Syyria kamppailee Assadin hallinnon kaatumisen jälkimainingeissa, ja kristittyjen keskuudessa vallitsevat sekä varovainen optimismi että syvä epäilys, kertoo Syyrian naapurimaassa asuva kumppanimme Leila*. Hän pääsi puhumaan useiden syyrialaiskristittyjen kanssa. Tässä artikkelissa hän jakaa heidän ajatuksiaan tilanteesta.
Jokaisella jututtamallani kristityllä näyttää olevan hauras toivo tulevaisuudesta vuosien konfliktin, sorron ja epävarmuuden jälkeen. Heidän tarinansa kertovat kansasta, joka on vuosikymmeniä kestäneen itsevaltaisen hallinnon jälkeen sekä vapautunut että ansassa: kykenemätön karistamaan menneisyyttä ja epävarma siitä, mitä huominen tuo tullessaan.
Aiemmin jo vieraan valuutan nimen mainitseminen riitti siihen, että joutui vaikeuksiin Assadin hallinnnon kanssa.
”Nyt ymmärrämme, millaista painostusta koimme aiemmin”, eräs Syyrian kristitty kertoo. Esimerkiksi aiemmin jo vieraan valuutan nimen mainitseminen riitti siihen, että joutui vaikeuksiin Assadin hallinnnon kanssa. ”Nyt voimme käyttää ilman pelkoa sanaa ’dollari’. Koemme uutta vapauden tunnetta, jota emme tunteneet aiemmin.”
Kyseessä on pieni, mutta merkittävä muutos. Syyrialaiset alkavat hahmottaa tulevaisuutta hallinnon tukahduttavan otteen ulkopuolella. Valtio piti kansalaisiaan jatkuvassa valvonnassa, ja satunnainen sana tai ajatuskin saattoi olla vaarallinen.
”Meidän on pysyttävä varovaisina”
Uudella vapaudella on kuitenkin hintansa. Monista tulevaisuus tuntuu epävarmalta ja riskit liian suurilta. ”Edessämme on kaksi pelottavaa ääripäätä: toisella puolella kiihkoileva ääriliike ja toisella vaarallinen valtatyhjiö”, toteaa eräs toinen kristitty.
Viimeisten 50 vuoden aikana kansa ja hallintojärjestelmät eivät ole valmistautuneet elämään ilman Assadin hallitusta. Lähes kaikki, joiden kanssa keskustelin, ovat alle 50-vuotiaita. He eivät ole koskaan eläneet maassa, jossa Assad ei ole vallassa. Haasteena ei ole vain selviytyminen nykyisestä tilanteesta, vaan sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti rikkoutuneen maan uudelleenrakentaminen. Kukaan ei tunnu tietävän, miten se tehdään.
Jotkut ovat sopeutuneet, mutta pelko on yhä läsnä. Kristityt kokivat kodeissaan lyhyitä onnen hetkiä parin ensimmäisen päivän aikana. Onni vaihtui nopeasti pelkoon, koska he muistavat Syyrian historiaa leimanneen epävakauden. Nyt vallalla on ennakoiva varovaisuus.
Eräs puhuttamani kristitty kuvailee siirtymää heräämiseksi unesta katkeraan todellisuuteen. ”Olemme epävarmoja emmekä tiedä, mitä tehdä. Päällisin puolin tilanne näyttää rauhalliselta, mutta vie aikaa ymmärtää, mitä todella tapahtuu. Meidän on pysyttävä varovaisina, seurattava tilannetta ja tehtävä parhaamme.”
Joillekin varovainen lähestymistapa tarkoittaa sosiaalisen median seuraamista ääriliikkeiden ja poliittisten muutosten varalta. He analysoivat niihin mahdollisesti viittaavaa sisältöä. Ihmiset yrittävät myös rauhoitella toisiaan.
Oppositiojohtajien ja kirkon edustajien välillä on järjestetty tapaamisia. Syyrian kristityille on luvattu turvallisuutta ja mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan. Monet eivät kuitenkaan täysin luota näihin vakuutteluihin.
”Mielestämme Syyrian kristittyjä käytetään poliittisena korttina, jolla vedotaan länteen”, eräs kristitty toteaa. Kristityt tuntevat, että heitä hallitaan ja että eri ryhmittymät käyttävät heidän uskollisuuttaan ja pelkoaan hyväkseen.
”Me olemme maan suola”
Todellisuus on synkempi osalla maaseudun alueista, erityisesti kurdien hallinnassa olevilla alueilla ja maan luoteisosassa. Siellä kristityt vahvistavat kotejaan sementillä hyökkäysten pelossa.
Joissakin kylissä kodeistaan lähtemään joutuneet kristityt ovat palattuaan huomanneet, että ulkomaalaiset ovat vallanneet heidän kotinsa tai jopa muuttaneet ne moskeijoiksi. ”Emme tiedä, onnistuuko oppositio poistamaan ulkomaiset miehittäjät”, sanoo eräs kristitty.
Toiset kertovat, kuinka kristittyjä on näennäisesti laillisilla keinoilla häädetty pois ostamistaan kodeista, joissa he ovat asuneet vuosikausia. Nämä toimet ovat yksi esimerkki kristittyjen yhteisöjen kokemasta turvattomuudesta.
Aleppon syyrialaisortodoksinen piispa Boutros kuvaa tätä hetkeä syvän pohdinnan ajaksi. ”Kristityt ovat peloissaan. Se on normaalia tällaisessa siirtymävaiheessa, erityisesti, koska sota on vaikuttanut tuhoisasti kristittyihin Syyriassa. Olemme oikeutetusti huolissamme tulevaisuudesta.”
Boutrosin mukaan kristittyjen ei kuitenkaan pidä luovuttaa, olla tekemättä työtä kristittyjen läsnäolon lisäämiseksi ja jättää päätökset muille. ”Meidän pitää olla poliittisesti aktiivisia, tuotteliaita ja elävä osa tätä kansakuntaa. Meidän roolimme täällä on elintärkeä, ja niin on myös läsnäolomme.”
”Meidän pitää olla poliittisesti aktiivisia, tuotteliaita ja elävä osa tätä kansakuntaa. Meidän roolimme täällä on elintärkeä, ja niin on myös läsnäolomme.”
Piispa Boutros
Piispa Boutros on jakanut seurakunnalleen äänimuistion, jossa hän korostaa rakkauden merkitystä Syyriaa kohtaan ja myönteistä asennetta myös pelon edessä. ”Pelko ja huoli johtavat eristäytymiseen, mutta meidän on elvytettävä suhde juuriimme ja tähän maahan”, hän sanoo.
Piispan sanat kuvastavat kristittyjen syyrialaisten haastetta: kuinka selvitä epävarmuuden täyttämästä tulevaisuudesta pitäen samalla kiinni uskosta. Piispa kehottaa seurakuntaa toimimaan ja muistuttaa, että ”me olemme maan suola”. Tämä antaa seurakunnalle voimaa.
Syyrian kristityt ovat hämmennyksen vallassa. He tarkkailevat, odottavat ja toivovat, että tulevaisuudesta tulee erilainen kuin menneisyydestä. Luottamuksen puute on kuitenkin käsin kosketeltavaa, ja tulevaisuus on kaikkea muuta kuin varma.
Jotkut haluavat toivoa, mutta he tekevät sen varoen. He eivät voi sivuuttaa menneisyyden opetuksia. Toivo on hauras, ja se joutuu koetukselle, kun Syyria jatkaa hidasta ja tuskallista matkaansa kohti tulevaa.
*Leila on Syyrian naapurimaasta kotoisin oleva kristitty, jolla on asiantuntemusta Syyrian tilanteesta. Hän on Open Doors -järjestön jäsen. Leilan nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Hän pääsi hiljattain keskustelemaan Syyriassa useiden kristittyjen kanssa. Nämä kristityt jakoivat toiveensa ja pelkonsa Syyrian tulevaisuudesta, kun maa yrittää sopeutua uuteen todellisuuteen.
