Syyrian epävakaa tilanne on tuonut mukanaan väkivaltaa, jonka keskelle kristityt ovat jääneet. Maailmanlaajuisen seurakuntaperheen tuki kuitenkin auttaa heitä tietämään, etteivät he ole yksin.
Kun diktaattori Bashar al-Assadin hallinto kaatui joulukuussa 2024, kukaan ei tiennyt, mitä se tulisi merkitsemään maalle. Assad ja hänen isänsä olivat hallinneet Syyriaa yli 50 vuotta, mutta maan uusilla hallitsijoilla on yhteyksiä islamistisiin militanttiryhmiin.
Syyrian kristityt suhtautuivat kuitenkin varovaisen toiveikkaasti uuteen hallintoon, joka on luvannut suojella uskonnollisia vähemmistöjä ja luoda vakautta Syyriaan.
Seurakuntatyöntekijä Razzouk Al-Akhras toteaa: ”En ole täällä siksi, etten voisi lähteä, vaan koska tämä on kutsumukseni.” Hän kuuluu Länsi-Syyriassa sijaitsevan Homsin Allianssikirkkoon ja saa tukea Open Doorsin kumppaneilta.
”Herra kutsui minut pysymään täällä ja kiittämään Hänen nimeään tällä alueella. Rukoilen, että tuleva aika koituisi Herran kunniaksi ja saisimme hallituksen, joka edustaa kaikkia yhteiskunnan osia ja tukee seurakuntaa sen tehtävässä ylistää Jumalan nimeä”, Razzouk Al-Akhras sanoo.
Katso Razzouk Al-Akhrasin tarina:
Väkivallan aalto
Mutta konfliktit ovat myös jatkuneet – ja kristityt yhteisöt ovat jääneet niiden keskelle. Esimerkiksi huhtikuun 30. päivänä sunnimuslimien ja druusien välille puhkesi väkivaltaisuuksia. Druusit ovat etno-uskonnollinen ryhmä, jolla on pitkät juuret Syyriassa.
Konflikti alkoi Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta ja levisi nopeasti eteläsyyrialaiseen Suwaydan kaupunkiin jyräten samalla alleen niiden välillä sijaitsevan vaatimattoman Sawara Al Kubran kylän, jossa asuu 42 kristittyä perhettä.
Pääosin druusien asuttamassa kylässä vallitsi rauha, ja eritaustaiset asukkaat elivät rinnakkain harmonisesti ja toisiaan kunnioittaen. Tuo rauha rikkoutui, kun joukko aseistautuneita miehiä saapui kylään, ja he jättivät taakseen pelon ja tuhon jäljet.
Tämän äkillisen terrorin edessä noin 23 kristittyä perhettä hylkäsi kauppansa ja kotinsa. Noin 80 ihmistä, joilla ei ollut paikkaa, minne mennä, haki turvaa naapurikylän kirkon seinien sisältä. Heidän tulevaisuutensa näytti epävarmalta, ja heitä painoi huoli kylään jääneistä rakkaistaan.
”Se oli tavallinen aamu. Sitten, varoittamatta, kauhistuttava kranaattien ja luotien ääni alkoi jylistä kylässämme.”
Mona, kristitty nuori äiti
Yksi paenneista perheistä oli Monan* perhe. Mona on naimisissa ja pariskunnalla on toisella luokalla oleva poika. He asuvat hänen miehensä vanhempien luona. Mona työskentelee musiikinopettajana ja hänen miehensä kampaajana.
”Se oli tavallinen aamu. Olin laittamassa ruokaa, ja kaikki tuntui normaalilta. Sitten, varoittamatta, keskipäivällä kauhistuttava kranaattien ja luotien ääni alkoi jylistä kylässämme. Olimme loukussa kodissamme. Odotimme epätoivoisesti, että ammunta laantuisi”, Mona kertoo.
Kun armoton tulitus vihdoin lakkasi, aseistautuneet miehet tunkeutuivat heidän kyläänsä. Monan perhe pakeni autolla läheisen kylän kirkkoon. Sawara Al Kubra tyhjeni naisista, lapsista ja vanhuksista. Miehillä oli edessään vaikea valinta. Suurin osa heistä jäi kylään puolustamaan kotejaan, viljelysmaitaan ja karjaansa mahdollisilta varkauksilta.
”Se oli raskas yö”, Mona muistelee. ”Mieheni ja appeni jäivät kyläämme. Matkapuhelinverkko oli katkaistu. Olimme kauhuissamme ja vietimme koko yön rukoillen, ettei mitään pahaa tapahtuisi heille.”
He tunkeutuivat naapurin tyhjään taloon, varastivat kaikki arvokkaat esineet ja sytyttivät talon palamaan.
Aseistautuneet miehet varastivat kaikki elektroniset laitteet, rahat ja kullan tyhjillään olevista taloista. Monan mies katsoi ikkunasta, kun he tunkeutuivat naapurin tyhjään taloon, varastivat kaikki arvokkaat esineet ja sytyttivät talon palamaan. Jäätävä ajatus kaikui hänen mielessään: ”Nyt on meidän vuoromme. Mitä me voimme tehdä?”
Ulko-oven takaa kuulunut jyskytys rikkoi hiljaisuuden. Paniikki valtasi hänet ja hän huusi: ”Minä avaan oven, älkää rikkoko sitä!”
Aseistautuneet miehet ryntäsivät sisään. ”Kuka sinä olet? Mikä on uskontosi?” he kysyivät. Mies kertoi heidän olevan kristittyjä, mutta miesten kasvoille levisi epäilys. He aloittivat etsinnän yrittäen löytää todisteita hänen väitteensä tueksi. He löysivät seinällä riippuvan ristin ja Marian patsaan, heittivät ne välittömästi maahan ja rikkoivat molemmat. He käskivät Monan miehen sulkea ovensa ja pysyä kotonaan.
Kahden päivän kuluttua Monan mies lähti talosta ensimmäistä kertaa väkivaltaisuuksien alkamisen jälkeen. Palattuaan kotiinsa hän huomasi, että talo oli pengottu ja ryöstäjät olivat katolla. Hänen iäkäs isänsä, joka oli talossa sisällä, ei voinut tehdä mitään.
”Tuntui helluntailta”
Päivät kuluivat. Perheet odottivat edelleen naapurikylän kirkossa pääsyä takaisin koteihinsa. Kirkosta vastaava johtaja toivotti perheet tervetulleiksi ja huolehti heidän tarpeistaan. Kyläläisetkin auttoivat.
”Vaikka kirkkorakennus ei ollutkaan ihanteellinen niin monen majoittamiseen, se avasi ovensa omalle yhteisölleen johdonmukaisesti kaikissa tilanteissa ja kaikilla käytettävissä olevilla resursseilla”, sanoo seurakunnanjohtaja.
”Joka päivä luimme Sanaa, rukoilimme ja ylistimme yhdessä. Jotkut miehet, jotka eivät yleensä käyneet kirkossa, sanoivat minulle: ’Isä, sinä vangitsit meidät tänne kirkkoon ja sait meidät uudelleen ajattelemaan Herraa.’ Tuntui, kuin kirkossa olisi ollut helluntai näiden yhdeksän päivän aikana.”
Kymmenen pitkän päivän jälkeen turvallisuusjoukot onnistuivat vihdoin palauttamaan jonkinlaisen hallinnan Sawara Al Kubraan. Mona ja kaikki muut perheet palasivat koteihinsa ja joutuivat kohtaamaan järkyttävän todellisuuden. Heidän kotinsa oli tuhottu. Koulu ja apteekki oli ryöstetty. Kaupat oli tyhjennetty. Monet menettivät satonsa ja karjansa varkaille.
Useimmat perheet etsivät turvaa sukulaisten luota tai vuokrasivat taloja naapurikylistä. He takertuivat toivoon, että heidän oma kylänsä ennallistettaisiin jonain päivänä ja he voisivat palata takaisin.
”Tumma pilvi on kulkenut ylitsemme. Rukoilen jatkuvasti Herralta kestävää turvallisuutta ja kylämme palautumista ennalleen.”
Mona
Mutta kaikilla ei ollut paikkaa, minne mennä. He jäivät tuhottuun kylään, jossa he kohtasivat uusia pelottavia haasteita. Jopa ruoan ostaminen vaati 30 minuutin automatkan seuraavaan kylään.
”Selviytymisemme tämän koettelemuksen läpi on todella Jumalan ihme”, Mona sanoo. ”Tumma pilvi on kulkenut ylitsemme. Rukoilen jatkuvasti Herralta kestävää turvallisuutta ja kylämme palautumista ennalleen.”
Mona ja hänen miehensä ovat nyt työttömiä. Koska työpaikkoja ei ole saatavilla ja kylä on autioitunut, heidän tulevaisuutensa on epävarma.
Open Doorsin paikallinen kumppani Syyriassa pitää yhteyttä sikäläiseen seurakunnanjohtajaan pysyäkseen kristittyjen kohtaaman tilanteen tasalla. Olemme jakaneet taloudellista tukea näissä vaikeissa olosuhteissa eläville 42 kristitylle perheelle sekä seurakunnan majoituskustannuksiin.
”Kiitos paljon huolenpidostanne”, sanoo paikallinen seurakunnanjohtaja. ”Se sai minut itkemään ja tuntemaan, että Herra on todella kanssamme. Tunnen oloni rauhalliseksi ollessani osana Kristuksen seurakuntaa tietäen, että siellä on teidän kaltaisianne ihmisiä. Kiitos kaikesta.”
”Pyydämme teitä rukoilemaan puolestamme, ja me rukoilemme myös teidän puolestanne. Me kristityt olemme yksi ruumis, tunnemme toistemme tuskan ja iloitsemme toistemme onnesta.”
Pastori Edward Mossa
Jopa käsittämättömän terrorin ja pyhien symbolien häpäisyn edessä heidän uskonsa ja toivonsa pysyy vakaasti ankkuroituna Jeesukseen.
Ympäri Syyriaa kristityt rukoilevat rauhaa ja turvautuvat Jeesuksen voimaan, joka kantaa heidät epävakauden läpi. He pyytävät myös meitä liittymään seuraansa.
Pastori Edward Mossa on seurakunnanjohtaja Homsissa. Hän työskentelee nuorisokeskuksessa, joka perustettiin Open Doorsin paikallisen kumppanijärjestön tuella.
”Pyydämme teitä rukoilemaan puolestamme, ja me rukoilemme myös teidän puolestanne”, hän kertoo. ”Me kristityt tiedämme, että olemme yksi ruumis, tunnemme toistemme tuskan ja iloitsemme toistemme onnesta.”
Rukoile pastori Edwardin kanssa:
Rukoile:
- Kiitä Jumalaa Hänen kansansa todistuksesta Syyriassa. He ottavat riskejä ja kestävät paljon epävarmuutta eläessään suolana ja valona.
- Rukoile, että heitä suojeltaisiin ja että he löytäisivät rauhan.
- Rukoile Sawara Al Kubran asukkaiden puolesta ja että heidän kylänsä palautuisi nopeasti ennalleen.
- Rukoile, että pian kaikki syyrialaiset saisivat tuntea Jeesuksen toivon ja elää vakaassa maassa.
*Nimi muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi.
