Pastori Bounchan johti kasvavaa kotiseurakuntaa Laosissa. Viranomaiset eivät pitäneet siitä, että kyläläiset jättivät heimouskontonsa ja kääntyivät kristityiksi. Niinpä he antoivat seurakunnalle kaksi vaihtoehtoa: kieltäkää uskonne tai lähtekää kylästä. Mutta kristityt olivat päättäneet seurata Herraa uskollisesti.

Lokakuun 12. päivänä uupunut pastori Bounchan* seisoi yli 12 tuntia käsiraudoin pylvääseen kiinnitettynä keskellä kotikyläänsä Etelä-Laosissa. Hänen kätensä olivat selän takana koko yön. Tämän 49-vuotiaan seurakunnan johtajan vaimo kävi miehensä ja kahden lapsensa isän luona ruokkimassa häntä käsin.

”Sinun täytyy pysyä tässä, kunnes olemme karkottaneet kaikki yhteisön kristityt”, kylän päällikkö määräsi.

Seuraavana aamuna viranomaiset siirsivät Bounchanin turvonneet ja mustelmilla olevat kädet eteen. Mutta he pitivät hänet kuitenkin edelleen käsiraudoissa ja vaativat häntä toistuvasti kieltämään uskonsa Kristukseen. Bounchan kieltäytyi jokaisesta uhkavaatimuksesta.

”Miksi unohtaisimme Hänet koskaan?”

Tähän vaikeaan yöhön johtava tapahtumasarja alkoi kuukausia aiemmin, kun kaksi perhettä parani sairauksistaan pastori Bounchanin rukoiltua hellittämättä heidän puolestaan. Perheet ottivat Jeesuksen vastaan ja harjoittivat uskoaan, vaikka yhteisö kielsi heitä kertomasta uskostaan julkisesti.

Pastori Bounchanin johtama kotiseurakunta kasvoi. Joka sunnuntai hän avasi kotinsa jumalanpalvelusta varten, johon monet kristityt osallistuivat säännöllisesti. Ihmiset kuulivat evankeliumin häneltä ja heiltä, joita hän oli johtanut Kristuksen luo.

Kylän viranomaiset huomasivat tämän. Kun uusien kristittyjen nähtiin jättävän heimouskontonsa, yhteisössä suututtiin.

Samana päivänä, jona viranomaiset kahlitsivat Bounchanin pylvääseen, he kutsuivat kokoon kotiseurakunnan kristityt. Viranomaiset antoivat seurakunnalle kaksi vaihtoehtoa: ”Kieltäkää uskonne tai lähtekää kylästä.”

”Emme aio kieltää uskoamme. Herra on parantanut meidät. Miksi unohtaisimme Hänet koskaan?”

Herra Chanpha

Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani, herra Jai* kuvailee tapahtunutta: ”Yksi kristityistä, herra Chanpha*, vastasi: ’Emme aio kieltää uskoamme. Herra on parantanut meidät. Miksi unohtaisimme Hänet koskaan?’” Pastori Bounchan ja kaikki kristityt tekivät selväksi, että he ovat sitoutuneet seuraamaan Herraa uskollisesti.

Näiden vastausten suututtamana joukko vasaroin ja veitsin aseistautuneita kyläläisiä hyökkäsi kolmen kristityn perheen kimppuun. Ensimmäisenä kohteena oli pastori Bounchanin talo, ja sen jälkeen kyläläiset hajottivat kaikkien perheiden kodit katosta perustuksiin asti.

Herra Jai kertoo, että kristityt seisoivat järkyttyneinä eivätkä väkivallan pelossa puuttuneet tapahtumiin. ”Kyläläiset kokosivat kristityt perheet – yhteensä 18 henkeä – erityiselle pidätysalueelle huutaen: ’Teidän täytyy kieltää uskonne! Emme salli yhdenkään kristityn elävän täällä.’”

Haastava tehtävä

Samana päivänä paikalliset viranomaiset pidättivät nuo kolme perhettä, mukaan lukien pastori Bounchanin perheen, ja määräsivät heidät rajatulle alueelle.

”Kristityt eivät saaneet poistua pidätyskeskusta ympäröivän 50 metriä leveän alueen ulkopuolelle”, paikallinen seurakunnan johtaja raportoi. Koska pidätyskeskus oli pieni, yksi kolmilapsinen perhe joutui majoittumaan sen ulkopuolella tilapäisessä teltassa.

Pastori Bounchanin kylän viranomaiset lopulta vapauttivat.

Pidätyskeskuksessa oli niukasti ruokaa. Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit tekivät suunnitelman ruuan ja hätäaputarvikkeiden, kuten riisin, nuudeleiden, kalasäilykkeiden ja muun tarpeellisen, toimittamisesta keskukseen. Ensimmäisellä kerralla ryhmä toimitti onnistuneesti tarvikkeet perheille.

Lokakuun 27. päivänä kristityt olivat edelleen pidätyskeskuksessa. Ruoka loppui nopeasti. Herra Jai kertoo, että tällä kertaa avun välittäminen ei onnistunut, sillä kyläläiset takavarikoivat välittömästi kaikki tarvikkeet ja jättivät perheet näkemään nälkää.

Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit laativat uuden suunnitelman. ”Lähetämme edelleen apua, mutta meidän täytyy tavata yöllä”, kertoo herra Sone*, yksi Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani.

Tämäkin yritys valitettavasti epäonnistui. Open Doorsin yhteistyökumppanit odottivat kohtaamispaikassa, ja kristityt tulivat hakemaan pakkauksia. ”Äkkiä meitä lähestyi suurta asetta kantava mies, ja johtajat pakenivat peläten, että hän voisi ampua heidät”, herra Sone muistelee.

”On hyvin vaarallista välittää tavaroita yöllä”, Sone selittää. ”Toisinaan, kun teemme hyvää kristittyjen yhteisössä, maailma torjuu sen.” Hän lainaa Raamattua: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33.)

Vaarasta huolimatta johtajat päättivät jatkaa avun toimittamista.

Seuraavaksi yöksi johtajat sopivat uudesta kohtaamispaikasta kylän lähellä. Huolellisen suunnittelun ja selkeän viestinnän ansiosta apu tavoitti lopulta vainotut kristityt keskiyöllä. ”Kiitos Herralle, suunnitelma onnistui, ja toimitimme avun perille”, Sone kertoo.

Vaikea neuvottelu ja karkotus

Lähes kuukautta myöhemmin, 10. marraskuuta, paikalliset kirkon yhteistyökumppanit ja johtajat eivät edelleenkään päässeet kylään viemään apua eivätkä kristityt saaneet poistua pidätysalueelta. Vain naisten annettiin mennä pellolle keräämään riisiä, mutta viranomaiset valvoivat heitä tiukasti.

Paikalliset seurakunnan johtajat jatkoivat keskusteluja viranomaisten kanssa varmistaakseen, että kristityt vapautetaan pidätysalueelta ja toivoen, että he voisivat pian palata normaaliin elämään ja harjoittaa uskoaan vapaasti.

“Neuvottelut muuttuivat kuitenkin vaikeiksi”, Som sanoo. ”Paikalliset viranomaiset eivät halunneet keskustella kristittyjen kanssa.”

Ennen marraskuun loppua herra Jai raportoi, että kolme perhettä oli lopulta karkotettu kylästä. ”Heidän annettiin olla metsässä, missä ei ollut päällystettyä tietä. Se vaikeutti heidän elämäänsä”, hän kertoo.

Nämä kristityt joutuivat lähtemään pois paitsi synnyinseudultaan myös yhteisöstä, jossa olivat kasvaneet – heimosta, johon he olivat luottaneet turvallisuuden ja yhteyden vuoksi. Tällä hetkellä he asuvat väliaikaisissa teltoissa, eikä heillä ole lupaa hakata puita alueella suojien rakentamiseksi.

Viranomaiset antoivat ankaran varoituksen: ”Nämä puut kuuluvat hallitukselle, ja jos tuhoatte yhdenkään, sakot ovat paljon suuremmat kuin pystytte maksamaan.”

Epäoikeudenmukaisuus, jota pastori Bounchan ja hänen seurakuntansa kokevat, on tärkeä muistutus siitä, että vaino ja evankeliumin leviäminen kulkevat käsi kädessä.

Ankaran vainon keskellä toivottomuus on hiipinyt ihmisten mieleen. Tällä hetkellä Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit suunnittelevat lisäävänsä hätäapupakettien lähettämistä, mutta viranomaiset jatkavat perheiden tiivistä valvontaa.

”Pystymme varmasti auttamaan ja voimme jopa ostaa puuta talojen rakentamiseksi perheille”, paikallinen yhteistyökumppanimme kertoo.

”Mutta mitä takeita meillä on siitä, etteivät viranomaiset vahingoita kristittyjä jälleen? Meidän täytyy tehdä huolellisia suunnitelmia tukeaksemme veljiämme ja siskojamme Kristuksessa.”

Herra Jai pyytää rukousta: ”Kantakaa rukouksin pastori Bounchanin perhettä ja kahta muuta vainottua perhettä. Rukoilkaa heille varjelusta, lohtua ja voimaa ja läpimurtoa heidän tilanteeseensa.”

Epäoikeudenmukaisuus ja tuho, jota pastori Bounchan ja hänen seurakuntansa kokevat, ovat tuskallinen ja tärkeä muistutus siitä, että vaino ja evankeliumin leviäminen kulkevat käsi kädessä.

Pyydämme rukousta pastori Bounchanin ja hänen seurakuntansa puolesta – samoin kaikkien siskojemme ja veljiemme puolesta, jotka voivat samastua heidän kokemukseensa mutta silti vaarantavat henkensä seuratessaan Pelastajaamme.

Rukoile:

• Rukoile Bounchanille varjelusta, kestävää uskoa ja viisautta hänen johtaessaan seurakuntaansa.
• Rukoile, että hänen sydämensä vahvistuisi, hän pysyisi luotettavana ja luottaisi Herran suojeluun ja huolenpitoon.
• Rukoile, että kristityt kasvaisivat uskossaan vahvoiksi ja ymmärtäisivät Herran sallimat koettelemukset. 
• Rukoile, että he luottaisivat yhä Jumalaan ja pitäisivät lujasti kiinni Hänen antamastaan toivosta ja armosta.
• Rukoile kristityille rohkeutta kertoa evankeliumia lähialueilla ja todistaa Jumalan rakkaudesta ja uskollisesta huolenpidosta yhteisöissään.

*Nimet on muutettu turvallisuussyistä.