Kun kristinusko alkoi levitä Noyn* kylässä Laosissa, hänen isänsä murhattiin, kristittyjen oikeudet poistettiin ja lopulta kristityt karkotettiin kylästä. Noy jatkoi kuitenkin Herran palvelemista. Nyt hän opettaa lapsille lukutaitoa, jotta he pystyisivät lukemaan Raamattua ja oppisivat tuntemaan Jumalan – ja jotta heistä kasvaisi tulevaisuuden johtajia, jotka levittävät evankeliumia sitten, kun Noyta ei enää ole.

Noy*, 31, on aviomies ja kahden lapsen isä. Hän kasvoi syrjäisessä animistisessa yhteisössä Etelä-Laosissa, jossa henget, rituaalit ja noituus olivat arkitodellisuutta. Perhe noudatti esi-isien perinnettä ja uskoi, että uhrit ja rituaalit tuovat siunauksen ja suojelun.

Kaikki muuttui, kun hänen isoisänsä, yksi yhteisön harvoista kristityistä, kertoi hänelle Jeesuksesta. ”Hän sanoi, että kun uskomme Häneen, pelastumme ja olemme vapaita henkien palvomisesta”, Noy muistelee.

Noy ja hänen perheensä hylkäsivät animismin ja ottivat Jeesuksen Vapahtajakseen vuonna 2003. Lisäksi Noyssa heräsi syvä halu jakaa Jumalan sanaa. Vuoteen 2007 mennessä lähes puolet kylän perheistä oli tullut uskoon.

Kun kristillinen yhteisö kasvoi, kylän päällikkö ja paikalliset viranomaiset määräsivät, että kristittyjen tulee luopua uskostaan.  Nämä kieltäytyivät ja sanoivat sitoutuvansa Jeesuksen seuraamiseen.

Yksi ensimmäisistä uhreista oli Noyn isä, kristillisen yhteisön kunnioitettu johtaja. Kyläläiset järjestivät kokouksia, joissa he pakottivat hänet juomaan alkoholia osana suunnitelmaa myrkyttää hänet. Näin sitten kävikin: Noyn isä myrkytettiin ja hän kuoli.

Noyn suru muuttui päättäväisyydeksi. Isä oli opettanut häntä rakastamaan Herraa ja pysymään lujana tapahtui mitä tahansa: ”Älä pelkää niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, sillä he eivät voi tuhota henkeä”, isä oli sanonut.  Näistä sanoista tuli Noyn elämän ankkuri.

Ilman oikeuksia, pakkolähtö

Vuonna 2010 vaino voimistui. Viranomaiset ja yhteisö takavarikoivat kristittyjen eläimet – lehmät, vesipuhvelit ja jopa lemmikit – sekä riisipellot ja viljelymaat. Kristityiltä riistettiin asema kylän jäseninä ja heidän tietonsa poistettiin kylän rekisteristä. Tavoite oli pakottaa heidät luopumaan uskostaan.

Rekisteristä poistaminen katkaisi kristityiltä pääsyn sairaaloihin, virastoihin ja peruspalveluihin. Vaikeuksista huolimatta monet kestivät päivittäisen vainon, mutta jotkut perheet päättivät luopua uskostaan. Vain 11 kristittyä perhettä jäi jäljelle, sillä vaino ei koskaan hellittänyt.

Samana vuonna aseistetut sotilaat ja kyläläiset käskivät kristittyjen valita: joko luopua Jeesuksesta tai lähteä välittömästi. Kun kristityt kieltäytyivät hylkäämästä uskoaan, heidän talonsa tuhottiin yksi kerrallaan. Poliisit ja sotilaat vaativat aseilla uhaten heitä luopumaan Jeesuksesta. Kristityt ilmoittivat, etteivät luovu Jeesuksesta eivätkä jätä yhteisöään.

Kun kristityt kieltäytyivät hylkäämästä uskoaan, heidän talonsa tuhottiin yksi kerrallaan.

Lopulta aseistetut vartijat veivät kristityt pidätyspaikkaan tien varrella olevalle suljetulle alueelle. Alueelta ei saanut poistua, eikä ulkopuolisia päästetty sisään. Kaksi raskasta viikkoa kului ankarissa olosuhteissa. Ruoka alkoi loppua. Viranomaiset toimittivat heille ainoastaan muovipeitteitä pienten telttojen rakentamiseen. Heitä valvottiin, painostettiin luopumaan uskostaan ja ajettiin toistuvasti siirtymään paikasta toiseen.

“Vuonna 2014 muutimme jälleen, noin 200 metrin päähän. Vesihuolto oli siellä parempi, edellinen paikka oli kaukana lammesta.”

Muutto toi pienen toivonkipinän pysyvämmästä asuinpaikasta. Alusta aloittaminen ei ollut helppoa. Viljelymaata ei ollut, päivittäinen ruoka oli edelleen riittämätöntä ja uskonnon harjoittaminen oli rajoitettua. Kristittyjä kiellettiin käymästä muilla alueilla.

Noy palveli kuitenkin päättäväisesti Herraansa. Hän ystävineen vieraili muissa kylissä pitämässä yllä seurakuntayhteyttä ja rohkaisemassa kristittyjä, usein moottoripyörällä matkaten. Kerran heidät pidätettiin, ja he viettivät yön vankilassa ilman ruokaa ja vettä. Tästä huolimatta Noy jatkoi vierailuja muissa kylissä, ja ihmisiä tuli edelleen uskoon todisteena Jumalan työstä vastustuksen keskellä.

Nuorten valmistaminen Jumalan kutsuun

Myös kylän nuoret joutuivat syrjinnän kohteeksi. Vaikka kristityt pääsivätkin kouluun, uskovat lapset erotettiin muista. Kristityt istuivat lattialla, muut istuivat tuoleilla. Joillekin lapsille ei annettu edes lupaa mennä kouluun.

Nähdessään epäoikeudenmukaisuuden Noy aloitti alkuvuodesta 2024 lukutaitotyön yhdessä niiden kanssa, jotka jakoivat hänen halunsa palvella ja vahvistaa lapsia. Noy opettaa kahdesti viikossa laon kieltä ja matematiikkaa. Hän käyttää pelejä, jotta oppiminen olisi hauskaa.

Nykyään 35 alle 14-vuotiasta lasta osallistuu opetukseen, jossa he oppivat kouluaineiden lisäksi Jumalan sanaa.

Noy kertoo, että hänen tarkoituksensa on auttaa lapsia oppimaan kieltä, jotta heistä tulee lukutaitoisia. Kun he osaavat lukea, he pystyvät ymmärtämään Raamattua ja oppivat tuntemaan Jumalan ja luottamaan Häneen.

Kun Open Doorsin paikalliset kumppanit kuulivat tilanteesta, he tarjosivat välittömästi apua ja toimittivat Noylle liitutauluja, kirjoja ja muita oppimateriaaleja. Noy kiittää avustuksista ja rukoustuesta. ”Kun rukoilette seurakuntamme puolesta, koemme, että otatte osaa elämäämme.”

Noy on vakuuttunut ajatuksesta, että tämän päivän lapsista tulee huomisen johtajia. Hän muistuttaa, että jos lapsia ei opeteta nyt, he kasvavat lukutaidottomiksi. Noy tietää, että eräänä päivänä hän kuolee, ja lapset jatkavat tehtävää hänen jälkeensä.

”Jeesusta lyötiin, pilkattiin ja Hänet surmattiin, mutta hän pysyi kärsivällisenä ja rakastaa meitä edelleen. Jonain päivänä olemme Hänen kanssaan taivaassa.”

Noy

Vaikka Noy myöntää, että hänen tietonsa ovat rajalliset, hän on edelleen sitoutunut opettamiseen. Vaikka hän ei tiedä kaikkea, hän haluaa antaa kaiken osaamisensa oppilaille. Hän uskoo, että lapset kulkevat Jumalan tietä.

Noy on nähnyt Jumalan armon jokaisessa koettelemuksessa. Vaikeuksien kohdatessa Herra lähettää jonkun tukemaan häntä. Hän muistelee moottoripyöräonnettomuutta, jossa hänen jalkansa murtui. Kuitenkin hän toipui uskon ja Jumalan parantavan voiman avulla.

Noy ammentaa voimaa Jeesuksen esimerkistä. ”Jeesusta lyötiin, pilkattiin ja Hänet surmattiin, mutta hän pysyi kärsivällisenä ja rakastaa meitä edelleen. Jonain päivänä olemme Hänen kanssaan taivaassa.”

Noy jatkaa muiden kristittyjen rohkaisemista. Hän on kokenut paljon vainoa, mutta hän on selviytynyt siitä Herran voimalla.

Rukoile

• Rukoile kylän vesihuollon puolesta. Käytettävissä on vain yksi kaivo, joka ei enää riitä kasvavalle kristittyjen joukolle. Pyydä myös johdatusta jatkuviin oikeudellisiin kiistoihin, joita kristityt käyvät asuinalueensa maanomistajan kanssa.
• Rukoile kylän lapsityön puolesta. Joskus Noy tuntee lannistuvansa, kun lapset ovat levottomia tai tottelemattomia. Hän pyytää rukoilemaan kärsivällisyyttä, viisautta ja voimaa opettaa rakkaudella. Rukoile, että Noyn aloittama lukutaitoluokka on väline lasten kielen oppimiseen. Samalla he kohtaavat Jeesuksen elämässään Raamatun opetusten kautta.
• Rukoile, että paikalliset viranomaiset tukevat tätä hanketta. Rukoile, että heidän sydämensä pehmenevät Noyta ja Laosin kristittyjä kohtaan. Rukoile, että viranomaisetkin oppivat tuntemaan Kristuksen.
• Rukoile, että Noy oppii palvelemaan Herraa tehokkaammin ja hedelmällisemmin ja että hän pysyy vahvana, viisaana ja lujana Herran palveluksessa. Pyydä hänelle kärsivällisyyttä ja rohkeutta vainon kohdatessa. Rukoile, että Jumala lähettäää ihmisiä tukemaan häntä epäilysten hetkellä. Näin hän voi pysyä uskollisena ja johdattaa muita Kristuksen luo.
• Rukoile muiden laosilaisten Herran palvelijoiden puolesta, jotka kohtaavat vainoa, oli se sitten suurta tai pientä. Pyydä, että Noyn työtoverit pysyvät lujina Herrassa ja jatkavat Jeesuksen Kristuksen rakkauden julistamista – jotta yhä useammat Laosissa saavat kuulla siitä.

* Nimi muutettu turvallisuussyistä.