Menetettyään osan jalastaan sotilasoperaatiossa vietnamilaisen Huynh Van Namin oli ollut vaikea saada töitä. Kun hänelle sitten tarjottiin työtä, jossa soluttaudutaan seurakuntaan ja raportoidaan heistä viranomaisille, hän tarttui siihen innolla.

Mekong-joen suistossa Vietnamissa, raja-alueiden katveessa asuvat khmerit. Se on etninen vähemmistö, jolla on oma erillinen kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa.

Khmerin elämisen rytmi noudattaa perinteitä: aamuvarhainen almujen antaminen munkeille, vuodenaikoihin sidotut kylvö- ja vesijuhlat sekä syvä kunnioitus esi-isiä ja henkimaailmaa kohtaan. Jokainen khmer on tiukasti sidottu näihin tapoihin. 

Jeesuksen seuraaminen merkitsee khmerille yksinäistä polkua. Monille kristinusko on samaa kuin perinteen ja identiteetin hylkääminen. Kristinuskoon kääntyvät kohtaavat usein epäluuloa, sosiaalista eristämistä ja joskus suoranaista hylkäämistä.

Khmereille kristinusko on samaa kuin perinteen ja identiteetin hylkääminen.

Tässä maailmassa Huynh Van Nam on aina elänyt. Hän on 62-vuotias ja yksi harvoista kristityistä khmereistä yhteisössään. Hän tuli uskoon noin 40-vuotiaana. Se muutti hänet täysin.

Nam kääntyi kristityksi nähtyään, miten kristityt hänen yhteisössään elivät. He eivät tehneet mitään väärää vaan yksinkertaisesti palvelivat Jumalaansa, mutta aivan eri tavalla kuin hän itse aikaisemmin.

”Kun päätin seurata Kristusta, perheeseeni tuli rauha ja siunaus. Sitä en ollut kokenut koskaan ennen”, hän kertoo.

Vakooja pelastettujen joukossa

Vuonna 1984 Nam liittyi Vietnamin sotilasoperaatioon Kamputseassa. Hänen taisteluaikansa päättyi lyhyeen, kun maamiina räjähti vieden kolmasosan hänen vasemmasta jalastaan. Kun Than*, hänen silloinen tyttöystävänsä kertoi vanhemmilleen Namin haavoittumisesta, nämä torjuivat parin toiveet avioliitosta. 

Than pysyi lujana: ”Vaikka hän menettäisi molemmat jalkansa ja näkönsä, rakastaisin häntä silti”, hän sanoi perheelleen.

”He sanoivat, etten olisi tarpeeksi vahva tekemään ruumiillista työtä niin kuin muut”, Nam muistelee. ”He sanoivat, että rapu kasvattaa uudet sakset, mutta ei Nam. Se satutti ja loukkasi todella pahasti.” Vaikeuksista huolimatta Nam ja Than solmivat avioliiton.

Nam etsi töitä voidakseen huolehtia Thanista, mutta usein hänet käännytettiin pois hänen vammansa vuoksi. Jatkuvat epäonnistumiset tekivät hänestä katkeran ja vihaisen. Kun yhteisön johtaja tarjosi hänelle työtä, hän tarttui siihen innolla. Mutta pian hänelle annettiin synkkä tehtävä.

2000-luvun alkuvuosina Nam sai tehtäväksi tarkkailla etnisiä kristittyjä, koska hän puhui khmerin kieltä. Tämä teki yhteisöstä haavoittuvan suhteessa viranomaisiin, jotka pyrkivät rampauttamaan kasvavan kirkon alueellaan. Viranomaiset käskivät Namia soluttautumaan kristittyjen ryhmään.

”Minulle annettiin kaksi tavoitetta: hajottaa ja tuhota protestanttiset seurakunnat ja varmistaa (virkailijoille) paikka kommunistipuolueessa”. 

Joka kuukausi Nam raportoi kristittyjen kokoontumiset ja tapahtumat. ”Näin, kuinka monia khmer-kristittyjä vainottiin”, hän kertoo. ”Mutta mitä enemmän näin, sitä paremmin ymmärsin, että he eivät tehneet mitään väärää. Jeesus ei opettanut ihmisiä vahingoittamaan toisia.”

Todellinen taistelu edessä!

Ennen pitkää Namin vakuuttuneisuus vei voiton hänen velvollisuudentunnostaan, ja hän lakkasi raportoimasta.

Viranomaiset reagoivat nopeasti, ja Nam vietiin paikallisvirkailijoiden julkiseen kokoukseen. Hän sai uhkavaatimuksen: jatka vakoilua tai sinut erotetaan paikallishallituksesta. Nam ei epäröinyt vastatessaan: ”Menetin jalkani palvellessani hallitusta. Lopun ajan elämästäni palvelen Jumalaa.”

Kotiin palattuaan Nam sanoi Thanille: ”Jos Jumala on todellinen, Hän auttaa meitä.” Sitten hän tuhosi perhealttarin.

Nam pelkäsi, että hallitus leikkaisi häneltä kaikki edut. Se olisi lähes ylipääsemätön haaste miehelle, jolla on vaimo ja kolme lasta. Kotiin palattuaan hän sanoi Thanille: ”Jos Jumala on todellinen, Hän auttaa meitä.” Sitten hän tuhosi perhealttarin, joka oli merkki heidän heimouskonnostaan.

Kun naapurit näkivät, mitä Nam oli tehnyt, hän menetti työnsä, hänen maapalstansa vietiin ilman varoitusta ja hänen nimensä pyyhittiin yli kansallisesta ”köyhien listasta”. Käytännössä se tarkoitti, että hän jäi ilman hallituksen tukia.

”Toiset saivat apua ja tukea hallituksen hyväntekeväisyyden kautta, (jolla avustettiin sotilaita,) mutta minä en”, toteaa Nam. 

Jatkuvaa tarkkailua

Tänä päivänä Nam johtaa noin 15 uskollisen Jeesuksen seuraajan muodostamaa seurakuntaa. Hän kieltäytyi Punaisen Ristin tarjoamasta tehtävästä voidakseen keskittyä julistukseen, kristittyjen opetuslapseuttamiseen ja heidän uskonsa ruokkimiseen.

Nam on taistellut, että heidän seurakuntansa saisi virallisen aseman. ”Se ei ollut helppoa. Kävin heidän toimistossaan joka päivä, ja lopulta prosessi eteni. Se kesti noin neljä kuukautta”, Nam kertoo.

Vaikka viranomaiset hyväksyivät seurakunnan rekisteröitymisen, paikalliset viranomaiset tulevat joka sunnuntai seuraamaan, mitä Nam ja muut kristityt tekevät. Nam vastaa heille rauhallisesti. ”Minä kutsun heitä aina mukaan”, hän sanoo.

Erään kohtaamisen aikana virkailija kuulusteli häntä ja väitti, että ainoastaan lähiperhe saa palvella Jumalaa yhdessä. Nam pysyi lujana ja vastasi: ”Jos haluat pidättää kristityt, jotka tulevat tänne palvelemaan Jumalaa, seiso tuossa portilla ja pidätä heidät.”

Vaikka kristinusko ei teknisesti ole Vietnamissa laiton, rankaisevat viranomaiset usein kristittyjä kieltämällä heiltä sosiaalipalvelut ja tarkkailevat heitä jatkuvasti.

Onneksi Nam ja hänen seurakuntansa saavat Open Doorsin paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta opetusta siitä, mitä vainot merkitsevät ja miten niiden keskellä voi selviytyä.

”Tämä opetus auttaa meitä kohtaamaan vainoa ja ymmärtämään, keitä me olemme Kristuksessa. Eivät ainoastaan miehet tai naiset vaan kokonaiset perheet oppivat yhdessä”, Nam kertoo.

Raamattu rohkaisee ja muuttaa ihmisiä

Namilla on sydämellään erityisesti vasta uskoon tulleet khmerit, jollainen hän itsekin kerran oli. 

”Vasta uskoon tulleet pelkäävät käydä kirkossa pagoda-temppelin sijaan”, hän selittää. ”Meidän kulttuurissamme se on kuin kieltäisi syntyperänsä.”

Vaikka kristityillä olisikin Raamattu, he eivät osaa lukea sitä, sillä koulunkäynti on usein harvojen ylellisyyttä. Namin asuinseudulla kristityt ovat marginaaliryhmä. ”Rukoilen, että he saisivat kuunnella Jumalan sanaa äänitettynä omalla kielellään”, Nam sanoo.

Namin rakkaus omaa kansaansa kohtaan, samoin kuin hänen henkilökohtaiset kokemuksensa saivat hänet ryhtymään yhdeksi Open Doorsin paikalliskumppaniksi. Ystäviemme lahjoitusten ja rukousten turvin hän voi tukea vainottuja kristittyjä omalla alueellaan.

”Olin aikaisemmin väkivaltainen enkä pelännyt kuolemaa.”

Huynh Van Nam

”Elämäni on muuttunut täysin”, Nam kertoo. ”Olin aikaisemmin väkivaltainen enkä pelännyt kuolemaa. Vaimoni tietää tämän hyvin.” Hänelle mieluinen Raamatun jae löytyy 5. Mooseksen kirjasta. Se muistuttaa häntä siitä, että Jumalan seuraaminen tuo siunauksen ja tarkoituksen.

”Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi. Sinä vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi käskyjä, jotka minä tänä päivänä annan sinun noudatettaviksesi. Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle yhdestäkään käskystä, jonka minä tänä päivänä annan teille. Älä seuraa muita jumalia äläkä palvele niitä” (5. Moos. 28:13–14).

”Ihmiset kysyvät edelleen, miksi luovuin kaikesta. Perheemme onnellisuus ja rauha, jonka olemme löytäneet – ne ovat todellisia palkkioita”, Nam toteaa.

Rukoile

• Rukoile, että Nam ja hänen perheensä pysyvät uskossa viranomaisten painostuksesta huolimatta. Pyydä Jumalaa vahvistamaan heitä, kun he ovat valona ja suolana yhteisössään.
• Rukoile vasta uskoon tulleiden puolesta, joita paikallisviranomaiset uhkailevat. Rukoile, että he pysyvät lujina ja vankkumattomina uskossaan Jeesukseen.
• Rukoile khmerien puolesta Vietnamissa, että he tulevat tuntemaan Kristuksen ja päättävät seurata häntä kokosydämisesti.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä.