Meksikossa on usean osavaltion muodostama alue, jossa evankeliumin kertominen on hyvin vaikeaa. Kristittyjen kohtaaman vastustuksen keskellä Alissan ja hänen perheensä tarina on kuitenkin kuin valon pilkahdus.

”Nimeni on Alissa, olen 10 vuotta vanha ja asun Meksikon keskiosassa”, tyttö kertoo. Alissan sanat ovat yksinkertaisia, mutta hänen kokemuksensa ovat aivan muuta. Alissa asuu nimittäin ”hiljaisuuden kehässä”, alueella, jossa Jeesukseen uskomisesta voi seurata peruspalveluiden epääminen, karkotus tai jopa kuolema.

Alissa ei syntynyt tällä alueella. Hänen vanhempansa ovat pohjoismeksikolaisia lähetystyöntekijöitä. Kun Alissa oli viisivuotias, hänen vanhempansa tunsivat Jumalan kutsun muuttaa alueelle.

Hiljaisuuden kehässä eläminen merkitsee kristityille jokapäiväistä vaaraa. Alissa tietää tämän hyvin. Hän on menettänyt ystäviä, kärsinyt hyljeksinnästä koulussa ja nähnyt perhettään uhattavan vain siksi, että he uskovat Jeesukseen.

Kaikesta huolimatta Alissa luottaa lujasti Jumalaan. ”Jumala on ystäväni ja Isäni”, hän sanoo.

Kansanuskonnon rituaaleja

Amerikkalainen lähetystyöntekijä Roberto Agrafiotes nimesi alueen hiljaisuuden kehäksi yli kymmenen vuotta sitten, kun hän oli nähnyt kristittyihin kohdistuvan vihamielisyyden.

Uskonto on hiljaisuuden kehässä voimakkaasti sidoksissa kulttuuri-identiteettiin. Näissä alkuperäiskansojen yhteisöissä ihmiset sanovat olevansa katolilaisia, mutta todellisuudessa katoliset tavat ovat sekoittuneet espanjalaisvalloitusta edeltäneisiin kansanuskomuksiin.

Esi-isiltä perittyjä rituaaleja arvostetaan enemmän kuin roomalaiskatolisen kirkon opetuksia. Rituaaleja suoritetaan usein luonnossa, kuten luolissa tai lähteiden luona, ja niihin kuuluu kynttilöiden sytyttäminen ja uhrilahjat.

Tavat juontavat juurensa menoihin, joissa palvottiin sateenjumala Tlálocin kaltaisia jumalia. Nämä korvattiin myöhemmin katolisilla pyhimyksillä, mutta hengellisyys on edelleen sidoksissa esi-isien uskomuksiin.

Kansanuskontoa sisältävä ”katolilaisuus” jättää hyvin vähän tilaa Jeesukseen uskomiselle tai Hänen opetustensa seuraamiselle. Niitä, jotka elävät evankeliumin sanoman mukaan, ei hyväksytä. ”Ihmiset eivät katso Jeesuksen olevan Jumala”, selittää Alissan äiti Beatriz*. ”Todellinen jumalaolento on neitsyt Maria.”

Jopa perinteiset juhlapäivät heijastavat tätä vinoutunutta teologiaa. ”Vainajien muistopäivänä neitsyt Maria saa oman alttarinsa ja häneltä rukoillaan ihmeitä”, Beatriz kuvaa.

Perinteiden hylkäämistä ei pidetä vain uskonnollisena kapinana vaan myös kulttuurisena petturuutena. ”Perinteistä luopuminen katsotaan esi-isien häpäisyksi. ”Sen takia evankeliumin kertominen on täällä vaikeampaa kuin missään muualla Meksikossa – ja monissa osissa Latinalaista Amerikkaa”, selittää Alissan isä Marcos Lara*.

Myrkkyä ja menetyksiä

Joskus vastustus näkyy vihan täyttäminä tekoina. Pian muuton jälkeen naapurit, jotka epäilivät Alissan perheen olevan kristittyjä, myrkyttivät perheen lemmikkieläimet. Yksi myrkytetyistä koiranpennuista nuolaisi Alissan pikkusiskoa, joka joutui sairaalaan.

”Se oli hyvin vaikea ilta”, Alissa muistelee. ”Oli tuskallista menettää lemmikkini ja nähdä siskoni niin sairaana.”

Tämä ei ollut ainoa ikävä kokemus. Kun Alissa oli kuusivuotias, hän menetti parhaan ystävänsä. ”Tytöt olivat hyvin läheisiä ja olimme vanhempien ystäviä. Mutta kun uskomme paljastui heille, he lopettivat kaiken kanssakäymisen ja kielsivät tytärtään leikkimästä Alissan kanssa enää koskaan”, Beatriz sanoo.

Pian Alissan luokkatoverit alkoivat myös ottaa etäisyyttä. Huhut levisivät. Kuiskuttelu muuttui solvaamiseksi. ”He käyttävät haukkumanimiä tai jättävät minut ulkopuolelle”, Alissa kertoo. ”Se tekee todella kipeää. Mutta olen oppinut olemaan urhea.”

”Uskonnollinen fanaattisuus on saavuttanut pisteen, jossa lähetystyöntekijöitä uhataan kuolemalla”, Beatriz kuvaa. Pastoreiden on ollut paettava alueelta, kun paikalliset uskonnolliset johtajat yhdessä rikollisryhmien kanssa uhkasivat heidän henkeään.

Vaaran vuoksi Alissan perhe kertoo evankeliumin sanomaa huomiota herättämättä. He luovat yhteyksiä ihmisiin tarjoamalla opetusta ja apua matematiikan ja englannin tapaisissa oppiaineissa ja tuovat hienovaraisesti mukaan raamatullista opetusta sen aikana.

”Hiljaisuuden kehä tarkoittaa sitä, ettei täällä ole kristittyjä”, Alissa sanoo. ”Sen takia olemme täällä, kertomassa ihmisille kuka Jumala on.”

Alissa näkee jo oman roolinsa tässä tehtävässä. ”Haluan olla isona opettaja”, hän sanoo. ”Tahdon opettaa lapsia lukemaan – ja kertoa heille Jumalan sanasta.”

Rukousta kaunan sijaan

Alissa ei kanna kaunaa niitä kohtaan, jotka ovat loukanneet häntä. Sen sijaan hän rukoilee heidän puolestaan. ”Pyydän Jeesukselta, että tytöt koulussa oppisivat tuntemaan Hänet”, hän sanoo. Hylkäämisestä huolimatta hän jatkaa rohkeana. ”Jeesus on aina kanssamme. Meidän ei tarvitse pelätä.”

Vaikka Alissan saamat haavat aristavat edelleen, hän ei anna niiden määrittää itseään. ”Rukoilkaa puolestani, että Jumala parantaa sydämeni, antaa rauhan ja rakkautta”, hän pyytää.

Beatrizille vainon vaikein osa on tyttären kärsimyksen näkeminen. ”Sydämeni särkyy, kun näen hänen itkevän ystävien menetystä tai hyljeksintää”, hän sanoo.

Tuskan keskellä Alissa ja hänen perheensä ovat löytäneet voimaa uskostaan. ”Jumala on ystäväni”, Alissa sanoo ”Kerron Hänelle, miltä minusta tuntuu – hyvältä tai pahalta. Tiedän Hänen kuulevan.”

Vuonna 2022 Open Doors oli yhteydessä Alissan perheeseen ja kutsui heidät mukaan vainovalmennukseen. Alissa otti osaa lasten versioon kurssista, mikä auttoi häntä käsittämään jotakin syvällistä: ”Jeesus ymmärtää minua, koska myös Hän kärsi vainosta.”

Alissa oppi, ettei hän ole yksin ja että Raamattu auttaa kohtaamaan vaikeat ajat. Hänen lempipsalminsa on psalmi 23. ”Jumala antaa minulle kaiken, mitä tarvitsen. Hän pitää minusta huolta ja rakastaa minua”, Alissa sanoo.

Myös Jumalan ylistäminen auttaa. ”Kun laulan tai soitan pianoa, tunnen rauhaa.” Etenkin eräästä laulusta on tullut hänelle läheinen. Siinä sanotaan:

Päättänyt olen seurata Herraa.
En palaa, en. En palaa, en.
Takana maailma, edessä risti.
En palaa, en. En palaa, en.

Alissa laulaa sitä hiljaisesti mutta vakaumuksella. Alissalle ja hänen perheelleen tästä yksinkertaisesta laulusta on tullut vastarinnan virsi, joka ilmaisee, ettei heidän uskoaan voi vaientaa edes hiljaisuuden kehässä.

Joulu muistuttaa valosta

Joululla on Alissalle syvällinen merkitys – ei lahjojen tai perheen yhdessäolon takia vaan joulun sanoman takia. ”Joulu merkitsee sitä, että Jeesus, Vapahtaja, syntyi”, hän selittää. ”Olemme yhdessä perheenä ja muistamme, miten Jeesus tuli maailmaan.”

Alissalle joulu on enemmän kuin vain loma-aikaa. Se muistuttaa siitä, että synkimmissäkin paikoissa loistaa yhä valo. Ja että hiljaisuuden kehässä Jeesus hallitsee yhä niiden ihmisten sydämissä, jotka uskovat Häneen seurauksista välittämättä.

Rukoile

• Rukoile, että Alissan ja hänen perheensä usko pysyisi lujana ja että he saisivat tuntea Jumalan lohduttavaa läsnäoloa.
• Rukoile uusia rohkeita lähetystyöntekijöitä hiljaisuuden kehään.
• Rukoile niiden puolesta, jotka jo toimivat alueella, että Jumala varjelisi, vahvistaisi ja rohkaisisi heitä.
• Muista rukouksessa lähetystyöntekijöiden lapsia, kuten Alissaa, jotka joutuvat hyljeksityksi evankeliumin tähden. Rukoile heille lohdutusta, paranemista ja lujaa uskoa.
• Rukoile Open Doorsin koulutusohjelmien puolesta tällä alueella, niin että ne toisivat rohkeutta ja toivoa jokaiselle evankeliumin levittämiseen kutsutulle kristitylle.