On puhuttelevaa nähdä hmong-heimoon kuuluvan vietnamilaisen Pohin* hymyilevän kaiken sen jälkeen, mitä hän on kokenut. Tavatessamme hän suorastaan loistaa ja laulaa meille hyväntuulisena kauniin ylistyslaulun. Poh kasvoi kodissa, jossa palvottiin paholaista.
Poh kertoo kasvaneensa perheessä, jossa säännöllisesti uhrattiin paholaiselle karjaa, kuten kanoja ja lehmiä, ja hän itse oppi pelkäämään paholaista. Ilosanoman Jeesuksesta hän kuuli vaimoltaan Mailta*, jonka hän tapasi 15-vuotiaana. Kun he menivät naimisiin, Poh muutti asumaan vaimonsa perheen luo ja omaksui kristinuskon kaikessa hiljaisuudessa. Siinä vaiheessa kun he saivat lapsia, Poh ymmärsi, ettei hän voinut enää salata uskoaan vanhemmiltaan. Hän kertoi heille uskovansa Jumalaan ja olevansa nyt kristitty mies.
Perhe raivostuu
Pohin vanhemmat eivät hyväksyneet poikansa ratkaisua. He sanoivat, että erityisesti nyt, tultuaan isäksi, Pohin olisi lastensa turvallisuuden vuoksi ehdottomasti uhrattava paholaiselle. Seurasi todellinen myrsky, kun Pohin isä kokosi suvun ja kyläläiset Pohia vastaan. He kaikki painostivat tätä luopumaan uskostaan. Poh alkoi pelätä henkensä puolesta, joten hän suostui kieltämään uskonsa. Hän kertoo kuitenkin sydämessään tienneensä, että rakastaa Jeesusta.
Pohin perhe hylkäsi kristityn poikansa.
Poh pyrki kuitenkin kohti itsenäistä elämää ja eroon lapsuudenperheestään. Vuotta myöhemmin hän ilmoitti perheelleen uudelleen, että hän seuraa Jeesusta. Jälleen hänen isänsä kutsui koolle sukulaiset ja kyläläiset. Eräänä päivänä he kovistelivat Pohia aamukahdeksasta iltapäivään saakka. Setä yritti juottaa Pohille uhrimenoihin tarkoitettua verta, ja tilanne yltyi yhä väkivaltaisemmaksi. Pohin isä otti käteensä kiven, jolla hän aikoi tappaa poikaansa, mutta toiset estivät häntä.
Vaino kovenee
Seitsemän tunnin piinan jälkeen kylän vanhin antoi Pohille kolme päivää aikaa päättää, mitä tehdä. Poh ja Mai tiesivät, että tämä ratkaisu muuttaisi heidän elämänsä. Elleivät he suostuisi kyläläisten vaatimuksiin, heidän olisi muutettava muualle. He rukoilivat Jumalalta viisautta ja varjelusta. Lopulta he ilmoittivat pysyvänsä kristittyinä. Silloin Pohin isä muutti taktiikkaa ja vaati heiltä suurta summaa rahaa. Sellaista Pohilla ei ollut. Niinpä heitä vastaan hyökättiin entistä intensiivisemmin, ja eräässä tilanteessa paikalle saapui jopa poliisi. Ihmiset varoittivat Pohia, että hänen isänsä saattaisi tappaa hänet. Mutta Poh ei kieltänyt uskoaan.
Poh ei ole tavannut isäänsä näiden hyökkäysten jälkeen, joista on kulunut yli vuosi. Hän asuu perheineen kylässä, jossa hänen vaimonsa vanhemmat asuvat. Open Doors auttoi häntä saamaan sieltä maatilkun, jonne hän on rakentanut perheelleen kodin. Open Doorsin tarjoaman koulutuksen avulla Poh on pystynyt ymmärtämään ja jäsentämään kokemuksiaan paremmin, ja koulutus on varustanut häntä kestämään vainoa. Nyt Poh ymmärtää, että hän ei ole ainoa uskonsa takia vainottu ja että hänen isänsä ja perheensä ovat vainonneet häntä siksi, etteivät he tunne Jumalaa. Hän rukoilee, että he vastaanottaisivat Jeesuksen ja pelastuksen.
Koettelemukset ovat kasvattaneet Pohin uskoa.
