Kristinuskon opettajan työ Indonesiassa on täynnä haasteita. Yksi opettaja saattaa joutua opettamaan useassa eri koulussa, kristinuskon opetukselle ei ole sopivia tiloja ja opettajakollegat syrjivät vähemmistöuskontoa edustavaa työtoveria.
Joka päivä uskontotunnin alkaessa indonesialaisessa koulussa Sri Mulyani kokoaa oppilaansa ja lähtee ”seikkailulle”. Heidän on löydettävä sopiva paikka, jossa pitää kristinuskon oppitunti.
Koulun muut oppilaat istuvat kauniisti järjestetyissä pulpeteissa, mutta Srin ja hänen oppilaidensa pitää tyytyä siihen, mitä heille on tarjolla. He ovat kokoontuneet milloin varastohuoneessa, milloin ulkosalla. Kukaan ei valita tai protestoi. Se on heidän arkeaan.
Ystävän ehdotuksesta uskonnonopettajaksi
Sri oli pieni tyttö nähdessään ensimmäistä kertaa pastorin tulevan kyläänsä.
”Pastori Paulus oli erittäin mukava ihminen. Hän kulki talosta taloon evankelioimassa ihmisiä. Kun hän kutsui lapset pyhäkouluun, lähdin iloisena mukaan”, Sri muistelee lapsuuttaan.
Kun Sri aloitti koulunkäynnin, hänen oli pakko opiskella islamia. Siinä valtion ylläpitämässä alakoulussa, jota hän kävi, ei ollut kristinuskon opettajaa.
Käytyään alakoulun Sri kysyi vanhemmiltaan, voisiko hän mennä kristittyyn yläkouluun, ja hän sai luvan mennä. Vaikka Srin vanhemmat ovat muslimeja, he antoivat Srin ja hänen sisarustensa valita itse, mihin uskovat.
Käytyään koulunsa loppuun Sri oli epävarma siitä, mitä hän halusi tehdä elämällään. Hän pohti ammattikoulua, sillä oli kuullut, että ammattikoulusta valmistuttuaan hän voisi pian saada työtä toimistosta. Se kuulosti hänestä hyvältä.
”Eräs ystäväni teki kuitenkin minulle yllättävän ehdotuksen: ‘Hei, haetaan uskonnonopettajia kouluttavaan oppilaitokseen. Olisi mukavaa olla uskonnonopettaja.’ Siitä seurasi, että me molemmat aloimme opiskella uskonnonopettajiksi”, Sri kertoo.
Kristinuskon opetukselle ei ole tiloja
Tuohon aikaan Sri ei tiennyt, että uskonnon opettamisesta tulisi hänen elämäntehtävänsä. Vuosien mittaan hän kuitenkin ymmärsi, että juuri näin oli tarkoitettu.
Sri valmistui uskonnonopettajaksi 20-vuotiaana ja oli valmis aloittamaan työt. ”Koska valtion ylläpitämissä kouluissa ei ollut tarpeeksi kristinuskon opettajia, aloin opettaa kahdessa koulussa. Lopulta opetin viidessä koulussa.”
”Koska valtion ylläpitämissä kouluissa ei ollut tarpeeksi kristinuskon opettajia, aloin opettaa kahdessa koulussa.”
Sri Mulyani
Valtion ylläpitämissä kouluissa opettamisessa oli kuitenkin omat haasteensa.
”Heti ensimmäisenä päivänä sain tietää, ettei kristinuskon oppitunneille ollut omaa luokkahuonetta, eikä sellaista ole vieläkään”, kertoo Sri, joka aloitti opettajana 40 vuotta sitten. Joka viikko Srin täytyy etsiä vapaa tila, jossa hän voi pitää oppituntinsa.
”Me olemme käyttäneet kirjastoa, opettajainhuonetta ja jopa koulun pihaa luokkahuoneena, koska muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Minua ei haittaa se, missä opetan, kunhan oppilaani voivat tuntea olonsa hyväksi oppiessaan kristinuskosta. Oppilaani tietävät, että heitä kohdellaan eri tavalla kuin muita, koska he ovat vähemmistössä.”
Työtoverit syrjivät ainoaa kristittyä
Srin ei ole ollut helppoa olla ainoa kristitty opettaja työtovereidensa joukossa. Hän on miettinyt, miten käyttäytyä. Siitä huolimatta jotkut opettajista eivät ole tulleet toimeen hänen kanssaan.
”Eräs opettaja piti minua pilkkanaan ja kommentoi sarkastisesti: ’Sinulla on vain vähän oppilaita, mutta palkkamme on sama. Sepä on reilua.’ Kun kuulin tämän, vastasin: ‘Meillä on sama määrä työtunteja, vaikka minulla on vähemmän oppilaita.’ Silloin tuo opettaja ei enää osannut sanoa muuta”, Sri muistelee.
Eräs toinen opettaja ei pitänyt siitä, että Sri seisoi opettajien keskellä, kun heistä otettiin ryhmäkuva. Hän työnsi Srin joka kerta syrjään. Syy oli yksinkertainen: Sri oli ainoa opettaja, jolla ei ollut hijabia. Jos hän olisi seissyt toisten keskellä, se olisi heidän mielestään pilannut ”kauniin” valokuvan.
Kaikista työpaikan haasteista huolimatta Srillä on myös syytä olla kiitollinen: ”Kaikki opettajat eivät olleet epäystävällisiä minua kohtaan. Joukossa oli myös niitä, jotka olivat hyviä minulle. Olen kiitollinen heistä.”
Normaalit asiat olivatkin vainoa
Muutama vuosi sitten Sri osallistui Open Doorsin “Vahvana myrskyssä” -seminaariin. Koulutuksen aikana hän ymmärsi, että häntä oli vainottu lähes koko opettajauransa ajan. Asiat, joita hän oli pitänyt normaaleina, olivatkin vainon eri ilmenemismuotoja.
Hän oppi myös, miten kohdata tällaisia asioita Jeesuksen seuraajan näkökulmasta.
”Tässä ‘Vahvana myrskyssä’ -seminaarissa minua muistutettiin siitä, että jos Herra Jeesus voi antaa anteeksi kenelle tahansa, tulee meidän Hänen opetuslapsinaan myös oppia antamaan anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille pahaa.”
Sri toivoo, että oppilaat saisivat samat oppimisedellytykset uskonnosta riippumatta.
Sri toivoo parannuksia Indonesian koulutussektorille. Erityisesti hän toivoo, että oppilaat saisivat samat oppimisedellytykset, olivatpa he muslimeja tai ei-muslimeja.
“Jonkun tarvitsee toimia kristittyjen oppilaiden opettajana ja mentorina. Siksi toivon, että valtion ylläpitämiin kouluihin palkataan enemmän kristittyjä opettajia. Toivon myös, että kouluihin varataan kunnon tilat kristinuskon oppitunneille. Silloin oppilaat voivat tuntea olonsa mukavammaksi opiskellessaan”, Sri sanoo.
Rukoile:
- Sri on nyt 60-vuotias ja edelleen innostunut opettamaan Jumalan Sanaa lapsille. Rukoile jokaisen hänen oppilaansa puolesta. Rukoile, että heidän uskonsa kasvaa, ja että he juurtuvat syvälle Jumalan Sanaan.
- Sri elää vaatimattomasti, vaikka hänellä on takanaan 40-vuotinen opettajan ura. Rukoile, että Jumala pitää huolen Srin perheen päivittäisistä tarpeista, ettei heiltä puuttuisi mitään.
- Rukoile, että jokaisessa Indonesian valtion ylläpitämässä koulussa, jossa on kristittyjä oppilaita, olisi myös kristinuskon opettaja, ja että yhden opettajan ei tarvitsisi opettaa monessa koulussa.
- Rukoile kristityille opettajille voimia ja sitkeyttä, että he pystyvät vastaamaan haasteisiin. Pyydä, että Kristuksen rakkaus saa loistaa heidän sanoissaan ja teoissaan.
- Rukoile, että Indonesian valtion ylläpitämissä kouluissa olevat kristityt oppilaat pysyvät vahvoina uskossaan silloinkin, kun heidän luokkatoverinsa painostavat ja syrjivät heitä heidän uskonsa takia.
