Lesken ylistys rohkaisee
Neljäkymmentä nigerialaista naista lauloi riemullisesti, kun minä ja joukko naisia ympäri maailmaa saavuimme kahdeksi päiväksi tapaamaan ja rohkaisemaan heitä: ”Olemme kokoontuneet yhdessä tänne tapaamaan Häntä, Herraamme. Kutsumme kaikki Hänen omansa tänne. Olemme tulleet Hänen tykönsä.” Nuo naiset ovat kokeneet suunnatonta surua ja epätoivoa, sillä heidän miehensä ovat kuolleet marttyyrikuoleman Kristuksen tähden.
Boko Haram on tappanut osan miehistä Koillis-Nigeriassa, ja osa on murhattu väkivaltaisissa iskuissa maan keskiosassa. Jotkut naisista ovat nähneet miestensä murhat omin silmin. Jopa heitä itseään kohtaan on hyökätty. Joukossa on niitä, jotka eivät tiedä, mitä heidän miehilleen on tapahtunut. On myös niitä, jotka edelleen asuvat samalla kadulla miestensä surmaajien kanssa.
Vaikka nämä naiset ovat kokeneet silmitöntä kauhua, yleisvaikutelmani heistä oli, että he seisoivat käsittämättömän lujina Jumalan Sanan kalliolla. Heistä heijastui Jumalan voima ja armo. Jumalan ja Open Doorsin tarjoaman tuen avulla he ovat saaneet työkaluja surunsa ja masennuksensa käsittelyyn. Open Doors auttaa yli kolmea tuhatta nigerialaista leskeä paikallisten yhteistyötahojensa kautta. Naisten traumoja hoidetaan ja heille opetetaan Jumalan rakkaudesta. He saavat myös vaatteita, rahaa lasten koulumaksuihin sekä mikrolainoja pienyritysten perustamista varten. Monet neljästäkymmenestä tapaamastamme naisesta olivat pastorien vaimoja ja yhteisöjensä johtajia. Heitä rohkaistiin välittämään eteenpäin saamaansa, jotta heidän kokemansa hyvän vaikutus moninkertaistuisi.
Kahden yhteisen päivämme aikana kävimme nigerialaisten siskojemme kanssa läpi heitä hoitavia kertomuksia, luimme Raamattua ja puhuimme Jumalan rakkaudesta. Saimme opetusta anteeksiantamuksesta ja kivun luovuttamisesta Jeesukselle. Kuulimme vainotuista kristityistä naisista eri puolilla maailmaa, teimme käsitöitä sekä lauloimme paljon ja innokkaasti.
Victoria, yksi tapaamiseen osallistuneista naisista, on neljän lapsen äiti. Nuorin lapsista syntyi kolme viikkoa sen jälkeen, kun Boko Haram vei Victorian miehen. Hän ei tiedä, mitä miehelle on tapahtunut. Epätietoisuus vaikeuttaa trauman käsittelyä, koska hautajaisia ei voida viettää, eikä Victoria voi käydä miehensä haudalla. Valitettavasti Victorian tapaus ei ole ainoa laatuaan. Hän on esimerkki siitä, millaisesta traumasta monet naisista kärsivät. Puolison kohtalo jää arvoitukseksi. Victorian suru on vielä tuore, mutta oli kaunista katsella, millä tavalla muut lesket lohduttivat ja neuvoivat häntä. Oli upeaa todistaa, millaista yhteyttä naisten kesken tämä työ on synnyttänyt. Kun naisesta aletaan käyttää nimitystä leski, hän saa yleensä kielteisen leiman otsaansa. Siksi leskien saama tuki ja rakkaus, jota he saavat Open Doorsin työn sekä muiden leskien kautta, on todella tärkeää. Yllätyksekseni Victoria kertoi, että kun hän kokee olevansa erityisen poissa tolaltaan, hän alkaa määrätietoisesti ylistää ja kiittää Jumalaa seisomaan nousten. Hänen lempiraamatunkohtansa on psalmi 117: “Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Rajaton on hänen rakkautensa, iäti Hän on meille uskollinen. Halleluja!”
Yksi tapaamisen nuorimmista naisista menetti aviomiehensä vuonna 2016 ollessaan toisella kuulla raskaana. Leski on 24-vuotias. Järkyttävää kyllä, tämä pienokainen, hänen toinen lapsensa, kuoli kaksi viikkoa ennen kokoontumistamme. Nainen ei olisi halunnut tulla kokoontumiseemme ollenkaan, sillä hänen täytyi jättää esikoisensa, kolmevuotias poika, appivanhempiensa luo. Nigerian patriarkaalisessa yhteiskunnassa surmatun miehen perheen täytyy pitää huolta hänen leskestään ja lapsistaan. On surullista, että tämä tuottaa ongelmia monille leskille. Jopa hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyjä tapahtuu. Kahden yhteisen päivämme aikana yllä mainitun nuoren naisen mieliala muuttui alakuloisesta iloiseksi ja toiveikkaaksi. Hän sanoi minulle: ”Olemme kyllä menettäneet miehemme, mutta emme ole menettäneet kaikkea. Meillä on toivoa, kun olemme matkalla Taivaaseen.” Tämä naisten esillä pitämä iankaikkisuusnäkökulma innoitti minua uskossani.
Viimeisen yhteisen iltapäivämme aikana askartelimme kaikki yhdessä. Jotkut naisista näyttivät aluksi varsin epäröiviltä, mutta pian huone täyttyi glitteristä, sulista ja iloisesta naurusta. Jokainen taiteili kortin muistoksi tapaamisesta. Oli rohkaisevaa nähdä taideteokset, jotka kertoivat, mikä oli tehnyt heihin suurimman vaikutuksen. Jotkut käyttivät töissään raamatunkohtia; toiset kirjoittivat omin sanoin Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta sekä omasta arvostaan.
Jemina, joka ei ollut ensin ollenkaan kiinnostunut askartelemisesta, sanoi lopuksi: ”Ajattelin, että olisi turhaa vain leikkiä, mutta unohdin kaikki huoleni, kun aloin leikkiä!” On tärkeää tehdä yhdessä hauskoja asioita.
Konferenssin päätteeksi rukoilimme jokaisen paikalla olevan naisen puolesta. Muodostimme rukoustunnelin. Liitimme kätemme yhteen, ja jokainen naisista kulki vuorollaan niiden alta, tunnelin läpi, toisten siunatessa häntä. Naiset rukoilivat ja nauroivat. Meteli kasvoi suureksi. Jokainen kulki tunnelin läpi leveästi hymyillen.
Myöhemmin samalla viikolla saimme etuoikeuden vierailla monen tapaamamme lesken kotona. Oli upeaa kuulla, miten yhteinen kokoontumisemme oli rohkaissut heitä sekä nähdä vilaus siitä, miten Jumala oli alkanut muuttaa heidän elämäänsä. He olivat ylpeästi laittaneet askartelemansa työt esille koteihinsa. He olivat kaikki erittäin vieraanvaraisia ja anteliaita. Vaikka heillä itsellään oli vain vähän, he olivat ostaneet meille lahjoja ja virvokkeita. Kokoonnuttuamme Asabin kotiin hän kertoi, mikä oli koskettanut häntä: ”Opin antamaan anteeksi ja auttamaan toisia. Opin olemaan saajan sijaan antavana osapuolena. Nyt puhun Jumalalle rukouksessa kaikista elämäni asioista.”
Deborah näki ennen tapaamistamme painajaisia, eikä saanut nukutuksi. Hän rukoili asian puolesta, ja sen jälkeen hän on nukkunut sikeästi. Nyt hän etsii töitä. Hän saa myös taloudellista tukea lasten koulumaksujen ja vaatteiden muodossa.
Saratun mies kuoli ensimmäisten joukossa, kun Boko Haram alkoi tappaa pastoreita vuonna 2004. Saratu on välittänyt lapsilleen kaiken tapaamisessamme oppimansa. Häntä rohkaisivat erityisesti kertomukset muiden maiden vainotuista naisista. Hän totesi, että jos Jumalan kunnia voi ilmetä heidän elämässään, se voi tulla ilmi myös hänen oman elämänsä kautta.
Kun ajattelen näiden leskien kanssa viettämääni aikaa, hämmästyn heidän lujuuttaan ja kestävyyttään. He kaikki suhtautuvat uskoonsa intohimoisesti. Jumalan Sana todella on heidän elämänsä perusta ja kallio. Minua rohkaisee myös näiden naisten parissa tehtävä työ ja sen kauaskantoiset vaikutukset. Tukemalla tätä työtä, tuemme näitä vahvoja naisia, jotka ovat jo selvinneet kauheista koettelemuksista ja menetyksistä. Heidän traumojaan hoidetaan ja he saavat opetusta ja käytännön apua. Ennen kaikkea he löytävät rakastavan yhteisön, joka kulkee tästedes heidän rinnallaan.
Joanna
