PAHOINPITELYÄ, UHKAILUA JA KARKOTUKSIA
Elämää kristittynä kommunistisessa VietnamissaVIETNAMIN KRISTITYT KOKEVAT HIRVEÄÄ VAINOA.
Open Doorsin vuotuisessa 50 maata sisältävässä kristittyjä kohtaan kohdistuvaa syrjintää ja vainoa mittaavassa World Watch-listassa Vietnam on sijalla 21.
Kun maa muuttui kommunistiseksi vuonna 1975, seurakuntaelämä on ollut vaikeaa – hallitus valvoo uskovia, naapurit karkottavat uskovat kylistään ja perheenjäsenet pahoinpitelevät heitä heidän tunnustustuksellisuutensa takia.
NGUYENIN, CHUN JA POHIN TARINAT:
Heidän oikeat nimensä ja kasvonsa on muutettu, mutta toivomme heidän uskonsa tulevan julki. He ovat vain kolme tuhansista kristityistä, jotka seuraavat Jeesusta Vietnamissa vaikeissa olosuhteissa.
NGUYEN:
”Kommunismi on mielestäni myös uskonnon muoto. Se haluaa sinun rukoilevan ja palvovan hallitusta. He eivät halua jakaa kunniaa muiden kanssa. Me kristityt palvomme Jeesusta, mutta Vietnamin kommunistit palvovat Ho Chi Minhia. ”
Nguyen Van Quan * on pastori Pohjois-Vietnamista, ja hän on ollut Open Doors -kumppani jo viiden vuoden ajan. Paikallsista pastoreista ja kirkon johtajista koostuvien verkostojensa kautta hän tuo Open Doorsin vainottujen uskovien arkeen mukaan Vietnamin heimoalueilla.
”Viisi vuotta kääntymykseni jälkeen menin takaisin kotiin ja kerroin Jeesuksesta perheelleni ja sukulaisilleni. He kuuntelivat, mutta he kertoivat minusta myös paikallishallinnolle ja kylän päällikölle.”
”Hallituksen edustajat kävivät perheeni luona monta kertaa, mikä oli perheestäni pelottavaa.”
”Olen käynyt maalaiskylissä, joissa hallitus jakaa Ho Chi Minhin valokuvia jokaiseen talouteen ripustettavaksi3 seinälle. Osa tekee jopa hänelle alttarin. He tarjoavat ruokaa ja muita asioita hänen kuvansa edessä. Kristityt eivät tee tätä, minkä seurauksena poliisi pääsee heidän jäljilleen ja uhkailee heitä. ”
”Hallitus käytti monia kanavia vainotakseen minua. Paikalliset viranomaiset tulivat kotiini ja kielsivät minua seuraamasta Jeesusta. He uhkasivat minua sanomalla, että jos jatkan Kristuksen seuraamista, he sulkevat minut vankilaan. Sitten vanhempani ja sukulaiseni eivät enää pitäneet minua perheenjäsenenä. Naapurimme kohtelivat vaimoni ja minua omituisesti – he eristivät meidät, eivätkä enää halunneet puhua kanssamme. Silloin muutimme toiseen kylään. ”
Open Doorsin kenttäasiantuntijan Troungin * mukaan Vietnamin kansallinen hallitus ei rankaise paikallisista vainoista, vaan hyväksyy tai ainakin suvaitse niitä. ”Vaikka on olemassa lakeja, jotka rajoittavat kirkkojen kasvua, niiden täytäntöön pano riippuu silti siitä, kuinka vahvasti kommunismi tai luonnonuskonto kussakin kylässä vaikuttaa. Hallitus pitää yleensä sortajan puolta pitäen vainoja ainoastaan ”pieninä yhteisökonflikteina”.
KAIKISTA HAAVOITTUNEIMMASSA ASEMASSA OLEVAT
Eläminen Kristukselle Vietnamissa on todella vaikeaa – mutta Nguyenin mukaan taakkaa kantaa erityinen ihmisryhmä – Hmongit.
Hmong-heimo on epäilyttävä hallituksen silmissä, ei vain siksi, että he olivat puolustaneet amerikkalaisia Vietnamin sodan aikana, vaan myös siksi, että he ovat hyvin vastaanottavaisia Kristuksen evankeliumille.
”Kun kylässä oleva [hmong] henkilö tai perhe päättää seurata Kristusta, he voivat helposti evankelioida koko kylän ja kyläläiset todennäköisesti uskovat myös”, Nguyen jakaa. ”Siksi, kun joku tulee uskovaiseksi, hänet karkotetaan kylästä, sillä paikallishallinto pelkää, että hän kertoo Jeesuksesta kaikille. ”
Näin tapahtui Pohille.
POH
Poh * Vietnamin hmong-ryhmään kuuluva Poh * kuuli evankeliumin vaimonsa Mai * kautta.
”Kun pääsin pois perheeni luota, päätin seurata Kristusta”, Poh sanoo. ”Pyhä Henki auttoi minua tietämään, että en halunnut palata vanhoihin tapoihini palvoa paholaista.”
Poh piti uskonsa salassa, kertomatta vanhemmilleen. Mutta kun hänen lapsensasyntyivät, uusi isä tiesi, ettei hän enää voinut olla vaiti. ”Vanhempani sanoivat:” Nyt kun sinulla on lapsesi, sinun on uhrattava paholaiselle, jotta he eivät sairastuisi. ”
Kun Poh kieltäytyi, iski myrsky. Pohin isä kokosi heti kaikki perheen sukulaiset ja kyläläiset pakottamaan poikansa luopumaan uskosta. Poh halusi miellyttää isäänsä ja pelkäsi henkensä puolesta, joten hän totteli. Sydämessään hän kuitenkin sanoo: ”Tiesin, että rakastin silti Jeesusta.”
Vuotta myöhemmin Poh otti rohkean askeleen jakaakseen uskostaan uudelleen. Melkein heti hän sai saman vastauksen kuin viime kerralla.
Pohin isä kokosi sukulaiset ja kylän päällikön, ja seitsemän tunnin ajan he pilkkasivat, ilkkuivat ja painostivat häntä. Setä yritti jopa pakottaa häntä juomaan kulhosta veriruokaa (raaka verta, jota on käytetty osana uskonnollisia rituaaleja hänen heimossaan). Tilanne kehittyi väkivaltaisemmaksi. Yhdessä vaiheessa joku yritti sitoa hänet. ”Isäni poimi kiven heittääkseen minua. Muut ihmiset ympärillä yrittivät estää isääni tappamasta minua ”, hän muistelee.
”Isäni keräsi kiven heittääkseen minua. Muut ihmiset ympärillä yrittivät estää isääni tappamasta minua. ”
Mutta tällä kertaa Poh pysyi lujana. ”Tiesin sydämessäni, että en haluaisi luopua uskostani uudelleen ”, hän sanoo.
Lopulta kyläjohtaja antoi Pohille kolme päivää harkita päätöstään. Kun kolme päivää oli kulunut, perhe päätti, että he eivät tule enää takaisin kylään.
Kun Poh päätti olla luopumatta uskostaan, hänen isänsä tuli jälleen hänen luokseen. Tällä kertaa perheen patriarkka ryhtyi ”luovu uskostasi tai kuole” -uhkailun sijaan vaatimaan poikaansa maksamaan hänelle 10 miljoonaa dongia (434 dollaria). Pohilla ei ollut rahaa. ”Sanoin hänelle seuraavani edelleen Kristusta”, Poh sanoo.
Hyökkäykset lisääntyivät. Eräässä tapauksessa oli jopa poliisi osallisena. Isä soitti Pohille uudelleen, ja Pohin saavuttua paikalle isä sekä setä hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Virkamiehet antoivat heidän toimia rankaisematta heitä. Toiset yrittivät lopettaa väkivallan perustelemalla Pohille: ”Jos et luovu uskostasi, isäsi yrittää tappaa sinut.”
Poh sanoo: ”Sanoin:” Ei. Ei, en anna periksi. Olen päässyt näin pitkälle. En halua palata takaisin. Uskon jatkossakin Kristukseen. ”
CHU
Chu * on Vietnamin pohjoisosassa asuva uskova. Hän oli ensimmäinen syrjäisen kylän kristitty, ja uskonsa takia hän on joutunut kohtaamaan pahoinpitelyä ja väkivaltaa.
Chun joutui oman aviomiehensä pahoinpitelyn kohteeksi kommunistihallinnon painostamien kylänjohtajien kehotuksesta.
Chu tuli uskoon, kun pastori kertoi hänelle evankeliumista. Hän kertoi evankeliumista miehelleen, joka uskoi myös. Mies oli kuitenkin esimerkki siemenestä, joka putosi kiviselle maaperälle Jeesuksen Matteuksen evankeliumin 13 luvun kylväjävertauksen mukaisesti. Heti kun heimojen johtajat painostivat häntä, hän luopui Jeesuksesta ja kielsi uskovansa.
Poliisi tuli Chun kylään painostamaan paikallisia johtajia tukahduttamaan kristinuskon. Johtajat kutsuivat Chun aviomiehen luokseen. Chu muistaa päivän: 7. helmikuuta 2020. Kun mies palasi kotiin, Chu tiesi miehen olevan vihainen.
”Kysyin, mitä hallituksen edustajat sanoivat”, Chu kertoo. ”Mies sanoi:” Se johtuu sinusta. Meitä uhkaillaan, koska seuraat Jeesusta. ”Sitten hän otti sauvan.”
”Kun kieltäydyin kieltämästä Jeesusta, hän löi minua yhä uudelleen.”
Chu osoittaa paikkoja niskassaan, päässään ja käsivarressaan, joihin aviomies on lyönyt häntä. Jokainen paha isku sai Chun huutamaan tuskissaan.
”Koko elämäni ajan olen joutunut aviomieheni väkivallan kohteeksi monta kertaa”, Chu sanoo ja katsoo alas puhuessaan.
Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Tällä kertaa pahoinpitelyn jälkeen Chu lähti, vain vaatteet mukanaan. Tällä päätöksellä hän menetti kaiken: kotinsa, yhteisönsä ja lapsensa.
Chu on joutunut kestämään pahoinpitelyä vuosikymmenten ajan, ja nyt myös vainoa uskonsa takia. Hän ei kuitenkaan ole heikko – hän kieltäytyy edelleen kieltämästä Jeesusta.
”Jos palaisin takaisin entiseen elämääni, he hyväksyisivät minut takaisin kylään. Mutta koska seuraan jo Kristusta, ei ole paluuta takaisin. ”
MITEN TUKEA NGUYENIP, POHIA ja CHUTA?
Poh ei ole nähnyt isäänsä hyökkäysten jälkeen noin vuoteen.
Open Doors on tarjonnut vainoihin valmistavaa koulutusta, joka vahvistaa ja varustaa häntä pysymään vahvana uskossa.
”Olen oppinut, että en ole ainoa, jota vainotaan, koska seuraan Jumalaa”, hän sanoo. ”On myös muita samassa tilanteessa olevia, joita vainotaan evankeliumin vuoksi.”
Nyt hän ymmärtää syyn, miksi hänen isänsä ja perheensä vainosivat häntä – ”koska he eivät tunne Jumalaa”.
”Rukoilen siis vanhempieni ja perheeni puolesta, että he jonain päivänä ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen.”
Poh ja hänen perheensä asuvat nyt kylässä, jossa hänen vaimonsa sukulaiset asuvat. Open Doors työskenteli yhdessä seurakunnan kanssa, jotta perhe saisi maata ja uuden asunnon.
Poh ja hänen perheensä uuden kodin edessä, rakentamisen eri vaiheissa
Tämän nuoren Kristuksen seuraajan kasvojen hymy kasvaa entisestään, kun Poh kertoo olevansa erittäin kiitollinen ja onnellinen: ”Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet minua ja perhettäni. Olen erittäin kiitollinen tukijoille, jotka muistavat minua ja perhettäni edelleen rukouksissaan. Rukoilen Jumalan siunausta sinun ja perheesi puolesta. ”
Nguyen jatkaa edelleen kaltaistensa vainottujen tavoittamista.
Kun COVID-19: n rajoitukset helpottuivat Vietnamissa, Nguyen matkusti heti tiettyihin osiin maata tavatakseen uskovia.
Kesäkuun alussa hän toimitti yhdessä muiden Open Doors- kumppaneiden kanssa hätäapua 18 Vietnamin pohjoisosassa asuvalle perheelle (107 henkilöä), jotka oli uskonsa vuoksi jätetty hallituksen myöntämän tuen ulkopuolelle. Viranomaiset pysäyttivät heidät aluksi. Heimojohtaja, kaupungin uskonnollisten asioiden päällikkö ja kaksi poliisia vaativat lopettamaan jakelun, mutta lopulta apu päätyi tarvitseville.
Joka päivä Chu herää ylistämään Jumalaa:
Hän on lukutaidoton eikä siis osaa lukea Raamattuaan, mutta kuuntelee radiosta Jumalan sanaa. Hän kertoo haluavansa pysyä vahvana Jeesuksen puolesta. Hän pyytää myös rukousta, jotta hänen vainoojansa – hänen entisen aviomiehensä, sukulaiset ja heimojohtajat – oppisivat tuntemaan Jeesuksen.
Chu Open Doorsin työntekijän kanssa
Open Doors tarjosi Chulle ruoka-apua ja taloudellista apua muutama viikko sen jälkeen, kun tapasimme hänet.
”Koronaviruksen leviämistä estävän sulun aikana, kaikilla kylässäni oli hyvin vaikeaa aikaa. Kiitos minulle antamastanne avusta. Kiitos siitä, että autatte minua näinä vaikeina aikoina. ”
Vietnam
__________________________
