helpottavaa voida jakaa asioita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita. Rukoilen, että Jumalan minulle osoittama hyvyys voisi rohkaista toisia.”

Rukoilethan edelleen Wennyn ja hänen perheensä puolesta tänä surun aikana.