Emme usein jaa tarinoita Pohjois-Koreassa asuvista ihmisistä. Yksikin virhe saattaa paljastaa heidät. Tämä tarina on muokattu eikä aseta ketään vaaraan. Se tarjoaa ainutlaatuisen kurkistuksen Pohjois-Korean rautaesiripun taakse ja osoittaa Jumalan uskollisuutta lapsiaan kohtaan.
Pohjois-Korean hallitus lähetti nuoren kristityn miehen Young-Sikin* erääseen syrjäiseen kylään. Se ei ollut rangaistus hänen piilossa pitämänsä uskon tähden. Se vain tapahtui. Hän joutui kurjiin olosuhteisiin, ilman perhettä ja kristittyjen yhteyttä.
Elämänolot olivat ankarat. Syötävän etsiminen saattoi viedä tunteja. Paikallisviranomaiset pakottivat hänet tekemään säännöllistä työtä. Jokainen päivä oli samanlainen kuin edellinen. Tylsää. Masentavaa. Kamalaa.
Talvella hän yleensä heräsi aamulla jäätävään kylmyyteen, minkä jälkeen hän meni kaduille katsomaan kodittomia katulapsia muutaman korttelin päässä. Hän yritti antaa heille huomiota ja ehkä jakaa ruokaa heidän kanssaan.
Sitten hän aloitti päivänsä pellolla. Poimittavaa oli tuskin ollenkaan, lukuun ottamatta tuntemattomien kasvien kuivia varsia tai juuria. Hän poimi jyvien palasia, jotka näyttivät syksyn sadon jäännöksiltä. Onnekkaana hän saattoi löytää maissin jyviä tai jopa vihanneksia, kuten kurpitsoita tai kurkkuja.
Pohjois-Korean hallitus lähetti kristityn miehen syrjäiseen kylään
Kuinka kauan minun pitää elää näin?
Eräänä päivänä luullessaan olevansa yksin hän kuiskasi: ”Voi rakas Jeesus, kuinka kauan minun pitää elää näin?”
Mutta hän ei ollut yksin. Vanhempi mies nimeltä Byung-Chul kuuli nämä sanat, jolloin hänen sydämensä hypähti ilosta. Hän oli kylän salainen uskova, joka hoiti useita perheitä. Kuuliko hän oikein? Rukoiliko se nuori mies itsekseen?
Byung-Chul lähestyi Young-Sikiä varovasti, ettei järkyttäisi tätä. Hän ei voinut vain mennä Young-Sikin luokse ja kertoa olevansa kristitty, sillä lähellä saattoi olla muita kuulemassa. Silloin hän joutuisi vankilaan ennen lounasaikaa. Hän tuli hitaasti ja varovasti lähemmäksi, ja ollessaan Young-Sikin vieressä, hän tarttui tätä ranteeseen, ja piirsi ristin Young-Sikin käteen.
Young-Sik ei odottanut äkillistä kosketusta eikä tunnistanut näkymätöntä symbolia kädessään. Hän kiskaisi takaisin kätensä ja käski Byung-Chulia häipymään. Vanha mies lähti, mutta päätti odottaa uutta tilaisuutta paljastaa olevansa ”veli”.
Tuo hetki tuli odotettua nopeammin. Seuraavana päivänä Young-Sik lähti taas samalle pellolle etsimään ruokaa päivää varten. Byung-Chul käveli samalla paikalla ja hyräili tarkoituksellisesti erään laulun sävelmää. ”Aluksi olin kauhistunut!” Young-Sik sanoo. “Katsoin ympärilleni varmistaakseni, ettei siellä ollut ketään. Pystyin tunnistamaan kappaleen ja se oli laulua, jonka opin vuosia sitten. Katsoin Byung-Chulin kasvoja, ja hänen kasvonsa näyttivät niin toiveikkailta, että ymmärsin hänen hyräilevän melodiaa tarkoituksella antaakseen minulle merkin.”
Heidän oli oltava varovaisia. He varmistivat, ettei ketään paikalla ollut ketään muita, ja kuiskailivat toisilleen joitakin yksityiskohtia taustoistaan. ”Kokemani ilo oli uskomatonta”, Young-Sik sanoo. ”Se oli meille hyvin hengellinen hetki. Olin löytänyt hengellisen kumppanin tästä helvettiä muistuttavasta paikasta. Toivoa oli. ”
Young-Sik kutsuttiin seuraavaan maanalaisen kirkon kokoukseen. ”Se oli todella upea kokemus, joka osoitti, kuinka uskollinen Jeesus on. Masennuksen huokaukset olivat poissa ja toiveikkaat rukoukset olivat huulillani. ”
Kylässä oli salainen kirkko, joka tarvitsi uuden johtajan
Jumala sijoitti minut tänne
Byung-Chul oli palvellut Herraa vuosikymmenien ajan tässä syrjäisessä kylässä. Hän oli salaisten uskovien hengellinen johtaja ja auttoi myös muita kyläläisiä lääketieteellisillä taidoillaan ilmaiseksi. Se itsessään herätti alueella paljon epäilyksiä. Miksi kukaan auttaisi toista kysymättä jotain vastineeksi?
Paikallinen poliisi kuulusteli Byung-Chulia useita kertoja, mutta ei havainnut hänen uskoaan. Maanalainen kirkko kasvoi hänen evankelisoivan toimintansa ansiosta.
”Eräänä päivänä korkea virkamies vieraili Byung-Chulin kotona”, Young-Sik kertoo. ”Hän pyysi tältä lääkärin neuvoa korkeammassa asemassa olevan henkilön sairauteen liittyen. Byung-Chul ajatteli tämän olevan Jumalan antama erityinen tilaisuus. Hän rukoili mielessään, meni vartijan mukaan ja hoiti huolellisesti henkilöä. Kun tämä oli parantunut, hän tarjosi Byung-Chulille mahdollisuuden muuttaa sisäkaupunkiin ja nostaa turvallisuustasoaan. ”
Byung-Chulilla oli mahdollisuus jättää tämä kamala paikka ja elää parempaa elämää. Eikö hän ansainnut sitä? Young-Sik sanoo: ”Hän oli erittäin vakuuttunut omasta kutsustaan. Hän ei olisi koskaan jättänyt kylää ja muita uskovia, joita hän hoiti. ”
Sen sijaan Byung-Chul teki palveluksen yhdelle katulapsista, joista Young-Sik huolehti. Muutamaa viikkoa myöhemmin lapsi lähetettiin suurkaupunkiin saamaan paremman koulutuksen ja paremman elämän.
Vähän aikaa sitten Byung-Chul nukkui pois rauhallisesti. Ennen kuolemaansa hän koulutti Young-Sikiä toimimaan pienen kylän salaisten uskovien johtajana. Young-Sik kertoo: “Se hetki, kun hän siunasi minut uudeksi johtajaksi, oli toinen iloinen ja hengellisesti merkittävä hetki. Seurakunnan johtajana toimiminen ei ole vain minulle annettu rooli, vaan on myös kutsumukseni. Tiedän, että palvelen Herraa kuolemaani asti tässä kylässä. Jumala sijoitti minut tänne, ei hallitus. Kuten Byung-Chul aina sanoi: ’Jos elän, elän täällä. Jos kuolen, kuolen täällä. ”
Jumalan uskomattoman armon ansiosta Young-Sikiä ei lähetetty Jumalan hylkäämään paikkaan. Sen sijaan siellä oli salainen kirkko, joka odotti uutta palvelijaa. Open Doors tukee Young-Sikin kaltaisia kristittyjä. Uskolliset rukouksesi auttavat häntä ja muita salaisia uskovia selviämään vaikeimmissa olosuhteissa.
Kuten yksi kenttäryhmän jäsenistämme sanoo, ”emme voi kuvitellakaan, millaista kristittynä eläminen Pohjois-Koreassa on, mutta rukoilemme kaikki, että Jumala on uskollinen ja suojaa lapsiaan kaikissa olosuhteissa.”
Jumala on uskollinen ja suojaa lapsiaan kaikissa olosuhteissa
