Tämän joutuivat kokemaan myös nigerialainen yksinhuoltajaäiti Charity ja hänen kolme lastansa. Heidän kotikylänsä joutui Boko Haramin väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena perhe menetti lähes kaiken. Hetken ajan Charity pelkäsi jopa menettäneensä osan lapsistaan. Tapahtumat voivat tuntua kaukaisilta tai niihin voi olla vaikea samaistua rauhallisesta Suomesta käsin. Mutta miltä Charitysta ja hänen lapsistaan on saattanut tuntua?
Traumaperäisessä stressissä vaikeaan tapahtumaan liittyvät muistot ja mielikuvat voivat herättää voimakasta ahdistusta. Vireystila on alati koholla, mistä seuraa jatkuvaa varuillaan oloa, nukahtamisvaikeuksia ja säikähtelyä. Joillakin kyky kokea ja ilmaista tunteita kaventuu, ja tulevaisuus vaikuttaa toivottomalta. Joskus oireet ovat niin voimakkaat, että seurauksena on työkyvyttömyys.
Charityn tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Open Doorsin yhteistyökumppaneiden tuella koko perhe sai sekä konkreettista hätäapua että mahdollisuuden käsitellä kokemaansa traumaterapiassa. Tänään he voivat jälleen nähdä tulevaisuudessa toivon pilkahduksia.
Myös me voimme yhdessä maailmanlaajuisena seurakuntana auttaa Charitya ja monia hänen kaltaisiaan kantamalla heitä rukouksin rakastavan Jumalan luo. Sillä niin heidän kuin meidänkin toivomme on Hänessä, joka ”kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme” (Jes. 53:4). Hän kykenee korjaamaan särkyneen ja palauttamaan elämän.
– Johanna Kultalahti
