Kuullessaan sanan ”Pohjois-Korea” useimmat meistä ajattelevat hallintojärjestelmää ja sortoa, eivätkä niitä 25 miljoonaa ihmistä, jotka maassa asuvat. Aivan kuten mekin, pohjoiskorealaiset viettävät perhejuhlia. He juhlivat syntymäpäiviä, avioituvat, saavat lapsia ja hautaavat omaisiaan. Pohjois-Koreasta paennut John Choi tarjoaa pienen katsauksen tavallisten pohjoiskorealaisten juhliin.
Syntymä
Lapsen syntymä on Pohjois-Koreassa luonnollisesti hyvin tärkeä tapahtuma, vaikkakaan synnytys ei ole riskitön. Aina 1990-luvun puoliväliin saakka useimmat vauvat syntyivät sairaalassa. Sitten maan talous romahti ja sen myötä myös hallinnon rahoittama terveydenhoitojärjestelmä. Ihmiset eivät enää päässeet sairaalaan. Edelleen useimmat lapset syntyvät kotona, yleensä ilman lääkärin apua. Rikkaat perheet voivat turvautua vuokralääkäriin tai -kätilöön.
Jos synnytys sujuu hyvin, vanhemmat järjestävät lapselleen useita syntymäpäiväjuhlia. Ensimmäinen niistä on ”Baek-il”, jota juhlitaan 100. päivänä lapsen syntymän jälkeen. Perinteen juuret juontavat aikaan, jolloin lastensairaudet olivat yleisiä ja eloonjäämisprosentti hyvin matala.
Lapsen elämän ensimmäiset 100 päivää häntä pidetään suojassa sisätiloissa. Kun 100. päivä koittaa, vanhemmat kutsuvat naapureita syömään riisikakkuja (bakseolgi), joiden uskotaan suojelevan lasta. Perheenjäsenet ja läheiset kokoontuvat juhlimaan ja valokuvaamaan tulokasta.
Syntymäpäivät
Lapsen ensimmäistä syntymäpäivää juhlitaan isosti sekä Pohjois- että Etelä-Koreassa. Juhlapäivä on muihin maihin verrattuna suurempi. Lapsen ylle puetaan korealaiset perinnevaatteet. Pöydälle lapsen eteen kerätään erilaisia esineitä – kynä, kirja, karttapallo, minilaskin, riisiä, rahaa, jalkapallo, musiikki-instrumentteja jne. – siten, että lapsi voi ottaa niitä käteensä. Valokuvaaja on valmiina, kun poika tai tyttö poimii kaksi ensimmäistä esinettä. Korealaiset uskovat, että ensimmäinen tai toinen lapsen valitsema esine ennustaa hänen tulevaisuutensa. Jos lapsi päätyy vaikkapa kirjaan tai kynään, hänestä uskotaan tulevan tutkija. Jos lapsi valitsee rahaa tai riisiä, se tietää rikkautta. Nykyisin Pohjois-Korea on niin köyhä maa, että valittavia vaihtoehtoja on vähemmän.
Muut syntymäpäivät eivät niinkään eroa muista maista. Vanhemmat ja sukulaiset kokoontuvat yhteen ja valmistavat vieraille ruokaa. Ruokalajeja on useita, esimerkiksi porsasta, kalaa, perunaa, ituja, tofua, pinaattia, kuivattuja villikasveja ja rakkolevää – tietenkin vain siinä tapauksessa, että perheellä on varaa ja tuotteita on saatavilla.
Jos koti on suuri, juhliin kutsutaan luokkakavereita, naapureita ja vanhempien ystäviä. Kun perheen mies täyttää vuosia, hän kutsuu työtovereita ja naapureita juhlimaan yhdessä. Täytekakkuja ei juhlissa pääse maistelemaan. Niitä syödään vain pohjoiskorealaisissa elokuvissa ja näytelmissä. Oikeassa elämässä täytekakulla pääsee herkuttelemaan vain eliitti, joka nauttii länsimaalaisesta elämäntyylistä omassa maassaan.
Avioliiton solmiminen
Häitä ei Pohjois-Koreassa koskaan juhlita pelkästään pariskunnan läheisten voimin. Työväenpuolue odottaa, että juhliin kutsutaan puolueen paikallisia, korkea-arvoisia virkamiehiä. Hääkimppua ei säilytetä muistona tai heitetä ystäville häiden päätteeksi. Vastanaineiden on sen sijaan heti vihkimisen jälkeen vietävä kukat jonkun suuren johtajan patsaalle kunnioituksen merkiksi.
Johtajan patsaan luona otetaan myös hääkuvat. Hallitus ei pakota paria tekemään niin, mutta useimmat tuntevat sen velvollisuudekseen. Hyvin tärkeä sääntö on, että 16.2. tai 15.4. ei saa mennä naimisiin, koska ne ovat kahden edellisen johtajan syntymäpäiviä.
Seremonia etenee useita sukupolvia vanhan perinteen mukaisesti. Jos satut näkemään perinteisen korealaisen elokuvan tai draaman, morsian ja sulhanen näytetään usein perinteisissä korealaisvaatteissa (hanbok). Paljon ystäviä, perheenjäseniä, naapureita ja sukulaisia saapuu paria onnittelemaan ja nauttimaan samalla pääosin pohjoiskorealaista ruokaa ja juomaa. Varakkaammat vieraat usein antavat tullessaan rahaa tuoreelle avioparille. Etelä-Koreassakin on säilynyt perinteinen pukukoodi ja tapa lahjoittaa morsiusparille rahaa, mutta häitä juhlitaan nykyään länsimaalaisemmin.
Pohjoiskorealaisten häiden erikoisuus on elävän kanan ja kukon osallistuminen seremoniaan. Vieraat koristelevat ne taateleilla, kukilla ja punaisella chilillä. Perinne on säilynyt sukupolvelta toiselle.
Parit eivät avioidu raatihuoneella tai muullakaan julkisella paikalla. Tavallisesti häät järjestetään kotona. Jos rahaa on tarpeeksi, voi kuitenkin vuokrata ravintolan ja pitää juhlat siellä.
Toisin kuin Etelä-Koreassa ja muissa demokraattisissa maissa, tuore aviopari ei lähde häämatkalle. Häämatkaa ei Pohjois-Koreassa tunneta. Avioparin odotetaan tässä eristäytyneessä maassa palaavan työhönsä häitä seuraavana päivänä. Eräs pakolainen kertoi, että häämatkan tai kuherruskuukauden käsite tuli hänelle tutuksi vasta hänen päästyään Etelä-Koreaan.
Joulu ja uusivuosi
”Joulu? Mikä se on?” Tältä kuulostaisi tavallisen pohjoiskorealaisen reaktio, jos häneltä kysyttäisiin joulusta. Kaikki pohjoiskorealaiset muistavat kolmen Kim-johtajan syntymäpäivät, mutta he eivät tiedä, kuka Jeesus Kristus on tai että joulu on Hänen syntymäjuhlansa.
Joulua ei ole ollut olemassa Pohjois-Korean kansan keskuudessa – mutta maanalainen kristillinen seurakunta juhlii sitä. Hallitus pyrkii kaikin voimin estämään kaiken uskonnollisia juhlapäiviä koskevan tiedon leviämisen maahan. Kansalaiset ovat edelleen tietämättömiä siitä, että ihmiset ahmivat joulukinkkua tai että kristillisiä hymnejä lauletaan ympäri maailmaa.
Joulu on Pohjois-Koreassa kielletty. Sen korvaavat kansallismieliset pyhäpäivät, joita vietetään samoihin aikoihin. Jouluaattona kansa juhlii Kim Il-sungin ensimmäisen edesmenneen vaimon Kim Jong-sukin syntymäpäivää. Hän on Kim Jong-ilin äiti ja Kim Jong-unin isoäiti.
Kim Jong-sukia pidetään vallankumouksellisena sankarina, koska hän teki legendan mukaan useita pyhiinvaellusmatkoja syntymäpaikkakunnalleen Hoeryongiin, joka sijaitsee maan koillisosassa. Tehtaissa, yhteisöissä, kouluissa ja yliopistoissa on laulettava vallankumoukselliselle idolille hänen syntymäpäivänään. Toisin sanoen tämä on pohjoiskorealainen ”joululaulu”.
Kolme päivää myöhemmin, 27. joulukuuta, on kansallinen vapaapäivä, jolloin juhlitaan maan kansallispäivää.
Uudenvuodenpäivää vietetään joka vuosi vallankumouksellisissa merkeissä, kun tuhannet pohjoiskorealaiset marssivat kulkueena Pjongjangissa sijaitsevaan Kumsusanin muistopalatsiin osoittamaan kunnioitusta Kim Il-sungin ja Kim Jong-ilin palsamoiduille ruumiille.
Hautajaiset
Pohjoiskorealaiset hautajaiset eivät muistuta länsimaalaisia. Maa on säilyttänyt perinteensä: Poisnukkuneen ruumista pidetään talossa vuodenajan mukaan kolmesta seitsemään päivää (yleensä kolme).
Menehtyneen perheenjäsenet pesevät ruumiin, leikkaavat kynnet ja ostavat vainajalle uudet vaatteet ja kengät, jos heillä on siihen varaa. Jos ei, ruumis puetaan vastapestyihin vaatteisiin. Suuhun työnnetään lusikka, jossa on riisiä tai kolikko, jotta vainaja ei näkisi nälkää seuraavassa elämässä.
Koska uskonnot eivät ole sallittuja, maassa ei järjestetä uskonnollisia hautajaisseremonioita. Hautausmaita on vähän. Yleensä toimitaan niin, että vanhin poika etsii vuorilta paikan, johon isä voidaan haudata. Vaimo ja muut sukulaiset valmistavat vieraille ruokaa. Hautajaisiin kutsutaan paikallisia puolueen jäseniä.
