Toivo Elää Taas

Wasihunin syrjäisellä seudulla Etiopiassa asuva perhe oli ennen koko kylän ainoa kristitty perhe. Heitä pilkattiin ja uhkailtiin jatkuvasti, koska he eivät halunneet palata harjoittamaan perinteistä uskontoa. Perheen isä, Motuma, yritti lempeällä tavalla selittää kyläläisille, miksei perhe voinut osallistua rituaaleihin, mutta kylän väki ei ymmärtänyt sitä. Lopulta hänet tapettiin.

Sen jälkeen kun Motuma surmattiin vuonna 2013, Open Doors on kulkenut perheen rinnalla ja tukenut heitä. Tapasimme heidät jälleen vieraillessamme heidän kotikylässään. Muutama päivä myöhemmin Wasihun ja hänen siskonsa Bachu osallistuivat Open Doorsin tukemaan nuorten tapahtumaan. Siellä he tapasivat muita vainon kohteeksi joutuneita lapsia ja nuoria. Heillä oli tilaisuus pitää hauskaa, nauraa, tutkia Raamattua ja toipua koettelemuksistaan yhdessä.

Buze

“Mieheni kuoltua olin yksin seitsemän lapsen kanssa, odotin kahdeksatta. En tiennyt, miten eläisimme, sillä mieheni oli aina hankkinut elannon. Mietin, mistä saisin lapsilleni ruokaa, mistä löytäisin heille vaatteet ja miten kasvattaisin heidät yksin. Harkitsin jopa raskauden keskeyttämistä, jotta voisin käydä töissä.”

“Järjestönne ihmiset tulivat luoksemme kotiin. He halusivat tietää, miten pärjäämme ja kysyivät, miten voisivat tukea minua. He näkivät omin silmin kaiken: lapseni, kotini ja ongelmani. He rohkaisivat minua jaksamaan lasteni vuoksi ja lupasivat olla tukenamme. He sanoivat, ettei minun pitäisi antaa periksi. He kertoivat, etten ole enää yksin. He antoivat minulle uuden rohkeuden elää! He välittivät paikalliselle kirkolle tiedon tilanteestamme, jotta saisimme apua. Saamani taloudellisen tuen turvin ostin lampaita ja lehmiä elättääkseni niillä perheeni”.

Wasihun

Mikä on lempipuuhaasi, kun et ole koulussa?

”Yleensä huolehdin karjasta. Vuorottelemme äitini kanssa. Hän pitää huolta eläimistä, kun olen koulussa ja minä teen sitä ollessamme kotona”.

Etkö pidä peleistä?

”Totta kai, rakastan jalkapalloa!”

Voisitko kertoa meille isästäsi?

“Isäni myi polttopuuta elättääkseen meidät. Menin usein hänen mukaansa luontoon etsimään puuta auttaakseni häntä mahdollisimman paljon. Minä kuorin puusta kaarnan ja solmin sen yhteen. Hän teki kaikkensa meidän hyväksemme ja olen todella surullinen siitä, että hän on poissa.” “Nyt me teemme kotiaskareita ja huolehdimme karjasta. Keräämme karjalle rehua ja haemme eläimet pelloilta. Sen jälkeen menemme joelle noutamaan vettä ja vietämme loppupäivän joen lähellä.”

Millaisia tulevaisuudenunelmia sinulla on?

“Keskitymme Jumalaan ja työskentelemme Hänen valtakuntansa hyväksi.”

Bachu

Miksi isäsi tapettiin?

“Hänet tapettiin, koska hän uskoi Jumalaan.  He halusivat hänen osallistuvan paikallisiin rituaaleihin sekä juovan ja käyttäytyvän muiden tavoin. Hän kieltäytyi. Hän oli oikein hyvä ihminen. Ilosanoma oli hänelle tärkeä. Hän rakasti Jumalaa paljon. Kun hän kuoli, minä luovuin toivosta.”

Mistä sinä unelmoit?

“Isäni kuoltua olemme saaneet paljon apua. Herra muistutti meitä, että hän pitää meistä huolta. Open Doorsin antama apu on muuttanut elämäämme valtavasti. Haluan palvella Jumalaa, joka auttoi minut epätoivon ja koettelemusten läpi. Haluan palvella Häntä, maksoi mitä maksoi. Olen valmis vaikka luopumaan kaikesta voidakseni julistaa hänen rakkauttaan. Haluaisin mennä kouluun ja kouluttautua julistustyöhön voidakseni todistaa kaikesta mitä hän on tehnyt hyväkseni. Samoin myös siitä, kuinka suuri Hänen rakkautensa on. Mistään muusta en halua julistaakaan!”

Nuorten leiri

Kaksi päivää vierailumme jälkeen Wasihun ja Bachu osallistuivat Open Doorsin järjestämään, Etiopian vainotuille lapsille ja nuorille suunnattuun rohkaisutapahtumaan.

“Vainotut lapset ja nuoret rohkaistuvat pysymään uskossa saadessaan tietää, että myös muilla on samoja vaikeuksia. Joillekin tällaiset tilaisuudet tarjoavat mahdollisuuden unohtaa hetkeksi kotiympäristön vaikeudet ja pitää hauskaa. Kun he ovat yhdessä leikkien, pelaten ja tutkien Raamattua, Jumala hoitaa heitä ja antaa heidän rohkaista toisiaan”.

Australiasta tapahtumaan saapunut Angelica totesi: “Tämä matka on saanut minut sitoutumaan rukoukseen näiden nuorten puolesta. Rukoilen, että he vahvistuisivat ja tuntisivat, etteivät ole yksin, että Jumala on heidän kanssaan ja että myös kanssakristityt rukoilevat heidän puolestaan. Täällä olen oppinut, että rukous on tärkeintä, mitä me voimme heidän hyväkseen tehdä. On vaikuttavaa, kuinka vahvasti he rukoilevat, vaikka heillä ei ole mitään ja vaikka he ovat kokeneet niin paljon pahaa; On liikuttavaa, kuinka rukous vahvistaa heitä jatkamaan eteenpäin!”