Minä olen siellä, missä sinäkin
Kenties muistamme Jaakobin, joka viekkaudella hankki itselleen Esaulle kuuluneen esikoisen siunauksen. Petoksella oli kuitenkin hintansa: Jaakob joutui pakenemaan murhanhimoista ja vihaa uhkunutta veljeään.
Epätoivoinen pakomatka sai yllätyskäänteen jo alkutaipaleella. Jaakob yöpyi Betelissä ja näki hyvin erikoisen unen. Jumalan enkelit kulkivat edestakaisin maasta taivaaseen ulottuvilla portailla. Kenties yllättävintä oli se, että Jumala ei ollut portaiden yläpäässä taivaan korkeuksissa. Hän oli laskeutunut Jaakobin vierelle.
Jumala lupasi Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen omaksi sen maan, jossa hän nukkui. Lopuksi Jumala vakuutti Jaakobille: Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan (1. Moos. 28:15)
Jumala lupasi olla pakosalle lähteneen Jaakobin kanssa, minne ikinä tämä menisikään. Jumalan johdatuksessa Jaakobin pakomatka osoittautuikin suureksi kasvutarinaksi. Hänestä tuli yksi suurista patriarkoista. Kun Jaakob sai palata vuosien jälkeen setänsä Labanin luota Beteliin, lupauksen maahan, hän totesi kokemuksen rintaäänellä: Jumala kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkalla minun kanssani (1. Moos. 35:3).
Jumala on ollut paimeneni syntymästäni saakka
Pitkän matkansa jälkeen Jaakob tuskin kuvitteli enää joutuvansa lähtemään pois Kanaanista. Kuitenkin vuosien jälkeen häntä odotti uusi matka. Tällä kertaa olisi muutettava kauas pois kuivuuden vaivaamasta kodista, aina Egyptiin asti. Siellä Jaakob eläisi yhdessä lastensa ja heidän perheidensä kanssa.
Jaakob oli tullut jo vanhaksi. Eikä tällainen matka ollut helppo. Ja kenties kaikkein vaikeinta oli ymmärtää kaiken keskellä Jumalan johdatusta. Miten Jumalan lupaus omasta maasta voisi nyt toteutua – vieraassa maassa, vieraiden kansojen keskellä?
Jumalan kanta oli kuitenkin selvä: Älä pelkää lähteä Egyptiin, minä teen sinusta siellä suuren kansan. Minä itse tulen sinun mukaasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. (1. Moos. 46:3-4)
Viimeisinä päivinään Jaakob kertasi vaeltajan elämäänsä. Hän sai koko sydämestään kiteyttää: Jumala on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka. Jaakob tiesi, mitä paimenuus merkitsi. Paimen ei koskaan hylkää lampaitaan.
Kansa orjuuden ikeessä
Jaakobin lapset asettuivat asumaan Egyptiin. Siellä heistä todella kasvoi suurilukuinen kansa. Tarina sai kuitenkin synkän käänteen. Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka piti juutalaisia poliittisena vaarana. Uusi farao alkoi vastustaa juutalaisia, ja pian koko kansa vihasi heitä.
Juutalaiset laitettiin tekemään raskasta pakkotyötä. Heidät lopulta pakotettiin orjiksi, ja kätilöille annettiin käsky jopa tappaa heidän poikalapsiaan. Kaiken ahdingon ja sorron keskellä Israelin kansa kuitenkin lisääntyi. Lopulta farao kiristi sortotoimia niin, että antoi koko kansalleen käskyn heittää heprealaiset pojat kuolemaan Niilin virtaan.
Vuodet kuluivat ja tilanne näytti vain pahentuvan. Israelilaiset eivät eläneet pelkästään keskellä hengellistä sortoa, vaan heiltä näytti puuttuvan kaikki aineellisen elämän edellytykset. Farao edusti orjuutetuille israelilaisille inhimillisesti katsottuna mahdotonta vastustusta.
Mitä israelilaiset tekivät? He huokailivat hädässään, he huusivat Jumalalta apua. Ja heidän avunhuutonsa kohosivat Jumalan luo.
Minä tiedän kyllä heidän hätänsä
Israelilaisten avunhuudot olivat keskeinen osa heidän vapautumistaan eli exodusta. Vanhan testamentin tutkija Walter Brueggeman puhuukin osuvasti exodushuudosta, joka sysää liikkeelle israelilaisten vapautumistarinan.
Ja tämän tarinan päähenkilöksi nousee sangen epätodennäköiseltä tuntuva henkilö, Mooses. Jaakobin tavoin Mooseskin oli lähtenyt toivottomalle pakomatkalle. Mutta hänenkin kohdallaan tarina saa odottamattoman muutoksen, kun Jumala ilmestyy Moosekselle.
Herra sanoi: ”Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä.” (2. Moos. 3:7-8)
Israelilaisten hätä oli Jumalan tiedossa – ja oli tullut Jumalan aika toimia.
Minä lähetän sinut faraon luo
Israelin kansan historiaa lukiessa tulee selväksi, että Jumalalla on suunnitelma, jota hän toteuttaa yli sukupolvien. Samalla Jumalasta piirtyy kuva kaikkivaltiaana Luojana, joka määrittää itse itsensä. Häntä ei voi rajoittaa eikä kontrolloida edes nimen kautta. Siksi Jumala sanoi Mooseksellekin nimekseen: ”Minä olen se joka olen”.
Kuitenkin samalla on hätkähdyttävää nähdä, kuinka kaikkivaltias ja täysin itseriittoinen Jumala haluaa toimia tavallisten ihmisten kautta. Jumala antoi taivaallisen tehtävänantonsa Moosekselle: “Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” (2. Moos. 3:10)
Tehtävä tuntui Mooseksesta ylivoimaiselta, ja siksi hän aluksi vastusteli Jumalan ehdotusta. Mooses esitti hyvin jalat maassa olevan kysymyksen: Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?
Jumala antoi Moosekselle saman vastauksen kuin Jaakobille: Minä olen sinun kanssasi.
Jokainen, joka huutaa Herran nimeä pelastuu
Jeesuksen aikaan tultaessa exodus oli vakiintunut suureksi pelastuskertomukseksi. Samalla exodushuuto oli muotoutunut profeetalliseksi avunpyynnöksi, joka antaisi pelastuksen lopunaikojen suurena Herran päivänä (esim. Joel 2:32).
Roomalaiskirjeen 8. luvussa exodushuuto tuntuu paisuneen kosmisiin mittakaavoihin. Paavali kirjoittaa siitä, kuinka uskovat huokailevat yhdessä synnytystuskissaan vaikeroivan luomakunnan kanssa. Odotamme vapautumistamme Jumalan lasten kirkkauteen.
Ketä meidän tulisi huutaa avuksemme? Ylösnousseen Kristuksen kohdanneet opetuslapset ymmärsivät vastauksen. Jumala on antanut Jeesukselle kaikkia nimiä korkeamman nimen (ks. Fil. 2:9-11). Siksi avunhuutomme saa lopullisen täyttymyksensä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Näin Paavali saattoi kiteyttää, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13)
Jeesus lähettää meidät
Tänään yli 260 miljoonaa vainottua kristittyä elää uskonsa tähden vakavasti vainottuna. Miljoonat elävät kuin israelilaiset egyptin orjuudessa – olosuhteissa, joissa elämän perusedellytykset ovat uhattuina. Mutta Jeesus tietää, kuulee ja tuntee omiensa hädän. Vain hänellä on valta ja voima pelastaa apua tarvitsevat tämän maailman pimeyden ruhtinaan vallasta. Eikä Jeesus hylkää heistä ketään.
Vaikka se saattaa tuntua täysin epätodennäköiseltä vaihtoehdolta, Jeesus lähettää meidät tuomaan vapautusta sorron alla huokaavalle kansalleen. Tehtävämme edessä saatamme Mooseksen tavoin ihmetellä – miten se voi olla mahdollista, mikä minä olen auttamaan? Mutta tänäänkin kaikkivaltias Herramme vastaa: älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
– Ari-Pekka Niemelä
